maanantai 30. maaliskuuta 2015

Haave.

Tiedätkö sen tunteen kun sulla on joku haave.
 
Sä näät sen sun mielessäsi ja piirrät silmilläsi kuvaa siitä.
Mietit miltä tuntuisi kun se toteutuisi ja ajatus siitä että se ei toteudu on ihan mahdoton.
Se haave on todella tärkeä sulle. Todella tärkeä.
 
Mulla oli haave. Vuoden ajan se on mun mielessä ollut, välillä vahvempana
 ja välillä se on ehkä vähän hellittänyt.
Kokoajan se asia on kuitenkin sun takaraivossa kolkuttanut ja muistuttanut,
että edelleen se haave on olemassa. Ja toteuttamatta.

Entäs sitten kun sun ja sen haaveen välillä on joku tosi iso asia?
Ja se asia joka siinä välissä on, on sulle myös todella merkityksellinen ja tärkeä.
Se asia on niin iso, että se melkein voisi olla esteenä sille että toteuttaisit sen sun haaveen.
Melkein vuoden ajan sä pohdit ja punnitset. Mietit mitä teet.
Pitöisikö sun unohtaa sun oma haave jonkun muun takia?
Voitko antaa sille asialle joka on sulle myös kuitenkin äärimmäisen tärkeä, 
sellasen taakan hartioille? Miettisitkö sä jatkossa aina,
että sun haave on vain haave koska et uskalla nousta omille jaloillesi?
 Sä et kuitenkaan halua loukata tai olla inhottava sitä toista asiaa kohtaan.
Ei kai oman unelman toteuttaminen voi olla väärin?
Eihän?
 
Mitä voisi tapahtua, jos sä tekisit niin kuin sä itse haluat?
Sä tiedät, että se asia joka on sun ja sun haaveen välillä ei tule tykkäämään jos sä toteutat sun unelman, mutta ehkä se kuitenkin voisi myös ymmärtää sua?

Mä päätin nousta jaloilleni. Päätin, että mun elämä, mun unelma, mun päätös.
Mä itse elän sen asian kanssa lopun elämäni.
Ei kukaan muu.

Tämä haaveen toteutuminen on mulle niin iso ja niin merkityksellinen.
Tää tulee kantamaan mua eteenpäin aina.
Kulkee mun mukana joka päivä ja nostaa mut jos mä meinaan kaatua.
Tää muistuttaa mua siitä, mitä mä en enää halua olla.
Tää tsemppaa kun mun tekisi mieli luovuttaa.
 
Mulla ei ole oikeastaan mitään, mikä merkitsee mulle oikeasti todella paljon.
Ei mitään korua, kirjaa, vaatetta tai esinettä..

Nyt mulla on. Ja se pitää mua kädestä kiinni koko lopun elämäni.

 
Ps. Iskä, mä rakastan sua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: