keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Älä tee niinku mä teen, vaan tee niinku mä sanon?!

Pitkästä aikaa asiaa. Tai ei asiaa, mutta kirjottelenpa silti. Oon nyt pidemmän aikaa kuunnellut eri ihmisiltä sitä, että hitsi kun pitäis saada se kymmenen kiloa pois tai pitäis saada viisi kiloa pois jne.. Tiedätte varmaan tilanteen? No, minä siihen sitten, että ei se ole kuin siitä päätöksestä kiinni. Kun vaan nyt päätät, että hitto sentään mä tiputan ne 10 kiloa pois ja sit pysyt siinä päätöksessä. Abaut kaikki me tiedetään kyllä, että miten se tapahtuu, mutta toteutus vaan ontuu hiukan..

Noh, kun mä nyt olen siitä niin hyvä puhumaan ja kannustamaan muita, niin ehkä mäkin lähden tekee asialle jotain. Tavallaan voisin vain olla tyytyväinen itseeni ja tähän painoon, mutta tavallaan voisin myös haastaa nyt itseni ihan oikeesti ja tiputtaa 10kiloa. Okei, jos mä nyt siitä kerran jo alan vihjailemaan niin hoidetaan homma kotiin. Tiedän että en ole mikään överi läski enää, mutta en mä mikää ihannepainoinenkaan ole, joten lähdetään sitten tavoittelemaan sitä. 

-10kg kesään mennessä.

Miten se sitten tulee tapahtumaan mun kohdalla? 

No ensinnäkin nyt, kun teen siitä julkista niin senhän on pakko tapahtua. Ja se tapahtuu. Uskon, että aika pienillä korjauksilla tapahtuu jo paljon. Arkena syön jo nyt ihan oikein; hyvässä suhteessa rasvaa, protskua ja kasviksia. Hiilareita saan kasviksista ja marjoista ja hedelmistä, eli muusta en niitä juurikaan tarvitse. Syön neljä kertaa päivässä, se sopii mun päivärytmiin hyvin. Lisäksi mä rakastan puhdasta ruokaa josta tulee hyvä olo, ja vihaan höttöruokaa josta ei tuu hyvä olo. Eli ei tää homma ole kovin vaikeaa, kun vaan vähän alkaa panostaa itseensäkin. 

Missä ne korjaukset sitten tapahtuu? 

1) Viikonlopuissa.

Viikonloppujen syömiset mulla on ollut taas hetken aikaa ihan retuperällä, en syö säännöllisesti, napsin herkkuja, unohdan veden juonnin, leivon, en syö aamupalaa... Johan siinä on syitä. Syitä, jotka tiedostan mutta en ole halunnut myöntää. Mulla ei ole enää sellasta hullua makeanhimoa mitä oli tai muitakaan ruoka-aine himoja, mutta se on se tapa. Tyhmä tapa, mutta onneksi sekin on vaan asenteesta kiinni. Mä en voi edes kuvitella, että söisin levyn suklaata, karkista tulee tosi pian ällö olo, sipsit ja muut ei iske, mutta leipominen sitten senkin edestä. Juuri tossa puhuttiin kaverin kanssa, että nyt kun on fitskut niin on liian helppo syödä vähän sitä ja vähän tota kun vatsa ei enää reagoi niin vahvasti kuin ennen. Fitskut pitää huolta, että huonompikin ruoka pilkkoutuu niin ettei ole turvonnut olo kokoajan ja sen myötä onkin helpompi lipsua. Eli sille asialle stoppi nyt ;) 

2) Liikunnassa

Toinen ongelma on liikunta, en yksinkertaisesti uskaltanut liikkua juuri ollenkaan kun toi polvi oli niin rikki. Se on tekosyy. Tai alkuun ei tietenkään ollut, sillon kun se oli oikeesti tosi kipee niin hullukaan ei oisi voinut liikkua, mutta nyt siitä ajasta on jäänyt päälle se liikkumattomuus. Pelkään, että satutan sen uudestaan tai teen lisää hallaa jos lähen salille tai jumppaan. Koska oon vähän sellanen -keikki peliin- tyyppi. Eli täysillä tai ei ollenkaan ja siksi se on jäänyt siihen ei ollenkaan-moodiin. Ja mun mielestä se on tekosyy. Kyllä mä voin treenata rauhallisemminkin, mustahan se vaan on kiinni. Lenkillä oon käynyt jo muutaman kerran ilman kipuja, mutta rappusia alas mennessä vihloo ihan hemmetisti. Eli rappusia kun välttelen niin homma toimii. Ja kun vaan muistan sen, että ei tarvii vetää täysii. Muutenkaan ei ehkä tee yhtään huonoa keskittyä vähän kevyempään treeniin ja antaa kropalle uudenlaista ärsykettä. Ennen piti juosta, lataa salilla niin paljon painoja kuin mahdollista, tehdä ryhmäliikunnassa ne kaikkein raskaimmat liikkeet ja rääkkii itteni ihan piippuun. Jos nyt antaisikin itselle mahdollisuuden siihen kävelyyn, kehonhuoltoon ja hyvän pohjan rakentamiseen. En usko, että se on ihan huono lähtökohta. Talollekin rakennetaan ensin vankka perustus ja sen jälkeen aletaan kikkailemaan. Mä olen tehnyt vähän väärin päin ja ehkä toi polven hajoaminen oli muistutus siitä. 


No, nyt tästä tuli sitten taas kerta heitolla julkista. Ehkä tämä tän myötä tuleva paine on ihan hyvä mulle, mutta enemmänkin haluan näyttää esimerkkiä että kyllä se on mahdollista kun niin vaan päättää. 10kiloa ei ole paljon, jos miettii että mullakin on takana jo 30kiloa. Senki mä tein, joten kyllähän mä tämänkin teen. Mietin myös, että palkkaisin itselleni personal trainerin. Se on tosiaan ihan mietintä asteella, mutta jotenki olisi tosi kiva kokea ja nähdä se puoli tälläsessä projektissa. Itse osaan tsempata ja valmentaa, mutta olisi itse kiva olla asiakkaan roolissakin ja nähdä se puoli valmennussuhteesta. Katsellaan mitä tapahtuu :) 

Joka tapauksessa, tervetuloa mukaan matkalle kohti kevyempää kesää. Mä ainakin olen ihan liekeissä ja toivon että saan luotua uskoa myös teihin muihin samassa tilanteessa oleviin :) 

Ja hei te lähellä asuvat, lenkille lenkille lenkille!! Mä toki huutelen teidän perään, mutta huudelkaa tekin niin en koe olevani niin tungetteleva ja painostava kun joka ilta kinuun lenkkiseuraa ;) Yksin on ihan kiva välillä käydä puhdistamssa omia ajatuksia, mutta kyllä seura on tarpeen varsinkin pimeinä iltoina. Ei tarvitse sit juosta yksin hädissään vaan voi tosiaan kävellä ja keskittyä siihen pohjan rakentamiseen.