tiistai 6. tammikuuta 2015

Niin minä sinua vain.

Kuinka paljon voi rakastaa?  Mietin sitä usein. Rakkaus omia lapsia tai lasta kohtaan on jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. Se on kipua ja kyyneliä. Se on sitä kun sä haluat tehdä kaikkesi, että niillä on hyvä olla. Se on myös huutoa ja suuttumista. Rakkaus on sitä, kun sä huudat vihaisena koska sä rakastat niin paljon. Se on voimattomuutta, epävarmuutta ja ahdistusta. Haluat tehdä, mutta et voi. Se on kuria, sääntöjä ja komentamista. Komennat, vaikka tekisi mieli vaan ottaa syliin. Rakkaus on epätoivoa. Yrität olla paras, mutta et voi. Rakkaus on puristava tunne rinnassa. Pelkoa että menetät. Se on ikävää joka muuttuu kyyneliksi. Ikävää, vaikka toinen on ihan lähellä. Se on tunne, mitä ei vaan pysty selittää. Se on enemmän kuin rakkautta.

Se on myös on ylpeyttä. Onnenkyyneliä. Isoja haleja, pikaisia suukkoja ja katse. Se katse, mikä tulee sillon kun näette. Ne silmät. Tuikkivat silmät joista näkee hymyn ja onnellisuuden. Rakkaus on heittäytymistä. Leluja, keksejä ja piirrettyjä. Se on sitä, kun haluat antaa parasta. Hemmotella ja pitää lähellä vaikka pitäisi komentaa. Rakkaus on sääntöjen ja rajojen unohtamista. Rakkaus on enemmän. Enemmän kuin mikään muu.  Se on hiekkaa lattialla, märät vaatteet rytyssä, tussia seinässä, uusi hajonnut lelu.

Sitä ei voi mitata millään, sitä on enemmän. Sitä ei voi mikään ottaa pois. Mikään ei ole parempaa. Mikään ei ole tärkeämpää.  Se ei voi vähentyä, mutta päivä päivältä se kasvaa. Mikään ei ole tarpeeksi rakkautta. 

Ehkä kaikki tietääkin, ehkä ei. Mulla on kaksi lasta. Yksi oma ja yksi..No, ei sillekään ole sanoja. Ei se ole lapsipuoli, ei varalapsi, ei miehen tytär. Se on paljon enemmän. Se on kuin oma. Ne kaksi on ne, joiden vuoksi mä tekisin mitä vaan. Mikään ei mene niiden edelle, mikään ei voi vähentää sitä rakkautta. Se on pelkoa, onnea, toivoa, uskoa, surua. Lapset on antanut mulle mahdollisuuden olla äiti. Ne on antanut mulle kaiken sen tunteiden määrän. Ne on antanut mulle ne itkut ja onnenkyyneleet. Pelon, huolen ja ilon ja ylpeyden. 

Jokaisen ihmisen pitäisi saada kokea sellanen rakkaus. Mun mielestä sitä ei voi sanoa liikaa. Se ei menetä merkitystä koskaan. Se ei kulu eikä sitä voi sanoa liian usein eikä se ole turhaa missään tilanteessa. Liian vähän sitä voi käyttää, mutta ei liikaa. Ei ole tilannetta, missä oma etu menisi oman lapsen edun edelle. Ei ole tilannetta, missä mikään menisi oman lapsen edelle. 

Ne on se mikä mut määrittelee. Ne on se, mistä mä nään oman itseni. Oman hyvyyteni ja oman heikkouteni. Ne paljastaa kaiken. Ne tekee mun elämästä elämän. 

Mun velvollisuus on tehdä niiden elämästä elämä, kunnes ne saa omia lapsia ja ymmärtää sen kaiken. 

Tää hymy, mikä tulee kun mä mietin niitä kahta tuolla nukkumassa. Tää on rakkautta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: