keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sokeri, ah se niin ihana SOKERI.

Monet kyselee ja miettii miten päästä eroon herkkukierteestä. Eli toisin sanoen sokerikoukusta. Sokerin voi helposti rinnastaa vaikka tupakan koukuttavuuteen. Sokeri vapauttaa aivoissa hyvänolontunteen hormoneja samalla tavalla kuin jotkut lääkkeet ja huumeet. Sokerin on myös havaittu aiheuttavan samoja oireita kuin huumeet: himoa, toleranssia ja vieroitusoireita. Aika kammottavaa? Itse mä olen pikkuhiljaa koittanut vierottautua sokerista. Jos leivon niin makeutan mielummin jollain muulla kuin sokerilla (esim. hunaja, omena, banaani). Karkkia tai suklaata ostan hyvin harvoin itselleni. Muroista ja jugurteista (joita siis lapset meillä syö) olen alkanut olemaan enstistä tarkempi että ne ei sisältäisi kauheita määriä sokeria.


Miksi se sokeri sitten on niin paha?  (Melkeinpä kaikki valmisruuatkin sisältää sokeria, eli en puhu vain karkista)

-Useat tutkimukset osoittavat sokerin ja nopeiden hiilihydraattien yhteyden syöpään
-Sokeri sotkee aineenvaihduntaa ja häiritsee aivojen toimintaa
-Sokeri lihottaa, erityisesti keskivartalolihavuuden voi yhdistää sokeriin
-Sokeri reikiinnyttää hampaita

.. Näitä syitä löytyy vaikka kuinka paljon, jokainen voi itse miettiä itselleen ne merkittävimmät argumentit..

Miten mä sitten olen päässyt eroon siitä joka päiväisestä sokerin syönnistä?

- Laittamalla faktat tiskiin; se ei ole terveellistä. (esim sokerin ja syövän yhteys on pelottavaa)
- Halulla näyttää lapsille terveellisempää esimerkkiä
- Korvaamalla sokerin vaikka pähkinöillä tai hedelmillä
- Syömällä muuta ruokaa riittävästi (kun saat ravintoaineita tarpeeksi, niin sokerihimo ei nouse ylitsepääsemättömäksi)
- Juomalla vettä (sekä activizea ja restoratea) paljon

Tossa vain muutama asia. En nyt väitä tässä siis sinisin silmin että mä en enää syö sokeria. Kyllä mä syön ja välillä tulee ihan kamala himokin. Mutta olen aktiivisesti pyrkinyt vähentämään sokeria mun ruokavaliosta jo pitkän aikaa. Ei se ole mikään päivän juttu. Siinä menee aikaa sisäistää ne asiat. Menee aikaa tottua siihen. Jollekin auttaa se, että antaa itselleen luvan vaikka joka toinen päivä syödä. Sitten joka kolmas päivä jne. Itse en edelleenkään tykkää mistään liian tiukoista säännöistä, joten mun on pakko ajatella asiaa eri suunnasta. Nykyään esimerkiksi kaupassa ollessani aika usein mietin, että tarvitsenko mä tota suklaata nyt? Lähes tulkoon aina vastaus on että en tarvitse. Mutta joo, on mullakin paljon parannettavaa tämän asian kanssa. Sen takia haluankin imeä tietoa ja lyödä itselleni ne faktat tiskiin, joilla perustella itselleni näitä asioita.

Pyrin olemaan myös tarkka lasten (ja toki itsenikin) kohdalla, että karkkia ei tarvitsisi syödä kuin korkeintaan kerran viikossa. Harmittavan usein kuitenkin esimerkiksi koulussa ja tarhassa syödään karkkia tai keksiä tai muita sokeripommeja. Ainakin täällä meillä päin. Välillä on synttäreitä ja muita melkeinpä joka viikko ja aina joku tarjoaa koulussa karkkia. On myös erikoispäiviä tai retkiä jolloin opettaja pyytää tuomaan pienen määrän herkkuja mukana. Oon varmaan aika nipo, mutta en tykkää siitä. Tosin, en mä nyt asiasta mitään isoa numeroakaan tee. Jupisen mielessäni ja marisen ehkä kavereille. Ja ai että, mä hypin innosta hihkuen kattoon, kun ohjeena tuleekin joskus ottaa mukaan jotai TERVEELLISTÄ evästä! 

Jotenkin vaan koen, että juuri tollanen on se joka kasvattaa niitä terveysriskejä, ylipainoa ja lisää tulevaisuudessa sairauksia. Lapsille opetetaan alusta alkaen, että karkkia syödään aina kun on joku spesiaalimpi tilaisuus. Ja siis ihan samalla lailla mä olen itsekin elänyt. Karkkia aina ja joka tilanteessa. Iloon tai suruun, juhlaan, arkeen, hyvään ja huonoon hetkeen. Ei se munkaan ylipaino kehittynyt ihan vaan terveellistä ruokaa syömällä.

Varsinkin nyt kun viimeisen vuoden aikana terveellisyys ja hyvä olo on mua alkanut oikeasti kiinnostamaan, olen myös huomannut sen kuinka paljon sokeri meitä vie. On pullaa työpaikan kahvipöydässä ja karkkikippo firman aulassa. Miksei tilalla voisi olla hedelmiä ja pähkinöitä? Koska se on kallista. Jep, se on varmasti yksi painava syy. Mutta niin on kallista hoitaa sairaita ja kuntouttaa ylipainoisiakin. En itse ole todellakaan sellanen paasaaja ja pidän yleensä mielipiteeni tosi visussa. Nyt vaan jotenkin tuli tarve avautua sokerista.

Limut ja energiajuomat ei mun mielestä kuulu lapsille. Eikä tosin aikuisillekaan. Mutta kun tuolla kaupassa käy arkena puolen päivän jälkeen, siellä on lauma pieniä koululaisia ostamassa äitiltä ja isiltä saaduilla kolikoilla limua, mehua, energiajuomaa, keksiä, sipsiä, karkkia ja jäätelöä välipalaksi.. Apua! Ainoa "ryhmä" jotka ei kuulu tähän, on ne nuoret jotka harrastaa jotain urheilua. Voimistelijat, tanssijat, jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat kyllä tietää mikä on terveellinen välipala ja mikä ei. Voiko tästä päätellä, että valmentajat osaa hommansa ja vanhemmat ei? Vanhemmat ei osaa neuvoa lapsilleen terveellisen ruuan ja välipalan merkitystä? Vai eikö ne välitä? Ja kyllä huomasin omistakin lapsista esimerkiksi kesän jälkeen kun oli syöty karkkia ja jäätelöä vähän rennommalla otteella, että kuinka vaikeaa se oli niillekin taas palata siihen normaaliin arkeen jolloin ei syödä jäätelöä kuin korkeintaan kerran viikossa. Ja sokeriko ei muka koukuta? En tässä nyt siis hauku vain muita vanhempia, minussakin on vikaa!

Ostakaa lapsille hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja opettakaa ne syömään pähkinöitä, ruisleipää ja vaikka munakasta. Opettakaa että vesi on janojuoma ja muut juomat on sitten oikeasti jossain erityisessä tilanteessa ok. Antakaa lapsillenne se terveellinen pohja mistä ne alkaa kiipeämään porras kerrallaan kohti tulevaisuutta. Se on iso palvelus lapselle saada terveellisen elämän avaimet. Ette kai te halua, että teidän lapset on aikuisena niitä jotka kärsii ylipainosta ja sairauksista ja hakee apua sokerikoukusta eroon pääsemiseksi?

Enkä nyt tällä tekstillä tarkoita että kaikkien meidän sairauksien ja sokerikoukkujen syy on vanhemmissamme, toki monella muullakin asialla on merkitystä. Tämä kaikki on vaan hyvin kärjistettyä tekstiä, joka ehkä saa edes jonkun ajattelemaan asiaa. Ja joo, toki on niitäkin joilla nämä asiat on kunnossa. On niitä jotka ihmettelee tätä mun tekstiä ja miettii että onneksi meillä on asiat toisin. On niitä jotka pitää tätä ihan paasauksena, mutta ehkä on myös se joku joka alkaa miettimään näitä asioita..

Mutta te (me) joilla asiat ei ole vielä ihan hanskassa; palkitkaa se lapsi mielummin jollain muulla kuin karkilla. Vaikka yhteisellä ajalla.


2 kommenttia:

  1. Mä olen ennen sanonut olevani sokeririippuvainen ja olinkin, joka päivä piti saada jotain makeaa.. Ilmankos kertyi ylipainoa. Kun muutin ruokavalion jne.ei ne karkit edes maistukkaan enää niin hyvältä eikä edes niin paljon tee mielikään, onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä aika jäätävä aine toi sokeri. :(

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: