keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Mitä tapahtuu?!?

Oon tässä illan aikana kun oon yksikseni ollut lasten nukahdettua niin miettinyt mua. Mun vartaloa. Mun treenaaminen on vähentyny ihan hirveesti, pakko kai se on myöntää. Aikasemmin liikuin noin 5-8 kertaa viikossa, nyt ehkä 1-3 kertaa. Hävettää. Selitän itselleni että se johtuu vaan siitä kun lapset on nyt kotona ja en sit tietenkään pääse salille tai lenkille ja kun illalla Jari kotiutuu niin...niin. Miksi mä en sillon lähe? Huono ilma? Väsyttää? Haluun olla koko perheen kanssa yhdessä? On kaikkea muuta? Vitut. Musta on tullu vaan laiska. Ihan sairaaaan turhauttavaa todeta se ja myöntää se. Joo paino on tippunut hitaaaaasti, tai ei ainakaan noussut. Sitä mä sentään seuraan, että se ei pääse nousemaan. Mutta sitten ne keinot millä se paino tippuu... Jätän ruokia väliin, napsin sillon tällön jotain pähkinää tai hedelmää tms, syön jätskin...Syön kokoajan silleen tietoisesti että kalorit ei nouse liian ylös, mutta aivan liian epäterveellisesti. Kuinka noloa? 

Päätinkin nyt, että alan taas panostamaan kunnolla syömiseen. Jätän ne turhat pois ja otan tilalle ne tärkeet. En tiedä onko se tää kesä vai mikä, mutta kun tuntuu että ei vaan maistu ruoka. Pärjään ihan hyvin näin. Siis sillee hyvin, että nälkä ei vaivaa. Mutta samalla tiedostan sen, kuinka hallaa teen itselleni. Tällä syömisellä en tuu ikinä saamaan lihaksia tai kiinteytystä, enkä kyllä tällä treeni määrälläkään. Ahdistaa, hävettää, turhauttaa. 

Pistän itselleni taas tavoitteeksi sen, että liikuntakertoja pitää olla viikossa 3-5, ei 1-3. Siitä ei lipsuta. Teen sitten kotona treeniä, käyn salilla, lenkillä tai ihan mitä vaan kunhan sitä voi urheiluksi sanoa. 

En enää pelkää että mä tästä paisuisin taas, mutta kyllähän se on perseestä että nytkin voisin olla jo vaikka kuinka paljon paremmassa kunnossa jos oisin jatkanut samaa rataa mitä alkuvuosi meni. Mä vaan olen aamutreenaaja, parhaan treenin saan tehtyä klo 8. Ei aikasemmin eikä myöhemmin vaan just sillon. Aamulenkit on jotenki jäänyt ihan täysin. Ei siksi että en jaksais lähteä (pitäis lähteä viiden aikaa että ehdin ennen kuin Jari lähtee töihin), vaan siksi että en halua alottaa aamua niin aikasin kun päivät on muutenki niin pitkiä ilman töitä ja muita säännöllisiä menoja niin sillä että nukun pitempään ja venytän päivän aloitusta ei päivät tunnu niin turhauttavilta. Säälittävää.

Odotin jo onnesta soikeana ensi viikkoa kun Jarilla piti olla loma ja ajattelin et lähden vaikka joka aamulle lenkille ja pääsen päivisin salille ja voin vaan urheilla niin paljon ku huvittaa. Ne suunnitelmat kuitenki muuttui ja olen edelleen samassa pisteessä kuin alkukuukaudenki. Jumissa himassa.

Joka tapauksessa alan nyt liikkua enemmän, iltasin se täytyy joo tehdä, mutta silti. Kyllä mä siihen pystyn kun vaan niin päätän. Jaksamisesta se ei enää onneksi ole kiinni, kiitos Fitline. Energiaa kyllä riittää, enää esteenä on viitsiminen ja siinä kohdin vaan mun omalla asenteella on merkitystä.

Eli ruokailut kuntoon ja liikunta kuntoon. 

Ei mulla muuta tällä kertaa.

Piis & laav <3


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mun unelmaelämä?

Innostuin Monna Treenaa blogia lukiessa miettimään, että millanen se mun unelmaelämä sit olis jos sellasen saisin. Mitä mun pitäis tehdä ja saavuttaa että voisin sanoa eläväni unelmaelämääni?


Näin mä sen kuvittelen, nää mun pitäis saavuttaa että eläisin unelmaelämääni:

-mun läheiset olis terveitä, aina
-mulla olis aina se yksi tärkein mun vierellä, hyvässä ja pahassa
-mä hyväksyisin asiat joita en voi muuttaa
-mä muuttaisin asiat joita en hyväksy, mutta jotka voisin muuttaa
-mulla olis rahaa ostaa paita sillon ku siltä tuntuu
-näkisin ja tapaisin paljon muita ihmisiä (tuttuja ja uusia tuttuja)
-mun ei tarttis kulkea kaupassa ahdistusneena kun kaikki on niin kallista
-mulla olis varaa kutsua vaikka kaikki mun läheiset meille syömään
-kun nään kaupassa korun joka olis täydellinen mun läheiselle, mä voisin ostaa sen
-toisen ihmisen halaaminen olis mulle täysin luonnollista
-mulla ei tarttis olla huono omatunto kun ostan itselleni 5euron lippiksen
-mä voisin mennä kampaajalle vaikka osaan itsekin leikata hiukseni
-mulla ei tulis morkkis kun syön kebabin tai karkkia
-mun läheiset vois olla ylpeitä musta
-mulla olis oma kodinhoitohuone sekä vaatehuone
-voisin viedä perheeni linnanmäelle ilman ahdistusta rahasta
-kehtaisin olla bikineissä
-voisin ostaa Jarille Porschen <3




Tässä nyt oli tollanen pieni ajatusleikki asioista, joiden toteutuessa kuvittelen eläväni unelmaelämääni. Pelottaa kyllä, että olisinko silloinkaan onnellinen, vai keksisinkö mä sitten uudet asiat joiden toteutumisen myötä kuvittelisin eläväni unelmaelämääni? Tavallaan kyllä nytkin elän elämää, jossa on toteutunu paljon sellasia asioita joista oon unelmoinut ennen..Listaanpa niitäkin siis.

-koti jossa on oma piha
-lapset
-aviomies
-mahdollisuus etsiä itseäni ja omaa suuntaani
-hävitetyt 20kg
-täysin uusi tapa elää, terveellinen tapa elää
-lähes kaikki läheiset on terveitä
-mä saan yöt nukuttua hyvin
-herään aamulla pirteänä
-hermostumispiste on kasvanut
-en itke päivittäin
-voin syödä jätskin kesällä ilman morkkista
-jaksan juosta
-mun haba näkyy kun sitä katsoo oikeassa valossa oikeasta kulmasta ;)
-meillä käy joskus vieraita (vois käydä useamminkin)
-osaan kuunnella ja lohduttaa

 
Tulihan noitakin asioita aika paljon. Pitäisi osata pysähtyä nauttimaan siitä mitä on, mutta toisaalta elämässä ei pääse eteenpäin jos ei ole unelmia. Pakko se on uskoa, että tää elämä on just sitä mitä sä itse tästä teet..

Entä teidän unelmaelämä? Haastan kaikki tämän tekstin lukeneet miettimään millanen olisi teidän unelmaelämä, vai onko se kenties jo saavutettu?


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mun minä.

Mitä teille kuuluu? Mä en tiedä miksei tää kirjoittaminen ole nyt kiinnostanut ollenkaan..Tai no ei ole aiheita mistä kirjottaa, niin eipä sitten tuu kirjoitettuakaan. Tuntuu että näitä vastaavia blogeja on niin paljon, että kaikki omat ajatukset tulee jo niissä esiin, niin ei itsellä ole mitään uutta lisättävää :D

Syksyn kuviot on nyt kuitenkin edelleen aika auki, paljon on haaveita ja unelmia kyllä. Tarvitsis kai vaan rahaa että pääsis toteuttamaan niitä :D Mutta ihme kyllä, en mä ole siitä ihan hirveästi ottanu ressiä (lue: en ole itkenyt ja kiukutellut asiasta ihan joka ilta), vaikkakin siis se mielessä on kokoajan että miten tässä oikeen sais talouden turvatuksi..Kyllä nekin asiat selvii pikkuhiljaa.


Meillä oli 5v hääpäivä ja sain vähän vaatetta lahjaksi <3
 Muutoin elo on melkoisen tasaista..Oon ollut pitkään ilman salitreenejä kun on selkä ollut niin kipee, mutta nyt pikkuhiljaa aloittelen ainakin juoksemisen taas ja toivottavasti pääsisin myös salille. Paino tippuu tappavan tasaisen hitaasti, onneks niin. Se tästä vielä puuttuis että paino alkais nousemaan :P

Huono kuva, mutta hyvä ilta Porvoossa laatuaikaillen Jarin kanssa <3
Juoksemisen tosiaan päätin taas alottaa ihan uudella draivilla, koska selvis että pääsenkin elokuussa osallistumaan Midnight Runiin. Kuka on messissä?? Kerätään hyvä porukka kasaan! Suosittelen todellakin sitä tapahtumaa, on ihan huippu fiilis juosta siellä pimenevässä Helsingin yössä. Viime vuonna mun aika oli tunti ja olisko ollu 5min päälle, niin nyt olis kyllä pakko parantaa siitä. Sen takia teinkin itselleni nyt juoksuohjelman kesän ajaksi. Kätevää kun voi ite tehä itelle ruokvaliot ja reenit. Jos joku on kiinnostunut treeniohjelmista, yhdessä treenaamisesta, ohjeita ja apuja syömisten kanssa ym ym niin yhteydenottoa vaan tänne. Keksitään yhdessä jotain kivaa! 

Oon sunnitellut kovasti kaikkea kivaa tulevaisuuteen ja toivon että pääsen näitä vielä toteuttamaan. . Haaveissa olisi ainakin järjestää laihdutusryhmiä, elämäntapojenmuutoksia porukalla. Yhteisiä kävely- tai juoksulenkkejä. Kerätä kasaan hyvä porukka jolla aletaan tekemään sitä muutosta omaan elämään askel kerrallaan hyvän tiiviin porukan voimalla. Tai vaihtoehtoisesti jos ryhmäajatus ahdistaa niin tehdään se kaksin, käydään lenkillä ja fiksataan sun ruokavalio kuntoon ja mietitään niitä asioita mistä sen motivaation isompaan muutokseen voisi löytää. Jutellaan ja jaetaan ajatuksia. Tehdään sun kanssa sama retki minkä mä olen tehnyt. Kun mä olen siihen pystynyt, niin myös sä pystyt! Jos tuntuu että et  yksin onnistu niin soita mulle! Mulla on kokemusta ;) Vaikka asuisit kaukanakin, niin etävalmennuksella saadaan ihan yhtä huikeita tuloksia! Usko mua. Luota muhun. Mä autan.

Tehdään sulle yhdessä sun haaveiden aarrekartta <3
Mulla on isoin haave työrintamalla edelleen siis toteuttamatta, mutta uskon että jonain päivänä voin sanoa että teen unelmaduuniani. Eli että saisin tehdä töitä terveyden parissa. Että urheilu, ravinto ja laihdutus (ei oma laihdutus mutta muiden auttaminen sillä saralla) olisi mun jokapäiväistä työtä. Että saisin oikeasti auttaa muita saavuttamaan niitä omia unelmia. Olla luomassa uskoa sulle, silloin kun oma luotto pettää. Muistuttaa vaikeinakin hetkinä että miksi sä teet tätä ja maalata sun kanssa niitä mielikuvia siitä omasta "unelmaminästä". Kulkea sun kanssa niiden kivien ja kantojen yli, mihin yksin ehkä kompastuisit. Joo, sitä mä haluan tehdä!

Mies <3
Meillä on viikonloppuna yhden ystäväpariskunnan häät, odotan niin innolla niitä. Ihana päästä irti arjesta ja vieläpä noin ihanissa merkeissä <3 Sit onkin juhannus ja siitä pari viikkoa niin on THE DAY. Eli häät joissa mä olen kaasona. Täytyy myöntää että  ihan en ole kyllä pääsemässä siihen tavoitepainoon minkä asetin niihin häihin mennessä saavutettavaks, mutta ei se kaukana ole. Ja onhan tässä loppuelämä aikaa. Hitaasti mutta varmasti, sen olen vihdoin oppinut ymmärtämään.

Millanen sun minä on nyt? Entä sun unelmaminä?
Mn minä on kyllä kokenut ison muutoksen. Mun minä on paljon tasaisempi ja rauhallisempi.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Aarrekarttoja ja avautumisia

Pitkä hiljaisuus takana. Joku jo kyselikin että minne oon kadonnut. En minnekään, täällä mä olen etsimässä itseäni. Pitkä laihdutusurakka takana ja oikeastaan ihan uudenlainen elämä edessä niin on kyllä itsekin tässä kaivannut vähä ajatusten jäsentelyä.


Koko tää projekti on ollut aikamoinen. Ehkä isompi mitä sitä itse on edes tajunnut. Oikeastaanhan kaikki alkoi vuosi sitten tammikuussa kun päätin että nyt läskit lähtee ja elämäntavat muuttuu. Alku sujuikin hyvin, mutta sitten tuli taas se tuttu räpiköiminen. Paino pääsi taas vähän nousemaan ja motivaatio tietenki sen myötä laskemaan. "Ei musta vaan oo tähän", ajattelin. Sitten kesän jälkeen pikkuhiljaa se kadonnut motivaatio alkoi taas löytymään, mutta tammikuussa 2014 koin jonkun herätyksen. Tajusin että nyt ei oo oikea paikka luovuttaa tai edes himmailla. Nyt tiristetään vikat kilot ja täts it. Siitä lähti pyörimään joku ihan eri kivi kuin aikaisemmin. Tajusin oikeasti että tää on menoa, entiseen ei ole paluuta. Eikä halua palata.

Keväällä jossain vaiheessa iski taas kisaväsymys ja kaikki tuntui niin vaikealta. Paino junnasi taas. Ainoa ero entiseen oli se muutos mikä mulla oli pään sisällä tapahtunu. Ja Fitline. Kun kisaväsymys iski, mieli oli kuitenkin vahvempi ja mä vaan jatkoin sisulla läpi niiden kaikkien junnaavien viikkojen.
Aamun aloitus by Fitline


Jostain ihmeen kummasta mulle alkoi selkeytyä vähän muutkin asiat..Tai lähinnä asiat töihin liittyen. Erään tapaamisen johdosta mulla on nyt töitä syksyllä. Perustan myös oman toiminimen heti kun saan koulusta paperit käteen. Sen myötä on helpompi lähteä toteuttamaan itseäni (:

Mutta haluan kertoa teille vähän tosta Fitlinesta. Ite otin ne siis käyttöön ajatuksella, että en mä tässä mitään menetäkkään. Oon syöny millon mitäkin vitamiinia ja ravintolisää sun muuta. Kieltämättä en juurikaan huomaa mitään vaikutuksia niiden käytöllä. Jokatapauksessa sitten päätin lähteä tossa kevään kisaväsymyksessä kokeilemaan näitä lisäravinteita. En huomannut mitään eroa entiseen näidenkään käytön yhteydessä. Plaaaaah. Eikö mulla vaan toimi mikää vai miksi mä en saa sellasta kamalaa virtapiikkiä ja energiabuustia millään?!

Muutamia päiviä sitten kävin kuuntelemassa yhtä luentoa. Mietin paljon itseäni ja elämääni. Mä olen ollut todella väsynyt oikeastaan koko Rasmuksen elämän ajan, koska Rasmus on todella huono nukkumaan. Yhtäkkiä kuitenkin tajusin että aamut ei ole mulle enää mitään tappoaamuja, kyllä mua väsyttää, mutta sängystä nouseminen on paljon helpompaa. Kyllä varmasti on kesän saapumisella ja valon lisääntymiselläkin osansa, mutta uskon myös että Fitlinella on osansa tässä. Rakastan myös päiväunia ja aina kun on mahdollisuus niin nukun Rasmus kainalossa päikkärit. Nyt on vaan käynyt niin, että vaikka haaveilen päikkäreistä ja otan Rasmun kainaloon meidän sänkyyn niin en maltakkaan nukahtaa. Ei ole tarvetta. Pakko tässä on olla jotain taikaa, mä meinaan rakastan nukkumista!! Lisäksi mä huomasin tossa kynsiä lakatessani, että mun kynsinauhat ja kynnet ei ole enää ihan kamalat. Sellaset joita saa hävetä kun ne on niin revityt ja rumat. Mitä tapahtuu?!?! Voinko mä vaan kuvitella tän kaiken vai voiko olla että Fitlineja käyttämällä mä oon saanut kehoni ja suolistoni ph-arvoja tasapainoisemmaksi? Voiko olla että nää oikeeasti toimii? Mä alan uskoa näihin. Mä haluan uskoa näihin. Toki on mennyt vasta pieni aika näitä käyttäen, mutta mihin tässä on kiire? Mä olen innoissani jo näistä pienistä muutoksista, saati sitten mitä on tapahtunut vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä. Can't wait (:


Mä olen muutoinkin miettinyt paljon itseäni. Ah kuinka itserakasta. Ei vaan..Olen miettinyt mitä ja millanen mä haluan olla. Millanen mä olen. Mitä mä voin parantaa. Voi jestas, se jos joku on pelottavaa. Ja puhdistavaa. Kun vaan oikeesti hyväksyis sen että musta itsestäni on kiinni mun hyvinvointi. Mä itse olen vastuussa omasta elämästäni ja siitä mihin suuntaan mä kuljen. Mä haluan antaa mun perheelle hyvän äidin ja Jarille hyvän vaimon. Parhaan mahdollisen. En se aina todellakaan ole, mutta nyt kuljen sitä kohti entistä varmemmin askelin.

Aarrekattoja, mindmappeja, opiskeluja, lukemista, tutkimista, miettimistä, haaveilua..Sitä mä täällä teen (:


Ps. Jos haluat kuulla lisää Fitline tuotteista niin viestiä vaan mulle. Mun kautta voi myös tilata näitä edullisemmin mitä netistä ostettuna saa (: