tiistai 4. marraskuuta 2014

Se tunne kun..

Tulee yhtäkkiä sellanen hiljainen olo. Kaipaus. Olen sattuneesta syystä koko ajan "pelännyt" että kohta tulee talvi ja lunta. Pitää palella, putsata autoa sormet jäässä ja ajaa jääkylmällä autolla auraamattomia katuja ja pelätä, että koska ajaa ojaan tms..Tässä siis vain muutama syy miksi vihaan talvea. Nyt kuitenkin jostain syystä, tai no on tähän fiiliksee syykin. Luin kaverin pojille iltasatua ja siinä sadussa oli talvi. Mulle tuli olo, (se sama olo mitä mietittiin toisen kaverin kanssa että kehtaako edes sanoa ääneen) että onpa kivaa kun tulee talvi.

Tai oikeastaan syy miksi ajatus talvesta yhtäkkiä tuntuikin kivalta oli se, että kuvittelin meidän tulevan  joulun. Tai että millainen olisi täydellinen joulu. En tiedä ketä kiinnostaa ja ketä ei, mutta mun tekee mieli kirjoittaa se ylös.

Aamulla herätään aikasin koska yksi malttamaton pieni poika herättää meidät.. Laitetaan sille jouluaamun lastenohjelmia ja jäädään miehen kanssa sänkyyn pötköttämään. Varsinkin pojalla, mutta myös mulla on sellanen jännittävä kutkutus mahassa. Onhan se joulu kiva asia meinaan. Meen keittelemään riisipuuroa aamupalaksi ja syödään sitä koko perhe jännittäen kuka saa mantelin. Okei, ehkä en oikeasti pakota Jaria syömään, mutta tämä olikin se unelmien joulu jossa sekin syö meidän kanssa riisipuuroa  ;)

Ulkona sataa lunta silleen ihan hiljakseen, maa on valkoinen ja pakkasta on just sopivasti, ei missään nimessä niin että jo ajatuksestakin jäätyy varpaat. Laitan anopilta vuosia sitten saadut pehmoiset ja niiiiin kuluneet sukat jalkaan ja otan pojan kainaloon. Katotaan lisää lastenohjelmia ja mietitään kuinka tylsää odottaminen on. Joko voitaisiin lähteä mummun ja vaarin luokse? Keksin hyvän idean, leivotaan pipareita. Siinähän aika kuluu mukavasti. Tai sitten ei, minä hermostun kun joka paikka on jauhoissa ja poika ei jaksa leipoa. Sen sijaan hän kiukuttelee kun haluaisi vaan syödä taikinaa. Siinä pienen väittelyn jälkeen tajuan, että se taikina on oikeastikin paljon parempaa ja päätetään jättää loput piparit ilman uunia ja syödään pelkkää piparitaikinaa lounaaksi. Kaikki on taas hyvin.

Kello ei meinaa millään mennä eteenpäin. Joko voidaan lähteä mummulle ja vaarille, joko? No, otetaan vielä päiväunet kaikki yhdessä. Kömmitään peiton alle ja mietitään, että mahtaako se joulupukki tulla vaiko eikö. Viime vuonna se oli käynyt meillä kotona ja jättänyt lahjat sinne sillä aikaa kun me olimme mummulassa. Edellisenä vuonna nähtiin kyllä pukki, mutta se puhui vain egyptiä (mitä kieltä ne siellä puhuu) ja oli muutenkin vähä oudon näköinen..Josko tänä vuonna nähtäisiin oikeasti se pukki?

Unien jälkeen on levottomuus jo ihan huipussaan. Joko kehdattaisiin lähteä mummulaan? No kyllä! Lämpimät vaatteet niskaan, pulkka alle ja menoksi. Matkalla mietitään, että stiga olisi paljon kivempi ja napataankin sellanen naapurin pihasta. Naapurit on Thaimaassa joten heiltä ei kysytä. Kävellään hiljakseen mummulaa kohti. Kadut on hiljaisia ja vain muutamia ihmisiä kulkee siellä täällä.

Vihdoin ollaan mummulassa ja poika kysyykin, että onko nyt se joulu. On, nyt on joulu. Mummulassa kaikki on laitettu viimeisen päälle. Lämpö ja tunnelma huokuu. Pihalla on lyhtyjä ja koristeita. Sisällä on joulukuusi ja tuoksuu jouluruuat.

Paikalle saapuu myös koko muu perhe ja pian on talo täynnä hulinaa. Kuusi lasta ja seitsemän viiva yhdeksän aikuista saa aikaiseksi melkoisen hälinän. Vaikka luulisi, että entisenä päiväkodintätinä ja tässä porukassa seitsemän vuotta mukana olleena olisin jo täysin tottunut tähän härdelliin, niin silti käyn välillä salaa ulkona hengittämässä raitista ilmaa ja nauttimassa joulun rauhasta. Sisällä on ilo ylimmillään, ei murehdita eikä tapella. Pidetään hauskaa ja kerrotaan kilpaa omia tarinoita. Kaikella rakkaudella siis mieheni sukua kohtaan <3 Oikeastihan jos tämä asia siis häiritsisi, niin se ei varmaan kuuluisi tähän unelmieni jouluun. Rakastan joulua anppilassa.

Pian päästään syömään, ruokaa on paljon. Ihan varmasti jokaiselle jotain. Tapana on, että jokainen saa esittää yhden toiveen joulupöytään. Meidän perhe toivoo tottakai keitettyjä kananmunia. Huomaan, että tänä vuonna on taas astetta mukavempaa joulupöydässä. Lapset on jo omatoimisia eikä vaadi äitiä joka hetki. Ihana olo.

Mahat täynnä menen takkahuoneen sohvalle, uppoan sinne ja kuuntelen muiden juttuja. Lapset alkaa olla todella levottomia, koska tulee joulupukki? Itselläkin tulee se tuttu lapsuuden kutina vatsaan. Pian soikin ovikello ja osa lapsista juoksee ovelle kiljuen, osa hakee äitin ja isin kainaloon turvaan. Pukki tulee, hälinä yltyy, lahjoja jaetaan, pukille lauletaan ja pian odotus palkitaan. Lapsille on paljon lahjoja. Aikuisillekin toki, mutta huomaan taas että itseäni jännittää eniten, kelpaako juuri ne lahjat joita minä olen ostanut. Rakastan lahjojen antamista, enkä tiedä mitään parempaa kuin kiitollinen vastaanottaja.

Pukki kiittää ja kumartaa ja katoaa aattoillan pimeyteen. Lapset repivät lahjoja auki ja kiljuvat ilosta ja onnesta kukin vuorotellen. Ei ole parempaa kuin se onnellisuus joka loistaa toisen silmistä juuri sen toivotun lahjan kohdalla.

Lapset leikkivät ja aikuiset nauttivat. Otetaan jälkiruokaa, juustoja, pipareita, kakkuja ja pullia sekä toivottavasti myös glögiä. Ulkona on pimeää ja kello on paljon. Pakataan pojalle lämmintä päälle ja lähetään kävelemään jouluyössä kotia kohti. Lunta tippuu edelleen hiljakseen, on aivan hiljaista ja rauhallista. Lumi narskuu meidän kenkien alla ja on rauhallinen olo. Onnellisuus.

Kotona poika kömpii sänkyyn ja nukahtaa. Minä pääsen miehen kainaloon, syödään suklaata ja katsotaan leffaa. Ollaan lähekkäin. Kynttilät palaa ja on juuri sellainen kliseinen joulu fiilis. Siinä istuessamme mies vielä nousee ja hakee sen viimeisen yllätyksen minulle. Se tunne kun tajuat, että hitto sehän on oikeasti taas kerran ymmärtänyt ne mun todella epäsuorat vihjailut siitä että "mun on pakko saada toi hilfigerin pear blossom hajuvesi". <3 Mies jo luulee että onkin osannut yllättää minut täysin, mutta tottakai mullakin on se viimeinen kaiken kruunaava "mistä sä voit tietää että halusin just tän"- lahja takataskussa ;)

Kello on jo paljon, katselen ulkona satavaa lunta vielä viimeisen kerran. Normaalisti tässä vaiheessa olisi sellainen "oliko se nyt tässä" olo, mutta tänä vuonna meillä jatkuukin joulu. Seuraavana aamuna pakataan perhe autoon ja ajetaan hankoon toiseen anppilaan. Tai ehkäpä mun veljen luo? Siellä vielä saadaan toinen joulu, ihanaa ruokaa ja pukin vahingossa sinne viemiä lahjoja. Illalla istutaan taas rauhassa ja nautitaan. Onnea on perheet <3





2 kommenttia:

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: