sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Don't worry, be happy.


 
Oletteko miettinyt kuinka paljon teillä menee elämässänne aikaa valittamiseen? Entä murehtimiseen? Nautitteko joka päivä elämästänne? Entä edes joka toinen päivä? Oletteko illalla nukkumaan mennessänne kiitollisia siitä mitä teillä on tai miten te voitte? Hymyilettekö muutenkin kuin vain jos on joku oikein tosi hyvä syy?

Tuntuu että niin kovin moni voi huonosti nykypäivänä. Väsyttää, masentaa, ärsyttää, harmittaa, sattuu, särkee, turhauttaa..Ei kiinnosta, ei jaksa..

Kuulostaako tutulta?

Se että siirretään kelloja saa kauhean stressireaktion aikaiseksi. Miksi ette nauttisi siitä ylimääräisestä tunnista? Tai entä jos vaan antaisi asian olla? Asia jolle ei mitään itse voi.

Tai kiukuttaa kun on se vararengas siinä vyötäröllä? Auttaako se että syöt jotain joka ei ainakaan helpota asiaa tai pienennä sitä rengasta?

On hirveästi asioita jotka jollakin tapaa vaikuttaa meidän mielentilaan. Joko positiivisesti tai negatiivisesti.

Nyt kun itse olen alkanut voimaan hyvin, hyväksymään asioita joille en voi mitään ja pyrkinyt muuttamaan asioita jotka vaivaa ja jotka haluan muuttaa. Kun olen alkanut miettimään asioita ennen kuin räjähdän.

Ennen olin todella herkkä, siis todella herkkä. Hermostuin, kiukustuin, masennuin, ärsyynnyin ja ahdistuin ihan pienestä. Se vaikutti paljon mun elämään ja esimerkiksi mun avioliittoon.

Olen tajunnut, että kaikki lähtee meistä itsestämme. Kun sä voit hyvin, sun mieli on hyvä. Ihan varmasti meidän hyvinvoinnilla on iso merkitys myös mieleen.

Kaikesta huolimatta me rämmitään samassa suossa päivästä toiseen, koska ei uskalleta tai osata muuttaa mitään. Valitetaan samoista asioista päivästä ja jopa vuodesta toiseen. Ärsyynnytään samoista naamoista, samoista äänistä, samoista työtehtävistä  ja vaikka mistä uudestaan ja uudestaan. Miksi? Miksi me ei uskalleta astua ulos siitä pahastaolosta? Miksi me ei aleta miettimään, että miten mä voisin oppia nauttimaan elämästä? Tai mitä mä voisin tehdä itse voidakseni paremmin jatkuvan valittamisen sijaan?

Mä aloin miettimään näitä asioita. Olen tehnyt paljon töitä oman mieleni kanssa ja miettinyt, että mitä voisin tehdä itseni hyväksi? Opin joskus että kun syö hyvin, mieli on parempi. Kun mässää, mieli on kurja. Masentaa, ahdistaa ja turvottaa. Kaduttaa, että taas piti langeta. En nauttinut juuri mistään.

Kuten moni teistä tietääkin, puoli vuotta sitten mä päätin että nyt riittää. Mä teen mitä vaan, että voin paremmin. Hyvin syöminen, liikunta ja laihduttaminen ei riittänyt. Halusin tietää että miksi en edelleenkään voi niin hyvin kuin pitäisi.

Lähdin takki auki kohti tuntematonta. Kohti elämää, joka oli mulle uusi. Luotin tuntemattomaan. Mietin että en mä mitään siinä menetäkkään. Mitä vaan että mä ja mun läheiset voitaisiin paremmin.

Ravintolisät muutti mun elämänsuuntaa. Opin, että koko meidän hyvinvointi lähtee suolistosta. Terveestä suolistosta. Millään ei ole mitään väliä, jos suolisto on tukossa. Ravintoaineet ei imeydy, vitamiinit ei imeydy. Ei sillä tavalla ihminen voi voida hyvin? Jos ei sun keho saa kaikkea mitä sä tarvitset, sä et voi voida hyvin.

Kaikki me otetaan buranaa kun särkee päätä. Ei mietitä että mistä se päänsärky johtuu. Hoidetaan oiretta, ei syytä. Mä päätin kokeilla toista reittiä. Alkaa hoitaa niitä syitä.

Mä voin rehellisesti sanoa, että en mä tiedä paljoakaan suolistosta ja ravinnosta. Tiedän sen mitä mulle on kerrottu. Mutta nyt mulla on kokemus. Mulla on mun menneisyys ja nykyisyys. Mulla on iso ero mun menneisyydellä ja nykyisyydellä. Mun oma kokemus riittää mulle. Mä voin vain sanoa, että miettikää tekin jokainen että mitä voisitte tehdä hyvinvointinne eteen.  Uskallatteko te avata ehkä sen uuden oven, jonka takaa voi löytyä hymyä, iloa, onnea, rauhaa ja hyvää oloa?

Mä en väitä että mun käyttämät ravintolisät on ainoa oikea keino ja ratkaisu kaikkeen. Ei ne sun mieltä automaattisesti muuta ja tuo hymyä sun huulille. Tottakai omalla asenteellakin on väliä. Jos olet päättänyt, että ei mikään vaan auta niin ehkä mikään ei sitten auta. Kun sataa vettä niin sataa vettä ja se on perseestä. Sillon ehkä pitäisi uskaltaa myös avata se mieli, hymyillä ensin vaikka sinne peiliin omalle naamalle ja miettiä sitä asiaa vähän syvemminkin.

Mutta puhtaat ravintolisät ja kaikki näiden ympärillä on muuttanut mun elämän. Ihmiset joita oon saanut elämääni, ihmiset jotka on mun suosittelun myötä itsekin löytänyt avun samoista tuotteista ja mun hermot jotka ei räjähdä ihan niin helposti kuin ennen. Mulla on niin paljon hyvää sanottavaa näistä, että kun kerron jollekin asioita jotka mun elämässä on muuttunut, tuntuu että en edes muista kaikkea. Melkein joka päivä huomaan jonkun iloisen muutoksen entiseen.

Mä olen onnellinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: