tiistai 7. lokakuuta 2014

Mitä sä olet valmis tekemään oman hyvinvointisi edistämiseksi?

Mistähän taas alottaisin? Tauko kirjoittamisessa on ollut pitkä, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Päivät kuluu välillä hitaammin ja välillä nopeammin ja ulkona on kylmä.

Tämä viikko alkoi jotenkin aika masentuneissa fiiliksissä. Tuntui että mikään ei taas suju ja kaikki harmittaa, päivät junnaa eikä kuuri meinaa millään loppua ja oli tyhmää että en voinut vieläkään syödä ruisleipää. Eilistä iltaa kohden kuitenkin alkoi asiat kolahtelemaan paikoilleen ja tapahtui kivoja asioita. Pääsen yhteen huippukoulutukseen lauantaina, vaikka olin ihan heittänyt toivoni sen suhteen. Sain ihanan hieronnan rakkaalta mieheltäni eilen illalla ja kaiken lisäksi tänään tuli sähköpostia että voitin yhdessä arvonnassa ja pääsen mukaan viikon päästä maanantaina olevaan Greentreetin raakasuklaa workshoppiin. Varasin kaverin kanssa viime viikolla paikan raakakakku workshoppiin ja silloin mielessäni arvoin, että kumman workshopin valitsen. Onneksi päädyin kakkuilemaan (:

Kuuria on jäljellä viimeiset kolme päivää! Ihan huikeeta, en olisi uskonut että tämä näin hyvin menee. On ollut vaikeita päiviä ja on ollut helppoja päiviä. Ja tosi vaikeita. Kuitenkin lähes kaikki sellaiset "PAKKO SAADA"-himot on kadonnut. Ruisleipää tekee kovasti paljon mieli, mutta muuten kun tässä mietin että mitä mä sitten perjantaina haluan syödä, niin ei ole mitään must have juttua. Ben & Jerrykin on enää sellanen -ihan kiva saada sitä- ajatus. OMITUISTA! Aamun ainakin  meinaa aloittaa perus jugurtilla ja siemenillä, mutta taidan ottaa myös ruisleipää. voi nammm <3 Ja pakko sanoa, kyllä mä vähän haaveilen Liisa-mummun letuista ja porkkanasämpylöistä <3

Olen paljon parin viimeisen viikon aikana miettinyt tätä kaikkea. Olen taas muistanut sen, että kun jotain tekee mieli niin mietin että tekeekö mun vaan mieli vai onko mulla nälkä. Siinä on iso ero. Lähes joka kerta vastaus on, että tekee vaan mieli nyt sitä leipää eikä ole edes nälkä. Olen niin tottunut siihen, että popsin mitä milloinkin, eli tyydytän vaan sitä mielitekoa enkä syö siksi että on nälkä. Nyt kun on neljä viikkoa syönyt todella säännöllisesti puhdasta ja hyvää ruokaa (tai ei aina niin hyvää, koska mä en ole edelleenkään mikään kauhean hyvä kokki) mutta ainakin terveellistä, niin ei ole ollut nälkä juurikaan. Jonkun kerran kun ruokailujen väli on venynyt niin meinaa nälkäkiukku iskeä, mutta ei mitenkään pahasti. 
Isi sai potaalin <3
Paljon on ollut päiviä kun olen ollut pois kotoa ja on pitänyt miettiä tarkkaan että mitä syön missäkin välissä. Messuilla kun olin töissä, otin evääksi kananmunaa ja söin ne vessassa. Miehen kössikisoissa mulla oli myös eväät mukana ja ihan mihin vaan olenkin mennyt niin vettä on aina pullossa ja toisessa pullossa aika usein myös on ollut mukana Herbaslim teetä. Hyvin olen pärjännyt näilläkin.

Nyt kun kuuri loppuu, niin tottakai taas täytyy miettiä jatkoa. Mulla on vahva fiilis, että jatkan aika samoilla linjoilla. En tosin yhtä ehdottomana, mutta miksi muuttaisin hyvää? Tämän kuukauden aikana mulla ei ole ollut ehkä kertaakaan illalla sellainen ahdistavan turvonnut olo, mikä ennen oli vähän liiankin tuttua. Olen miettinyt onko se maitotuotteet, hiilihydraatit, vehnä vai mikä kun sen olon tekee että illalla olisi viisi kiloa ylimääräistä tavaraa mahassa. Niin tai näin, nyt sitä ei ole ollut laisinkaan niin miksipä sitten lähtisin tökkimään kepillä jäätä. Ja ainakin mulla on hyvät keinot millä palata takaisin maanpinnalle jos vaikka joskus meneekin vähän överiksi syömiset.
On tämä matka ollut siis kaikin puolin kulkemisen arvoinen.

Mitä isi edellä...
On kiva aamulla pukea vaatteet päälle jotka ei purista. On kiva ostaa paita joka istuu hyvin.  On kiva huomata että jenkkakahvatkin on alkanut vihdoin sulaa. On kiva kun iho on taas paremmassa kunnossa. On kiva kun ei tarvitse nukkua päiväunia. On kiva kun joku huomaa että näytän reippaammalta. Tai raikkaammalta niin kuin joku sanoi. On kiva kun voi käydä kaupassa, ilman että himoitsee jokaista sokeria sisältävää tuotetta sieltä. On kiva syödä omenaa. On kiva että mä pystyin tähän. On kiva että tämä on kohta ohi.

Joo, oikeasti on kiva että tämä on ihan pian ohi. Vaikka kaikki tuntuukin menneen näin jälkeenpäin ajatellen hyvin, niin mä huomaan että mulle ei sovi sellainen totaalikielto. Normaalisti en edes miettisi että kaupassa ostaisin vaikka pullaa, mutta kuurin alussa se tuntui ihan kamalalta etten voinut ostaa. Ulkona liikkuessa silmiini osui kaikki mahdolliset mainokset ja ilmoitukset ihanista vohveleista, letuista, jäätelöistä ja karkeista ja suklaasta joita en ole ennenkään tarvinnut tai kuola poskella himoinnut niin nyt tuntui että se on vaan pakko saada maistaa niitä. Eli se totaalinen kielto sai aivot käyttäytymään just väärällä tavalla. Nyt kun kuuri lähenee loppuaan ja tiedostan, että saisin taas syödä mitä mieli tekee, niin ei juurikaan tee mieli. Taas mietin esimerkiksi lapsia, voi niitä raukkoja kun me vanhemmat asetetaan rajat ja karkkipäivät ja säännöt. Tottakai tekee mieli koskea siihen maalipurkkiin kun se on E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kielletty. Kyllä munkin tekisi mieli.
 
Tyttöjenillan herkut
Perjantaina otan vielä viimeiset kuvat ja mitat ja laitan nekin sitten tänne. Mua vähän harmittaa, että kehokuurista on nyt tullut jotenkin kaikille sellainen mielikuva että se on vaan tehokas laihdutuskuuri. Varmasti itsekin olen alkuun hehkuttanut vaan sitä painon putoamista ja edelleenkin on kiva kun vaa'an luku pienenee, mutta kyllä nämä muut olot on ehdottomasti se kehokuurin juttu joita ei laihdutuskuureilla voi saavuttaa.

Tehkää siis sitä mistä nautitte ja voikaa hyvin. Jos ei ole energiaa tai olo tuntuu muuten vaan masentuneelta, laita mulle sähköpostia (katariina132@gmail.com) niin mietitään yhdessä mitä tehdään juuri sinun hyvinvoinnin edistämiseksi. Peace <3






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: