sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Mitä muutos vaatii?

Tuleeko teille joskus olo että ei jaksa? Ei kiinnosta? Ei huvita? Kaikki vähän ärsyttää ja ei oikein itsekään tiedä syytä mistä johtuu? Mitä te teette silloin? Jäättekö murehtimaan ja vellomaan siinä olossa, urheiletteko vai masennutteko? Vai pohditteko kenties että mistä se olo tulee ja mikä sen aiheuttaa? Häpeättekö sitä ja peittelettekö? Ajatteletteko, että mullahan on oikeasti kaikki hyvin enkä mä saa valittaa? Jollain on kuitenkin asiat huonommin kun mulla. Vai annatteko koko maailman huomata sen, että nyt vit*&¤¤#%taa?

 Mä en ala sen enempää pohtia tätä nyt oman itseni kautta, vaan enemmänkin sillein yleisesti.

Miten sellaisesta pääsisi ehkä helpoiten yli? Mistä löytäisi sen motivaation ja hyvän olo taas? Miten osaisi ammentaa niitä työkaluja joiden avulla pääsisi näistä ajatuksista yli eikä tarvitsisi jäädä vellomaan moiseen? Tai mistä niitä työkaluja voisi saada?

2012
Meillä alkoi viime maanantaina sellainen 12 viikkoa kestävä online Hyvinvointivalmennus. Itse seuraan todella mielenkiinnolla siellä esiintyviä aiheita, keskusteluja ja tehtäviä. Osa on tuttuja juttuja, mutta huomaan että kertaus ei ole koskaan haitaksi. Sieltä on jo nyt ensimmäisen viikon aikana saanut paljon pohdittavaa ja mietittävää ja huomaan, että omat ajatukset on muuttunut hyvinkin paljon jos vaikkapa katson puoli vuotta taaksepäin. Silloin ehkä tuntui, että ei tästä mitään hyötyä ole pohtia että mikä mä olen, mitä mä haluaisin olla tai mitä en haluaisi olla. Mä olen mitä olen ja sillä siisti? For real, ei se näin mene! Olen ennenkin maininnut, että olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa henkisellä puolella. Mun mielestä mä olen kasvanut ihmisenä tosi paljon. Uskon, että tämä ei olisi tapahtunut jos en olisi näitä asioita joutunut miettimään ja kohtaamaan silmästä silmään niitä omia heikkouksia. Myöntämään ne heikkoudet itselleni. Jos tuntuu, että itsessä on kehitettävää se pitää uskaltaa myöntää. Ensimmäisenä se pitää uskaltaa myöntää itsellensä, mutta ei haittaa ollenkaan myöntää ne myös muille. Läheisiltä ja ystäviltä voi saada yllättävääkin apua ja tukea oman muutoksen kanssa, kun vaan on itselleen ja muille rehellinen.

Muutokset meissä ihmisissä ei tapahdu hetkessä. Ei päivässä, ei viikonlopussa eikä edes kuukaudessa.

Jos on valmis alkamaan kehittämään itseään, täytyy ymmärtää että se ei oikeasti ole mikään hetkessä tapahtuva juttu. Se vaatii aikaa. Periaatteessa on ihan sama haluaako kehittää itseään fyysisesti tai psyykkisesti, samalla tavalla ne kummatkin vaatii aikaa. Lihaksia ei kasvateta yhdessä yössä, läskiä ei polteta yhden jumppatunnin aikana eikä myöskään voida kehittyä henkisesti ihan vaan siten että päättää, että mä haluan kehittyä ja huomenna kaikki on toisin. Kaikki kehittyminen ja muuttuminen vaatii aikaa. Paljon aikaa. Jos sä sanot puolisollesi, että joo mä lupaan muuttaa sen ja sen asian, niin ei voida olettaa että huomenna kaikki on hyvin. Tai jos sun puoliso lupaa kehittää itseään jossakin asiassa, älä suutu jos huomenna se ei olekaan muuttunut. Muutokset vaatii työtä.

2013
Eniten ne vaatii työtä oman pään sisällä. Pitää olla valmis siihen ja uskoa että se on mahdollista. Tässä kirjoittaessa on oikeastaan aika jännä huomata, että tämä sama koskee tosiaan sekä henkistä ja ulkoista muutosta. Ei ole väliä kummassa haluaa kehittyä, kaikki se lähtee siitä että itse uskoo itseensä. Muutoksia lähdetään tekemään pienin askelin. Täytyy pystyä ymmärtämään että miksi muutos täytyy tehdä. Miettiä miten siinä etenisi parhaiten ja mitä tehdä silloin kun tuntuu että mikään ei onnistu? Mulle itselleni on ollut todella opettavaista aikaa viimeinen vuosi tai oikeastaan kaksi. Mutta viimeisen vuoden sisällä henkinen muutos on tapahtunut. Alkuun se oli siis ulkoista kehittymistä kun laihdutin ja kutistuin. Ei silloin tajunnut ajatella mitään muuta kuin kaloreita ja vaa'an lukua. Toki sekin, että vihdoin onnistuin oikeasti tiputtamaan ne ylimääräiset kilot, vaati muutosta myös henkisellä puolella.

Vielä silloin kun mulla oli ne kilot harteillani, mä mietin että sitten laihana mä olen muuttunut. Kun olin saanut kiloja pois, tajusin että edelleen mä olen se sama ihminen samoilla murheilla ja ajatusmalleilla kuin ennenkin. Ei se ulkoinen muutos tuonut mukanaan sisäistä kehittymistä, tai ainakin se olisi vaatinut sen että niitä asioita olisi pohtinut jos silloin kun pudotti painoa. Ei muutokset tapahdu itsestään, sen olen oppinut.

Kun itse olin projektini loppuvaiheilla, oli kaksi suuntaa joista valita. Harmittavan usein tuollainen pitkä laihdutusprojekti kaatuu siihen, että palaa takaisin vanhoihin tottumuksiin. Eli ei ole henkisesti valmis kuitenkaan.

2014
Mä koen, että mun pelastus oli se porukka ja tiimi mihin mä törmäsin juuri silloin kun mun piti valita oma suuntani. Toki silloin löysin myös fitskut ja niiden myötä koko sisäinen hyvinvointi ja sen tärkeyden ymmärtäminen räjähti mun käsiin. Mutta myös se porukka jonka sain elämääni niiden myötä on ollut isossa roolissa mun henkisessä kasvussa ja siinä, että mä en palannut masentuneena takaisin lähtöpisteeseen vaan jatkoin itseni kehittämistä henkisesti. Siitä, että mä pääsin osaksi sitä tiimiä olen ikuisesti kiitollinen eräälle norsuja rakastavalle enkelille. <3

Tosiaan tästä nyt tulikin pohdinta omasta matkastani, mutta toisaalta se on asia josta mä itse ainakin tiedän. Mä olen kulkenut sen matkan. Noita hyvinvointivalmennuksia järjestetään nyt kevään aikana uudestaankin ja suosittelen sitä kaikille sydämeni pohjasta. Jos kiinnostaa, niin kysy multa lisää. Kasvatat sitten lihaksia, laihdutat, lihotat, treenaat kisoihin tai mitä vaan niin muista se henkinenkin puoli. Se on kuitenkin se pohja mistä koko hyvä olo lähtee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: