tiistai 12. toukokuuta 2015

Every single day you make a choise.

Jokainen teistä varmaan tietää sen jonkun, jota katsoo välillä jopa ärsyyntyen. Se joku joka on aina hyvällä tuulella, hymyilee ja silmistä näkee että sillä ihmisellä on hyvä olla? Se on niin ärsyttävän positiivinen, että se melkein kiukuttaa sua, vaikka todellisuudessa haluaisit vain itsekin olla samanlainen? Itselleni tulee muutama sellainen ihminen mieleen..

Miksi minulle tulee sellasia ihmisiä vain muutama mieleen, mutta niitä naama väärinpäin olevia tulee enemmänkin mieleen? Onko yhteiskunta ajanut meidät tilanteeseen, jossa negatiivisuus ja masennus on yleisempää kuin onnelisuus ja hyvä olo?




Itse olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mitä meidän omat ajatukset viestittää ja miten vahva alitajunnan voima meillä on. Olen alkanut uskomaan enemmän ja enemmän siihen, että omalla asenteella on hurjan iso merkitys hyvinvointiimme. Itse olemme vastuussa omasta hyvästä olosta ja samoin siitä, mitä viljelemme ympärillemme. Positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta? Right! Ja ei, en väitä että olen aina positiivinen ja että tuon asian sisäistäminen on muuttanut minut ja minun elämän täysin. Mutta väitän kyllä, että asiat on alkanut tuntumaan kivemmilta ja helpommilta. Huomaan myös hakeutuvani enemmän ja enemmän seuraan, jossa positiivisuus pursuaa. Vaikka itselläni olisi huono päivä, hyvä seura voi muuttaa kaiken. 

Haluan myös itse olla esimerkki. Haluan näyttää, että ihminen ja oma asenne voi muuttua. 

Jos menen nukkumaan miettien kaikki mahdolliset maailman epäkohdat ja ongelmat, ei varmasti ole hyvä olo. Ja ne negatiiviset ja kurjat asiat tulee helposti uniinkin. Kun taas nukahdan miettien hyviä asioita ja koitat nähdä asioiden toisenkin puolen, unet on varmasti levollisemmat. 

Kun taas herään ja ensimmäisenä mietin kuinka kurja ilma on, varmasti se negatiivinen ajattelu siirtyy ketjuna asiasta toiseen ja kaikki tuntuu vaikeammalta. Jos taas ensimmäisenä mietin hymyillen, että olipa viime kesäinen mökkireissu kiva, hymy jää kasvoille. Ei tietenkään asiat ole ihan näin yksiselitteisiä, mutta silti uskon että se ilme millä katsomme peiliin, määrittelee myös sen hetkisen olotilan. Ja tätä ajatusta koitan ylläpitää mielessäni joka päivä.

Positiivisella ajatellulla pääsee paljon pidemmälle. Ajatukset tuntuu paljon avoimemmilta ja olo on kevyempi. Asiat joille et vain voi mitään, on syytä antaa olla. Tehty mikä tehty. Hyväksy se ja mene eteenpäin. Ehkä teet ensi kerralla toisin. 

Myönteisen elämänasenteen vaikutuksista terveyteen on tutkittu paljon ja sen toimivuudesta on saatu myös näyttöä. Optimistisuuden on huomattu vaikuttavan ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Kivunsietokyky on suurempi ja vastoinkäymiset ei tunnu niin suurilta. Miksi en yrittäisi tavoitella sellaista oloa ainaisen marisemisen sijaan?


Entäs kun mun luonne on vaan sellanen? Kaikki v#¤%¤aa ja positiivisuus on täysin luonteesta kiinni? Niin mä olen luullut ja ajatellut. Katsonut ihaillen niitä, jotka on aina iloisia ja joiden ympärillä paistaa aina aurinko.. Uskonut, että se vaan on mun luonne, olla masentunut ja hiljainen ja vetäytyvä. EI OLE! Oman asenteen voi muuttaa. Se muutos ei tosin tapahdu pakottamalla, mutta pakottaminen on hyvä alku. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta ensimmäinen päivä on hyvä alku. 

Kuitenkin uskon myös, että muullakin on merkitystä kuin sillä että pakotat itsesi ajattelemaan positiivisesti. Nimittäin hyvä olo itsesi kanssa. Jos et voi hyvin, et voi olla positiivinen. Hyvinvointimme lähtee hyvin pitkälti sisältä päin. Ennen (kun itse olin lihava) ajattelin aina, että kun on laiha niin on myös onnellinen ja positiivinen. Niin väärin.. Ulkokuori ei kerro todellakaan kaikkea. Pystymme peittämään sisäämme paljon surua ja murhetta ja samalla esittää ulospäin, että voimme hyvin. 

Onko sellainen sitten positiivinen ihminen? Jolla on ulkokuori ihan muuta, kuin mitä sisältä löytyy? Minun mielestäni ei.. Uskon todella vahvasti, että vasta kun sisältä päin on hyvä olla, voi hyvin myös ulkoisesti. Jos päivä koostuu vatsakivusta, päänsärystä, iho-ongelmista jne niin vaikea siinä on positiivinen olla. 

Entäs jos annat itsellesi mahdollisuuden voida hyvin? Entä jos hoitaisit itseäsi sisäisesti ja pyrkisit näkemään asioiden toisenkin puolen? Mitä voisit menettää sillä, että hymyilet itsellesi peiliin ja päätät, että se vesisade ei pilaa sun fiilistä tänään? Tai jos otatkin vain tavoitteeksi saada tänään edes yksi ihminen hymyilemään sinun ansiostasi? Ei sillä varmaan kauheita vahinkoja voi saada aikaiseksi :)












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: