maanantai 22. joulukuuta 2014

Se on positiivinen!!!

Hei nyt voidaan kaikki yhdessä itkeä ja valittaa kun ei tulekaan valkoinen joulu. Jooko? Vai mistä maristais ja valitettais? 

Siitä että satoi lunta? 
Tai että se on ihan loskaa?
Vai siitä että ulkona on liian kylmä? 
Tai kaupassa liikaa ihmisiä? 
Hirvee jono oli kun kävin ostamassa purkkaa. 
Vai törttöileekö kaikki muut liikenteessä? 
Etkö löytäny parkkipaikkaa? 
Oliko just se juusto loppu mitä olit hakemassa? 
Vai maksaako kaikki liikaa? 
Ruoka on kallista ja lahjoihin menee liikaa rahaa? 
Vai mitä jos yhdessä ärähdettäis siitä että ostetaan liikaa lahjoja ja joulusta on tullut kulutusjuhlaa? 
Eiku valitetaankin siitä että joku ei halua viettää joulua ollenkaan. 
Tai mitä kun se yksi meinaa juoda viiniä joulupöydässä lasten nähden? 
Entäs se nipo joka vaatii että kaikki lapset ansaitsee raittiit vanhemmat? 
Tai se paha paha äiti joka käy lapsen kanssa alkossa? 
Ja mites ne kaikki valehtelvat äitit ja isit jotka huijaa lapsia ja väittää että joulupukki on olemassa? 
Tai ne jotka paljastaa että ei joulupukkia ole olemassa? 

Ahdistaako teitä lukea noi edellä mainitut jutut? Mua ainakin, tosi paljon. Tulee kiukkunen olo ihan vaan sillä että lukee tollasia marisevia juttuja. Niitä saa lukea paljonkin jos yhtään seuraa Facebookia tai instaa. Eiku ei, instassa ei valiteta. Siellä kaikki on ah niin ihanaa ja idyllistä. Valitetaanko siitäkin vähän? 

Tuntuu että ihmisiä ärsyttää nykyään kaikki.  Mikään ei ole hyvä, oli se noin tai näin päin niin vähän täytyy saada valittaa. Sitä kai minäkin nyt teen, mutta tuli vaan olo että täytyy oksentaa nämä kaikki helvetin kurjat asiat ulos. Saada teillekin se ärsytys pintaan. Vai olikohan mun tarkoitus kuitenkin herättää teidät tajuamaan. Kolahtaako omaan nilkkaan? Mulla saattaa kolahtaa, mutta pakko sanoa että ei pahasti. Mä en jaksa vatvoa ja valittaa asioista joille ei mitään voi. Jos asialle voi tehdä jotain, niin tee ja jos ei voi niin get over it. Käännä se sen mieli positiivisempaan. Mulla ainaki auttaa hyvin monessa tilanteessa se, että muistan kuinka paljon huonommin asiat voisi olla. Ei se aina auta, mutta usein kyllä. Tai aina kun muistaa ajatella asiaa vähä laajakatseisemmin. 

Monet kritisoi sitä, että blogeissa ja instassa ym pidetään kauheaa kulissia yllä. Kaikki on niin kivaa ja siistiä ja ah ihanaa. Entä jos kaikki ei vaan halua ja jaksa valittaa kaikesta vaan jättää mielummin sen kivan asian muistoksi. Kyllä mä itse mielummin luen mun vanhoja kirjoituksia joissa huokuu positiivisuus eikä negatiivisuus. Tai katson kuvia joista tulee mieleen joku ihana muisto. Vaikka just ennen tai jälkeen kuvan oton olisikin tullut tylsiä uutisia tai kahvikuppi olisi kaatunut, niin silti mä mielummin muistelen sitä kivaa hetkeä joka oli kuvanotto hetkellä. Ei mulla ole tarvetta siloitella mielikuvaa mun elämästä, mutta ei myöskään jakaa niitä kaikkia negatiivisiä ajatuksia ja tilanteita. Kuka niistä kostuu? Joku ehkä joo toki, mutta kuitenkin koen että kivoja asioita on kivampi lukea kuin valitusta ja negistelyä.

Jokainen toki taplaa tyylillään, mutta joskus tekisi mieli vähän läppästä poskelle yhtä ja toistakin. Jos päivästä toiseen sua vituttaa paljon tai vähän. Jos kaikki asiat ärsyttää enemmän tai vähemmän, niin kannattaisko katsoa peiliin? Omalla asenteella on todella iso merkitys siihen, että miten sä koet minkäkin asian. Itse olen kulkenut pitkän tien itseäni tutkien ja opiskellen. Olen pohtinut, itkenyt, nauranut ja miettinyt. Tajunnut, että itse mä olen vastuussa omasta hyvästä olostani. En voi syyttää jokaisessa ärsyttävässä ja kiukuttavassa tilanteessa miestä, lapsia, naapuria, kaupan kassaa, bussikuskia, pyöräilijää, koiraa, kissaa, opettajaa, työkaveria, takana ajavaa autoa.. Ymmärrättekö pointin? Jos jokainen miettii edes kerran päivässä, että haluanko mä hymyillä vai murjottaa, valittaa vai kiittää, niin väitän että aika monella meistä voisi olla vähän kivampi päivä takana. Ja edessä.

Sovitaanko kaikki yhdessä, että ensi vuonna joka päivä käännät edes yhden negatiivisen asian mielessäsi positiiviseksi. Jätät edes yhden marinan kirjoittamatta tai sanomatta. Hymyilet, kiität ja kummarrat vaikka peilille.  Aloita itsestäsi ja jatka muihin ihmisiin. En todellakaan ole mitenkään uskonnollinen, mutta asia mitä mä pyrin pitämään mielessä on tämä: Tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän. Siihen yhteen paksuun kirjaan toi lause taitaa liittyä, mutta ihan kaikki me voitaisiin ottaa siitä opiksi. 

Ps. Anteeksi toi otsikko :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: