torstai 8. lokakuuta 2015

Mikä pelastaa sun päivän?

Onko teillä joskus sellanen olo, että .. Että et osaa selittää sitä? Joku outo olo vatsassa, mielessä tai päässä. Levottomuus, ahdistus tai.. No edelleen se olo, että ei sitä osaa selittää. Mulla on. Nyt. En sano että se olisi huono olo, en todellakaan. Se on taas yksi asia, jonka tunnistan. Ennen tämä olisi vain olo, nyt sillä on joku merkitys. En tiedä vielä mikä se merkitys on, mutta se selviää varmasti. Vähän niinkuin itkettää, en osaa pysyä paikallani ja tuntuu että jotain tapahtuu. Hyvää vai pahaa? En todellakaan tiedä mistä tämä olo kumpuaa, joku syy sille on. 

Näin pari yötä sitten pitkästä aikaa painajaista. Tai aamulla se jo melkeinpä oli. Se on jäänyt tosi vahvasti mieleen ja pyörittelen sitä asiaa paljon päässäni. Miksi mä näin sellaista unta? Kertooko se jostain, vai oliko se vaan sattumaa? En todellakaan ajattele, että se uni, tai painajainen, toteutuisi, mutta koen että sillä oli joku merkitys. Tosi hämärä olo. Vai onko se vaan joku tietty aika kuukaudesta kun tälläinen olo iskee? 

Edelleenkään, se ei ole paha olo. Se on vaan outo. Varsinkin, kun mulla menee hyvin. Mulla on hyvä olla ja olen onnellinen. Sitä suuremmin tämä olo tuntuu oudolta. Vähän kuin olisin vain itseni vieressä ja katsoisin elämääni. Tai vähän kuin odottaisin jotain jännittävää, vaikka nyt ei ole edes mitään jännittävää tiedossa. Tai on paljonkin, mutta ei sellaista jännittävää, että sitä tarttisi jännittää. 



Samaan aikaan on myös levollinen olo. Vai onko? Toisaalta niin paljon on tapahtumassa ja suunnitelmissa, että ehkä tiedostamattani mietin niitä ja reagoin kehollani? Kun olen tehnyt muutaman kerran CellResetin, tuntuu että tunnen kehoni ihan uudella tavalla. Tunnistan eri asioita ja tiedostan aika monelle ololle syyn. Olenko juonut liian vähän, syönyt huonosti, nukkunut liian lyhyet unet, stressannut vai pitäisikö vaan hetkeksi pysähtyä.. Ennen vain elin, menin ja tein ajattelematta sen kummemmin sitä, miltä musta tuntuu. Kaikki päivät vaan meni ja oli, enkä tunnistanut kehon viestejä. Se ehkä hämmentääkin nyt kun tunnistaa että oikeasti kehollakin on sanottavansa. 

Kuitenkin se, että tunnen itseni ihan eri tavalla, on helpottavaa. Ennen elin pelkässä puurossa tai sumussa päivästä toiseen. Nyt mukana on sattumia ja se jatkuva sumu on poissa. Kaikki on selkeämpää ja kirkkaampaa. Suosittelen ihan jokaista tutustumaan itseensä. Ihan niin kuin  tutustuessa uuteen ihmiseen, haluat tietää siitä kaiken ja selvittää mistä hän tykkää ja mistä hän on kotoisin. Tutustu samalla tavalla itseesi. Tunnetko sä itsesi  ja rakastatko itseäsi vai elätkö vain päivästä toiseen itsesi kanssa koska on pakko? 



Hain pojan päiväkodista tässä välissä. Se aito ilo mikä pursuaa tuosta pojasta kun se näkee mun lähestyvän päiväkotia on vaan jotain niin täydellistä. Ne mua kohti ojentuvat kädet, pienet jalat juoksemassa kompastellen mua vastaan ja se kiljahteleva holtiton nauru ja riemu on niin täydellistä. Päivä on pelastettu <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: