tiistai 3. helmikuuta 2015

Lopeta luovuttaminen



Siinä on lause joka mua on jo pidemmän aikaa motivoinut. Siitä on muodostunut mulle todella tärkeä lause ja jotenkin se kuvaa mun nykyistä asennetta aika todella hyvin. Siitä on tullut niin tärkeä lause mulle, että halusin muuttaa blogin nimenkin. Mä haluan että se kuvaa mun asennetta. Haluan että noi sanat on mun mielessä aina kun tekee mieli antaa periksi, oli asia mikä tahansa. Alusta aloittaminen on niin turhauttavaa ja masentavaa, että sitä täytyy oppia välttelemään.
 
Mietin aina kun tekee mieli lössähtää, että LOPETA LUOVUTTAMINEN. Se on itseasiassa ainoa keino millä voi menestyä oikeastaan missään asiassa. Oli tehtävä tai projekti joku työ juttu, parisuhde, koulutehtävä, laihdutus, kisahaave.. Mikä vaan. Ainoa millä voit sen saavuttaa on se, että lopetat luovuttamisen.

Paljon saa kuulla ja lukea tarinoita siitä, miten ei koskaan onnistu vaikka kuinka yrittää. Ja kun ei onnistu niin harmittavan helposti luovuttaa. Mä itse tein sitä vuosia. Ja kun tarkemmin ajattelen niin monessakin asiassa olen toiminut just sillä tavalla. Kun en jotain saavuta niin luovutan. Kun silloin jokunen vuosi sitten päätin taas tuttuun tapaan laihduttaa ja tavoitella sitä unelmavartaloa, mä myös päätin että tällä kertaa mä en luovuta. Oli ylämäkiä ja alamäkiä (edelleeeenkään en tiedä kumpi niistä on hyvä ja kumpi huono) mutta aina kun teki tiukkaan ja teki mieli palata entiseen niin mä palautin mieleeni tuon lauseen. Haluanko mä nyt luovuttaa ja kerätä ne kilot takaisin vai haluanko lopettaa luovuttamisen ja tsempata eteenpäin siihen suuntaan mihin mä kuitenkin oikeasti haluan? No, ei ole vaikea vastata siihen. Mä olin niin kyllästynyt aina aloittamaan laihdutuksen alusta. Niin kyllästynyt miettimään, että jos en olisi silloin luovuttanut, niin mulla olisi enää sen ja sen verran kiloja tiputettavana kun nyt niitä oli taas päässyt kertymään ylimääräisiä ja piti aloittaa alusta koko juttu. Huh kuinka pitkä lause tosta tuli.

Joka tapauksessa.. Tosi moni aina kysyy, että millä mä saan motivaation pidettyä yllä silloin kun oikeasti tekee mieli vaan herkutella ja käpertyä sinne sohvan pohjalle. No ensinnäkin, kyllä on ollut kausia kun olen sinne sohvan pohjalle käpertynyt ja liikunnat ollut paussilla viikon tai kaksi. Siinä vaiheessa kun itse herää siihen, että taas alkaa meno olla ihan vääränlaista on aika miettiä mitä mä haluan. Haluanko olla täällä sohvan pohjalla ja todeta kuukauden päästä että ne kilot on lahjakkaasti kerätty takaisin, vai haluanko lopettaa luovuttamisen ja nousta sieltä pohjalta ennen kuin se on myöhäistä. Ja valehtelematta, se lause on oikeasti ollut mun suurimpana motivaattorina koko tämän matkan ajan. Mä en vaan enää halua aloittaa alusta, simple as that.

Niin kuin olen aikaisemminkin maininnut, mun mielestä on kivaa kun on jotain projekteja ja juttuja meneillään. Aloitinkin eilen Monnan ja Tuukan järjestämän Muutos100 projektin. Se on todella mielenkiintoista ja kasvattavaa haastaa itseään. Saatiin treeniohjelmat ja ravintovinkkejä. Joo, joku miettii että miksi en itse vaan tee itselleni niitä, mutta kuulkaas.. On paljon motivoivampaa kun toinen sanoo mitä sun pitää tehdä. Nyt on mustaa valkoisella millaisen treenin teen milloinkin ja voi luoja noi ruoka vinkit!! Itse olen tosi tylsä ruuan laittaja. Makaronilaatikkoa ja kanasalaattia. Nyt siihen tulee muutos, niin ihania ja helppoja ja terveellisiä ohjeita että mä en kestä!!

Mutta miksi mä tuosta projektista nyt aloin puhumaan on se, että mietin jo tänään mainoksia selatessa että äh, en mä halua olla tässä mukana. Mä haluan leipoa jotain hyvää. Samalla hetkellä mietin, että haluanko mä luovuttaa jonkun noin pienen asian takia vai haluanko mä lopettaa luovuttamisen. Stop giving up kaiku mun pään sisällä silloinkin ja niinhän mä heitin ne leipomis ajatukset roskiin :) Aamulla mietin että menenkin lenkille vasta huomenna kun nyt laiskottaa.  Tiesin, että mun täytyy tehdä tänään 90 minuutin lenkki, mutta ei vaan olisi huvittanut just sillä hetkellä. Mutta samalla puin vaatteet niskaan ja päätin että mä teen sen tänään koska niin olen päättänyt. Eli taas se yksi pieni lause antoi mulle niin paljon motivaatiota, että hetken jo mietin olenko tulossa hulluksi kun tollasia buusteja tulee yhden lauseen takia. Mutta ei, se vaan kertoo sen, että toi kolahtaa muhun ja kovaa. Mikä voisi olla parempaa?

Toinen hyvä esimerkki on eiliseltä Tabata tunnilta. Menin sinne tosi pelokkaana kun en yhtään tiennyt mitä odottaa. Mielessä pyöri joku kamala tappotreeni jota mä en vaan voi jaksaa vetää kunnialla loppuun. Ja olihan se rankkaa! Mutta koko treenin ajan painoin täysillä ja mietin siinä Burbeeta vääntäessä kahdeksatta kierrosta että STOP GIVING UP!! Mä tein niin hyvin kun osasin, kaiken, täysillä. Normaali minä olisi alkanut himmailemaan jossain vaiheessa, mutta noiden sanojen voimalla mä jaksoin painaa niin kovaa kun vaan ikinä sain itsestäni irti ja sen kyllä tuntee tänään.

Nämä on nyt vaan yksittäisiä hetkiä milloin noi sanat pyörii mun mielessä, mutta täytyy kyllä sanoa että niillä on paljon isompi voima ja merkitys kun vaan muutamat pienet esimerkit. Ne sanat merkitsee mulle todella paljon ja haluankin, että ne kulkee mun mukana koko loppuelämäni tsemppaamassa silloin kun tekee mieli luovuttaa ja muistuttamassa niistä hetkistä kun on ollut vaikeaa.


Siinä myös biisi joka ihan pikkasen motivoi tsemppaamaan :)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: