tiistai 25. marraskuuta 2014

Millon siitä tuli näin..normaali?

Sain kunnian osallistua yhteen pieneen projektiin (tai en tiedä onko se projekti pieni, mutta minä sain siitä pienen osan itselleni) ja sen myötä piti miettiä taas tätä omaa kuljettua matkaani. Totesin, että välillä on oikeasti hyvä pysähtyä ja miettiä niitä omia kokemuksia ja saavutuksia. Pistää ajatukset ylös ja huomata omat saavutukset. Ja olla ylpeä niistä. On terapeuttista miettiä asioita eri suunnista ja pohtia omaa polkua. Menneisyyttä ja tulevaisuutta. Miten mä olen muuttunut ja miten mä vielä haluaisin muuttua. Vai haluaisinko mä muuttua? Onko kaikki muutokset ollut vaan hyviä, vai onko seassa myös jotain mikä harmittaa tai jotain mitä on kenties menettänyt?








Ekaa kertaa elämässäni kokeilin Piloxingia Himo Clubilla (:
Suurin muutos on ollut koko elämän muutos. Elämäntavat on muuttunut ihan täysin, liikun, syön hyvin ja nautin elämästä. Ennen liikkuminen oli vain pakkopullaa ja todella epämieluisaa. Ruoka oli mikroateroita ja tilattua ruokaa. Sokerisia jugurtteja ja herkkuja. Vapaa-ajan makasin sohvalla ja kaikki ylimääräinen liikkuminen ahdisti ja ärsytti. En todellakaan tiennyt mikä on terveellistä ja mikä ei. Enkä tajunnut kuinka paljon hallaa itselleni olen tehnyt jatkuvilla laihdutuskuureilla ja kitudieeteillä. Nyt olen tietoinen mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tärkeimpänä kaikista pidän sitä, että tiedän mikä tekee minulle hyvää. Nautin erityisesti hyötyliikunnasta ja kierrän aina mutkan kautta kävellessäni johonkin. Osaan myös nauttia sohvalla makoilusta eritavalla ja ymmärrän että lepokin on tärkeää enkä pode siitä jatkuvasti huonoa omatuntoa.

Olen teini-ikäisestä asti laihduttanut ja myös aina lihonnut takaisin. Koko kroppa on ollut siis koetuksella noin 15 vuotta. Muutama vuosi sitten alkoi ajatus kypsyä päässä, että nyt on oikeasti tehtävä jotain pysyvää. Isän diabetes on ehdottomasti ollut suurin motivaattori, en halua ainakaan omilla tottumuksillani edes auttaa sairastumistani. Halua olla terve ja voida hyvin. Haluan olla reipas ja energinen. Haluan olla muille esimerkkinä ja opettaa lapsilleni terveellisen elämän perusteet. Huonoja päiviä tulee ja menee, mutta olen oppinut että ne ei kaada maailmaa. Ennen jos repsuin kuurista niin heitin samantien hanskat tiskiin kun ajattelin että johan se meni siitä se mahdollisuus. Nyt ymmärrän, että vain kokonaisvaltaisella muutoksella voi saada tuloksia. Ei yhden tai kahden päivän virheet pilaa koko matkaa. Myös oma olotila motivoi. Kun liikun, juon vettä ja syön oikein niin olonikin on huomattavasti parempi. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tunnistan heti kun en voi hyvin ja tiedostan myös syyn siihen. Yleensä syynä on liikkumatottomuus, liian vähäinen veden juonti tai höttöruoka. Aika simppeliä, vai mitä?
 
Joo, mäkin söin pari pullaa :D
Olen joka päivä tyytyväisempi itseeni. Toki on huonojakin päiviä, mutta kokonaisuus ratkaisee. Pitkään minulla oli tietyt kilo- ja painoindeksi tavoitteet sekä ulkonäölliset haaveet, mutta pikkuhiljaa olen oppinut hyväksymään itseni ja tajunnut, että olen jo nyt saavuttanut paljon. Tottakai mulla on tavoitteita ja haaveita, mutta ne ei enää hallitse jokaista päivää ja pyöri ajatuksissa taukoamatta. Ne vain pitää mielen positiivisena ja motivoi jatkamaan.
 
Parasta tässä kaikessa kuitenkin on itseluottamuksen parantuminen. Pystyn sanoa kiitos jos joku kehuu ja olen ylpeä siitä mitä olen saavuttanut aikaisemman vähättelyn ja epävarmuuden sijasta. Voin olla omaitseni. En häpeä liikkua ulkona, enkä mieti jokaisesta vastaantulijasta että mitä hän miettii ja ajattelee minusta.
 
Tällä hetkellä ehkä ainoa mitä kaipaan, on oma personal traineri jonka kanssa voisin ja uskaltaisin viedä omia treenejä ja tekemisiä vielä astetta korkeammalle ja tavoitella sekä kokeilla haastavampia juttuja sen sijaan, että nyt treeni on samaa tasaista ja varmaa tekemistä. Uusia haasteita, ideoita ja kokemuksia ei voi olla koskaan liikaa.
 
Uskon ja tiedän että olen löytänyt itselleni oikean tien kulkea. Tiedän, että enää en ole se jojo laihduttaja joka paisuu taas samaan muottiin, vaan vihdoin muutos on tapahtunut myös pään sisällä. En pelkää seuraavia juhlia tai viikonloppuja jolloin taas repsahdan, koska nyt tiedän että olen muuttunut ja oppinut elämään niin, että minulla on hyvä olla. Miksi luopuisin siitä tunteesta? Tulevaisuudessa haluaisin olla muille apuna ja tukena elämäntapojen muutoksessa. Auttaa muita kulkemaan niiden kantojen yli, joihin helposti kompastuu. Saada muille se sama energia ja olo mitä itse olen saanut. Kertoa ja saada muutkin ymmärtämään kuinka suuressa merkityksessä puhdas ja terveellinen ravinto on hyvinvoinnin kannalta.
 
Tässäpä oli tämän päivän pohdintaa. Tehkää tekin sama! Miettikää omaa elämäänne taaksepäin. Mikä on muuttunut, mitä on tapahtunut? Mitä kaipaat tai mistä olet onnellinen että olet päässyt eroon? Ei tämän tarvitse liittyä vaan laihdutukseen. Muutkin asiat on ihan yhtä tärkeitä ja luo juuri ne sun omat kokemukset ja ajatukset. <3

Ennen meikkiä ja jälkeen meikin.
Olin siis kaverin harjotuskappaleena.
 

1 kommentti:

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: