sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Pitkästä aikaa.

Pitkästä aikaa tuli ajatus, että jos jotain taas kirjoittelisi ylös.. Tämä mennyt kuukausi on ollut ehkä vähän hapuilua ja oman itseni etsimistä. Kuluneiden kuukausien kertaamista ja tapahtuneiden asioiden jäsentelyä.

En oikein tiedä mistä aloittaa. En tiedä kuinka syvällisesti haluan asioista kirjoittaa julkisesti. Ehkä nyt kuitenkin annan vaan sanojen tulla ja mietin myöhemmin.

...

Täällä meillä on tosiaan remontti menossa, kylppäri ja sauna purettiin täysin ja nyt sitä tehdään uusiksi. Kuukausi ilman pesukonetta, suihkua, saunaa.. Sanon vain sen, että arvostakaa ihmiset pyykinpesumahdollisuutta! Ja arvostakaa sitä, että saatte mennä treenin jälkeen omaan suihkuun. Me ollaan nyt kuukausi juostu naapurissa suihkussa ja kannettu pyykkejä edes takas sinne ja tänne. Yksi kassillinen puhtaita pyykkejä meni jo vahingossa roskiinkin, ilmeisesti remonttiromujen seassa.

Illalla myöhään kun tuut treeneistä kotiin, olisi todellakin kiva mennä omaan suihkuun sen sijaan että laitat naapurille viestiä "saanko tulla taas suihkuun". Onnea on maailman parhaat naapurit <3

Lisäksi tämä kaaos, puutavaran, työkalujen, pölyn ja sahanpurun määrä on todella ahdistavaa. Sitä vain yrittää hyväksyä ja purra hammasta, mutta pakkohan se on myöntää että kyllä se kuluttaa hermoja ja energiaa asua kaaoksen keskellä.

Entä ne aamut.. Joka aamu tiedät, että pakko pukea päälle ja olla ihmisen näköinen koska kohta on remonttimiehet täällä. Mietin jokaista menemistä ja tulemista ja tekemistä niiden mukaan. Milloin tahansa saattaa ovi aueta ja miehet paukkaa sisään. (Joo, niillä on oma avain tänne) Vessaan pitäisi päästä, mutta ei millään kehtaisi häiritä työmiehiä. Ai niin, makkaristakin pitäisi hakea sitä tai tätä, mutta en millään kehtaisi rampata edes takas työmaalla. Se on kuluttavaa, oikeasti.

No se siitä asiasta, nyt ollaan jo voiton puolella ja täytyykin alkaa pohtimaan, että kuka tämän kaiken siivoaa. Voin kertoa, että pölyä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista..

....

Toinen asia mikä tässä on kovasti kuluttanut energiaa, on tulevaisuuden pohtiminen. Oman tien löytäminen. Epämukavuusalueelle hyppääminen vai tutussa ja turvallisessa pysyminen. Mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei? Pitäisikö kuunnella itseään vai muita? Entä jos mokaan? Jos teen itsepäisenä kerrankin niin kuin itse haluan ja putoankin korkealta kovaa. Kuka silloin lohduttaa? Jos mokaan, nauraako kaikki mulle? Kuulenko kaikilta "mitäs mä sanoin"- lauseita?

Niin tai näin, niin nyt mä olen kyllä päättänyt kuunnella itseäni. Jos en nyt katso, onko tämä tie se oikea niin varmasti miettisin vielä pitkään että miksi en sitä kokeillut. Mä lähden rohkeasti kohti tuntematonta ja uskon itseeni.

Tulossa on pari reissua, joita mä jännitän ihan törkeän paljon. Niin paljon, että välillä jo mietin että lopetan koko homman kesken että voisin luistaa noilta reissuilta. Silti haluan vihdoin uskaltaa seistä omilla jaloillani ja tehdä asioita jotka aivan varmasti kasvattaa ja kehittää mua ihmisenä todella paljon.

...

Ja sitten.. Se paino. Ulkoinen olemus. Hyvä olo. Istuvat vaatteet.. GONE. Mulla ei oikeasti ole viime aikoina ollut hyvä olo itseni kanssa, painoa on tullut ainakin viisi kiloa ihan yhtäkkiä. Lisäksi naama on finneillä ja olo on epämukava. Päiväunista haaveilen taas päivittäin (haaveilen, koska en voi (kehtaa) nukkua kun remppamiehet häärää täällä) ja olen oikeasti todella kiukkunen ja herkkä kokoajan. Itkettää ja ärsyttää kaikki. Tuntuu että kaikki katsoo mua miettien, että voi kun toikin on taas paisunut vaikka oli jo niin hyvässä kunnossa hetki sitten..

Olen koittanut pohtia tälle ololle ja näille oireille syytä. Ruokavalio on ennallaan, syön terveellisesti ja säännöllisesti, liikun 3-6 kertaa viikossa todella monipuolisesti. Jotenkin ajattelin alkuun että se on se stressi, kunnes yhtäkkiä tajusin että kaikki tämä alkoi samoihin aikoihin kun aloitin taas sen hemmetin hormonaalisen ehkäisyn. 1+1 siis. Arvatkaa kuinka harmittaa, ahdistaa ja kaduttaa että lankesin taas kerran noihin hormoneihin monen monen vuoden tauon jälkeen. Tyhmä minä. Nyt ymmärrän ihan täysin sen sanonnan että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Todellakin!

Tähän kaikkeen lisäksi painosta stressaaminen niin johan on asiat kohdillaan. Not.

Mua oikeasti aika paljon harmittaa kuinka paljon lääkärit on hormoniehkäisyn kannalla. Sehän on ihan myrkkyä keholle! Mä voin viime syksynä jo todella hyvin, fitskut oli todellakin saanut mun olon hyväksi, paino oli kohdillaan ja mieli hyvä. Nyt se on kaikkea muuta ja pahenee vain. Tällä hetkellä odottelen vain aikaa, että pääsen tästä pirun hormonihäkkyrästä eroon. Tätäkään kaikkea muutosta en varmaan edes huomaisi, ellen käyttäisi fitskuja. Niiden ansioista elämä oli ihanaa ja fiilis hyvä, joten tottakai tämän täyskäännöksen huomaa todella helposti.

Sattumoisin olen kuullut viimeaikoina tosi paljon erilaisia tarinoita hormonaalista ehkäisyä käyttäviltä ja huhhui.. Yksi vanhempi rouva joutui jopa VALEHTELEMAAN että haluaa tehdä lapsen, jotta ne suostui sen hormonihäkkyrän poistamaan. Morjens.

Tottakai olen itsekin aina tiedostanut, että hormonit ei vaan tee hyvää mulle ja olinkin siis menossa ottamaan kuparihäkkyrää, mutta kas vain lääkäri sai ylipuhuttua kokeilemaan hormonihäkkyrää ja niinhän mua vietiin kuin pässiä narussa koska en osaa sanoa ei. ARGH!

...

Summa summarum. Nyt ei ole ollut hyvä olla sisäisesti eikä ulkoisesti, joten ei ole paljon huvittanut blogia päivitellä saati jakaa kuvia instassa. Miksipä sitä epämukavaa oloa sen enempää lietsoisi. Kuitenkin on tosi paljon helpottanut jo se ajatus, että kaikki tämä paska johtuu tosta häkkyrästä eikä musta.

Ei muuta kuin katse eteen ja suupielet ylöspäin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: