torstai 30. lokakuuta 2014

Pidä huolta itsestäsi

Turvottaako? Närästääkö? Kertyykö vartaloosi nestettä tai selluliittia? Saatko treenistä tai ruokavaliomuutoksista haluamiasi tuloksia? Onko väsynyt olo, vaikka olet nukkunut? Nukahtamisvaikeuksia iltaisin? Öisin heräilyä? Energianpuutosta arjessa? Ruoka-aineyliherkkyyksiä? Ylimääräisiä kiloja, joista ei meinaa päästä eroon? Päänsärkyä? Alakuloisuutta ilman syytä? Toimiiko vatsa normaalisti? Oletko päiväunien tarpeessa usein?

Tässä vain muutamia niistä oireista, joita nykypäivän kiireen, stressin ja erityisesti ravinnon aiheuttama suoliston kuormittuminen ja siitä johtuva hyvien ravintoaineiden imeytymättömyys ja kehon happamoituminen meille aiheuttaa.

Tule kuuntelemaan, miten voit voida hyvin ravinnon, luonnollisten ravintolisien, levon ja liikkeen avulla.





Niin kuin jotkut varmaan tietääkin, niin me järjestetään paljon erilaisia hyvinvointi-iltoja, infoja ja luentoja ympäri maata. Ajattelin antaa teillekin mahdollisuuden osallistua niihin. Tällä hetkellä tiedossa on ainakin Turussa, Salossa ja Hangossa järjestettävät tilaisuudet. Jos kiinnostut ja haluat tulla mukaan, niin ilmoita mulle vaikka sähköpostilla katariina132@gmail.com niin pääset mukaan.

Seuraavat varmistuneet tilaisuudet on:

Salon VPK talo  4.11 klo 15-17
Turku Crossfit East 22.11 klo 12-14.30
Hanko 26.11 klo 18-20

Muissakin kaupungeissa on tapahtumaa ja tilaisuuksia, eli huutele mulle jos haluat päästä mukaan mutta nämä paikat ei onnistu.



Hyvinvointi on jollekin ihan itsestään selvä asia, joillekin taas työn ja tuskan takana löytää tasapaino unen, työn, perheen, treenin ja ravinnon ja kaiken muunkin sua kuluttavan suhteen. Mulle se ei ole ollut koskaan itsestään selvyys. On ollut ylipainoa, vatsavaivoja, kuiva iho, päänsärkyä, halkeilevat kantapäät, masennusta, väsymystä ja energianpuutetta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tiedän myös, että siellä lukijoissa on monia jotka kamppailee samojen asioiden kanssa, osaamatta kuitenkaan muuttaa suuntaa. Napataan burana naamariin kun päätä särkee TAAS ja hoidetaan oire pois, mutta ei syytä.

Mitä jos vihdoin ottaisit itseäsi niskasta kiinni, päättäisit että juuri sinä olet hyvänolon arvoinen. Juuri sinun olisi aika pitää huolta myös itsestäsi ja löytää tasapaino.

Mitä jos nyt sijoittaisit omaan hyvinvointiisi ja huomaisitkin että se vaikuttaa myös kaikkeen muuhun ympärilläsi? Et taatusti katuisi sitä.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Don't worry, be happy.


 
Oletteko miettinyt kuinka paljon teillä menee elämässänne aikaa valittamiseen? Entä murehtimiseen? Nautitteko joka päivä elämästänne? Entä edes joka toinen päivä? Oletteko illalla nukkumaan mennessänne kiitollisia siitä mitä teillä on tai miten te voitte? Hymyilettekö muutenkin kuin vain jos on joku oikein tosi hyvä syy?

Tuntuu että niin kovin moni voi huonosti nykypäivänä. Väsyttää, masentaa, ärsyttää, harmittaa, sattuu, särkee, turhauttaa..Ei kiinnosta, ei jaksa..

Kuulostaako tutulta?

Se että siirretään kelloja saa kauhean stressireaktion aikaiseksi. Miksi ette nauttisi siitä ylimääräisestä tunnista? Tai entä jos vaan antaisi asian olla? Asia jolle ei mitään itse voi.

Tai kiukuttaa kun on se vararengas siinä vyötäröllä? Auttaako se että syöt jotain joka ei ainakaan helpota asiaa tai pienennä sitä rengasta?

On hirveästi asioita jotka jollakin tapaa vaikuttaa meidän mielentilaan. Joko positiivisesti tai negatiivisesti.

Nyt kun itse olen alkanut voimaan hyvin, hyväksymään asioita joille en voi mitään ja pyrkinyt muuttamaan asioita jotka vaivaa ja jotka haluan muuttaa. Kun olen alkanut miettimään asioita ennen kuin räjähdän.

Ennen olin todella herkkä, siis todella herkkä. Hermostuin, kiukustuin, masennuin, ärsyynnyin ja ahdistuin ihan pienestä. Se vaikutti paljon mun elämään ja esimerkiksi mun avioliittoon.

Olen tajunnut, että kaikki lähtee meistä itsestämme. Kun sä voit hyvin, sun mieli on hyvä. Ihan varmasti meidän hyvinvoinnilla on iso merkitys myös mieleen.

Kaikesta huolimatta me rämmitään samassa suossa päivästä toiseen, koska ei uskalleta tai osata muuttaa mitään. Valitetaan samoista asioista päivästä ja jopa vuodesta toiseen. Ärsyynnytään samoista naamoista, samoista äänistä, samoista työtehtävistä  ja vaikka mistä uudestaan ja uudestaan. Miksi? Miksi me ei uskalleta astua ulos siitä pahastaolosta? Miksi me ei aleta miettimään, että miten mä voisin oppia nauttimaan elämästä? Tai mitä mä voisin tehdä itse voidakseni paremmin jatkuvan valittamisen sijaan?

Mä aloin miettimään näitä asioita. Olen tehnyt paljon töitä oman mieleni kanssa ja miettinyt, että mitä voisin tehdä itseni hyväksi? Opin joskus että kun syö hyvin, mieli on parempi. Kun mässää, mieli on kurja. Masentaa, ahdistaa ja turvottaa. Kaduttaa, että taas piti langeta. En nauttinut juuri mistään.

Kuten moni teistä tietääkin, puoli vuotta sitten mä päätin että nyt riittää. Mä teen mitä vaan, että voin paremmin. Hyvin syöminen, liikunta ja laihduttaminen ei riittänyt. Halusin tietää että miksi en edelleenkään voi niin hyvin kuin pitäisi.

Lähdin takki auki kohti tuntematonta. Kohti elämää, joka oli mulle uusi. Luotin tuntemattomaan. Mietin että en mä mitään siinä menetäkkään. Mitä vaan että mä ja mun läheiset voitaisiin paremmin.

Ravintolisät muutti mun elämänsuuntaa. Opin, että koko meidän hyvinvointi lähtee suolistosta. Terveestä suolistosta. Millään ei ole mitään väliä, jos suolisto on tukossa. Ravintoaineet ei imeydy, vitamiinit ei imeydy. Ei sillä tavalla ihminen voi voida hyvin? Jos ei sun keho saa kaikkea mitä sä tarvitset, sä et voi voida hyvin.

Kaikki me otetaan buranaa kun särkee päätä. Ei mietitä että mistä se päänsärky johtuu. Hoidetaan oiretta, ei syytä. Mä päätin kokeilla toista reittiä. Alkaa hoitaa niitä syitä.

Mä voin rehellisesti sanoa, että en mä tiedä paljoakaan suolistosta ja ravinnosta. Tiedän sen mitä mulle on kerrottu. Mutta nyt mulla on kokemus. Mulla on mun menneisyys ja nykyisyys. Mulla on iso ero mun menneisyydellä ja nykyisyydellä. Mun oma kokemus riittää mulle. Mä voin vain sanoa, että miettikää tekin jokainen että mitä voisitte tehdä hyvinvointinne eteen.  Uskallatteko te avata ehkä sen uuden oven, jonka takaa voi löytyä hymyä, iloa, onnea, rauhaa ja hyvää oloa?

Mä en väitä että mun käyttämät ravintolisät on ainoa oikea keino ja ratkaisu kaikkeen. Ei ne sun mieltä automaattisesti muuta ja tuo hymyä sun huulille. Tottakai omalla asenteellakin on väliä. Jos olet päättänyt, että ei mikään vaan auta niin ehkä mikään ei sitten auta. Kun sataa vettä niin sataa vettä ja se on perseestä. Sillon ehkä pitäisi uskaltaa myös avata se mieli, hymyillä ensin vaikka sinne peiliin omalle naamalle ja miettiä sitä asiaa vähän syvemminkin.

Mutta puhtaat ravintolisät ja kaikki näiden ympärillä on muuttanut mun elämän. Ihmiset joita oon saanut elämääni, ihmiset jotka on mun suosittelun myötä itsekin löytänyt avun samoista tuotteista ja mun hermot jotka ei räjähdä ihan niin helposti kuin ennen. Mulla on niin paljon hyvää sanottavaa näistä, että kun kerron jollekin asioita jotka mun elämässä on muuttunut, tuntuu että en edes muista kaikkea. Melkein joka päivä huomaan jonkun iloisen muutoksen entiseen.

Mä olen onnellinen.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Raakaa ravintoa & raakaa liikuntaa

Viime viikolla päätin, että aloitan taas vähän säännöllisemmän ja tavoitteellisemman liikunnan sen "treenaan sillon kun huvittaa" tilalla. Kuinka siistii? Nyt olen saanut salifiiliksen ja lenkkeilyfiiliksen ja kaiken lisäksi kehonhuoltofiiliksen  niin tiukasti iskostettua päähäni, että ihan hirvittää. Samalla myös ihmetyttää, kuinka mä olen unohtanut sen hyvänolontunteen mikä tulee kunnon tappopepputreenin jälkeen.

 Niin tai näin, niin nyt olen taas hyvässä treeni moodissa ja se jos joku on kivaa. Ajattelin itsekin vihdoin alkaa treenata vähän tavoitteellisemmin siis ja suunnittelin itselleni treeniohjelman.. Katsellaan sit vuoden päästä, olenko mä osannut tehdä mitään oikein. Tavoitteet on ainakin korkealla.


Aamulenkille
Tänään olin aamulla lenkillä koirien kanssa ja en vaan voinut lopettaa hymyilemistä. Oli aivan ihana ilma, vaikka pelkäsin että on jo liian kylmä. Koirat kulki kerrankin todella nätisti mukana ja mulla askel kulki hyvin. Uudet kengät olisi kyllä haaveissa, mutta ne ei ikävä kyllä ole tämän hetken asia. Kun pääsin kotiin, lähdinkin melkein heti uudestaan Nooran kanssa lenkille. Terapialenkki siis heti perään, kuinka mukavaa! Lisäksi Noora tarjosi vielä lounaan mulle ja nyt odottelen että ISIMIES (mä tiedän että kaikki vihaa tota sanaa ja mäkin käytän sitä nyt ensimmäistä kertaa) tulee lenkiltä ja mä pääsen salille tekee vähä yläkroppaa ja sen jälkeen rullavenyttelytunnille. Mainitsinko jo, että nyt on muuten hyvä fiilis hei! Aamulenkkejä pitäisi tehdä enemmänkin, sillä lähtee päivä hyvin käyntiin. Kliseistä, mutta totta.

Ja uudestaan lenkille
Myös ruokailut sujuu hyvin. En kauheasti halua stressata syömisiäni, vaan yritän pitää sellaisen puhtaan ja fiksun linjan kaiken kanssa. On varmaan outoa lukea mun juttuja ja miettiä että vieläkö toi joutuu miettii syömisiään noin tarkkaan ja eikö se vieläkään osaa syödä terveellisesti ja oikein ilman sen kummempia miettimisiä. En osaa. Mä olen ikuinen #herkkuperse ja kyllä mä mielellään söisin aina vaan ben&jerrysiä ja muuta huttua. Ei se fakta tule siitä muuttumaan. Mutta tietoisesti kuljen kuitenkin kohti oikeampaa ja terveellisempää suuntaa.

Yksi positiivisuutta aiheuttava asia on se, että viikonloppuna meiltä löytyi kotoa mun itse tekemää raakasuklaata, sekä Fazerin Marianne suklaata. Se raakasuklaa oli ehdottomasti mun valinta. Ei vaan sen terveellisuuden takia, vaan sen maun takia. Rakastan raakasuklaan makua, nyt kun olen oppinut sitä tekemään. Ensi viikolla vielä kun pääsen raakakakku workshoppiin niin apua, mä olen taivaassa! Ihanaa oppia uusia juttuja ja löytää uusia makuelämyksiä.

Niin herkkua <3
Muutenkin kokoajan parempaan suuntaan mun ajatukset ravinnosta on mennyt. Käytän paljon puhdasta ruokaa ja esimerkiksi eineksiä en ole syönyt aikoihin. En edes muista koska. Tänään kaupassa mietin ostanko kotiin karjalanpiirakoita, mutta alkoi etomaan se teollinen ajatus (vaikka en mä tiedä onko kaupan ruisleipäkään paljon sitä parempi vaihtoehto, mutta ainakin mun ajatuksissa on) ja jätin ne kauppaan. Eilen tein siemennäkkäriä ja se jos joku on hyvää! Kaikki itse tehty houkuttelee kokoajan enemmän ja enemmän ja teollinen roska taas ajelehtii kokoajan kauemmas mun ajatuksissa. Ei se väärin ole, eihän? Ja ei, en ole enkä tule olemaan mikään "ituhippi" tai "syön pelkkää superfoodia-superihminen", mutta jos ja kun voin valita niin mielelläni kuljen kohti terveellisempiä valintoja.

Missä mä voisin opiskella lisää ravinnosta? Haluaisin todellakin syventää ravintotietouttani ja oppia paljon lisää. Onko vinkkejä miten mun kannattaisi lähteä etenemään?

        

torstai 16. lokakuuta 2014

Eikö mikään riitä?

Mun unelma vartalo? Miksi en ole tyytyväinen? Miksi mikään ei riitä? Täytyykö kaikkien näyttää samalta? Voiko rasvakerroksenkin alla olla terve ja tyytyväinen? Montako kiloa vielä? Miksi mä en vaan onnistu? Miksi mä en näytä yhtä hyvältä kuin toi toinen? Kuinka tuo on voinut onnistua noin hyvin? Mikä mussa on vikana? Voisinko vaan oppia nauttimaan? Voisinko vaan olla mä? Miksen mä lopeta jatkuvaa "sitku" elämää ja elä nyt? Asetanko mä liian isot tavoitteet? Onko mun tavoitteet mahdottomia? Kyllähän mäkin voisin olla yhtä sporttinen kun toi? Mistä kaikki nämä tavoitteet kumpuaa? Mikä ajaa mua kokoajan tavoittelemaan jotain enemmän? Miksi mä en voi olla esimerkki jollekin? Miksi mä en onnistu? Onko tää jo sairasta? Yritänkö mä liikaa hallita? Enkö hallitse tarpeeksi? Olenko liian ankara itselleni? Enkö osaa olla tarpeeksi ankara itselleni? Vaadinko mä liikaa? Vai liian vähän? Miksen mä näytä vieläkään siltä miltä näytän unelmissani? Rakastanko mä liikuntaa? Rakastanko mä sanoa että rakastan liikuntaa? Huijaanko mä? Teenkö mä kaikkeni? Yritänkö mä liikaa? Entä jos huomenna on liian myöhäistä? Onko mun elämä täynnä pelkkiä tekosyitä? Teenkö mä sitä mistä nautin? Miksi en vaan tyydy tähän? Mistä mun pitäisi aloittaa? Millon pitäisi lopettaa? Missä on mun tasapaino? Esitänkö mä muuta mitä olen? Olenko mä aito? Elänkö omaa unelmaani? Olenko mä tyytyväinen? Millon mä olen tyytyväinen? Mihin mä olen tyytyväinen? Olenko mä tarpeeksi? Vai liian vähän? Vai liian paljon? Olenko mä? Tunnenko mä itseäni? Olisinko onnellinen jos tuntisin itseni? Pelkäänkö mä totuutta? Enkö mä tiedä totuutta? Mitä mä pelkään? Miksi en anna vaan olla? Miksi mä en arvosta itseäni tälläisenä kun olen? Arvostaisinko enemmän jos olisin erilainen? Missä on mun urheilullinen ulkonäkö? Olenko mä onnistunut? Kuka sen määrittelee? Minä? Sinä? Mitä mun pitäisi tehdä enemmän? Miksi? Pitääkö kaikilla olla sikspäkki? Pääsenkö maharöllykästä koskaan eroon? Tarviiko mun päästä? Voiko mua rakastaa tälläsenä? Pitäiskö mun olla fit? Saanko mä olla fat? Mitä mä haluan olla? Mitä mä haluan tehdä? Mitä mun pitäisi olla? Miksi mä en vaan voi hyväksyä itseäni? Hyväksynkö mä itseni?





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sokeri, ah se niin ihana SOKERI.

Monet kyselee ja miettii miten päästä eroon herkkukierteestä. Eli toisin sanoen sokerikoukusta. Sokerin voi helposti rinnastaa vaikka tupakan koukuttavuuteen. Sokeri vapauttaa aivoissa hyvänolontunteen hormoneja samalla tavalla kuin jotkut lääkkeet ja huumeet. Sokerin on myös havaittu aiheuttavan samoja oireita kuin huumeet: himoa, toleranssia ja vieroitusoireita. Aika kammottavaa? Itse mä olen pikkuhiljaa koittanut vierottautua sokerista. Jos leivon niin makeutan mielummin jollain muulla kuin sokerilla (esim. hunaja, omena, banaani). Karkkia tai suklaata ostan hyvin harvoin itselleni. Muroista ja jugurteista (joita siis lapset meillä syö) olen alkanut olemaan enstistä tarkempi että ne ei sisältäisi kauheita määriä sokeria.


Miksi se sokeri sitten on niin paha?  (Melkeinpä kaikki valmisruuatkin sisältää sokeria, eli en puhu vain karkista)

-Useat tutkimukset osoittavat sokerin ja nopeiden hiilihydraattien yhteyden syöpään
-Sokeri sotkee aineenvaihduntaa ja häiritsee aivojen toimintaa
-Sokeri lihottaa, erityisesti keskivartalolihavuuden voi yhdistää sokeriin
-Sokeri reikiinnyttää hampaita

.. Näitä syitä löytyy vaikka kuinka paljon, jokainen voi itse miettiä itselleen ne merkittävimmät argumentit..

Miten mä sitten olen päässyt eroon siitä joka päiväisestä sokerin syönnistä?

- Laittamalla faktat tiskiin; se ei ole terveellistä. (esim sokerin ja syövän yhteys on pelottavaa)
- Halulla näyttää lapsille terveellisempää esimerkkiä
- Korvaamalla sokerin vaikka pähkinöillä tai hedelmillä
- Syömällä muuta ruokaa riittävästi (kun saat ravintoaineita tarpeeksi, niin sokerihimo ei nouse ylitsepääsemättömäksi)
- Juomalla vettä (sekä activizea ja restoratea) paljon

Tossa vain muutama asia. En nyt väitä tässä siis sinisin silmin että mä en enää syö sokeria. Kyllä mä syön ja välillä tulee ihan kamala himokin. Mutta olen aktiivisesti pyrkinyt vähentämään sokeria mun ruokavaliosta jo pitkän aikaa. Ei se ole mikään päivän juttu. Siinä menee aikaa sisäistää ne asiat. Menee aikaa tottua siihen. Jollekin auttaa se, että antaa itselleen luvan vaikka joka toinen päivä syödä. Sitten joka kolmas päivä jne. Itse en edelleenkään tykkää mistään liian tiukoista säännöistä, joten mun on pakko ajatella asiaa eri suunnasta. Nykyään esimerkiksi kaupassa ollessani aika usein mietin, että tarvitsenko mä tota suklaata nyt? Lähes tulkoon aina vastaus on että en tarvitse. Mutta joo, on mullakin paljon parannettavaa tämän asian kanssa. Sen takia haluankin imeä tietoa ja lyödä itselleni ne faktat tiskiin, joilla perustella itselleni näitä asioita.

Pyrin olemaan myös tarkka lasten (ja toki itsenikin) kohdalla, että karkkia ei tarvitsisi syödä kuin korkeintaan kerran viikossa. Harmittavan usein kuitenkin esimerkiksi koulussa ja tarhassa syödään karkkia tai keksiä tai muita sokeripommeja. Ainakin täällä meillä päin. Välillä on synttäreitä ja muita melkeinpä joka viikko ja aina joku tarjoaa koulussa karkkia. On myös erikoispäiviä tai retkiä jolloin opettaja pyytää tuomaan pienen määrän herkkuja mukana. Oon varmaan aika nipo, mutta en tykkää siitä. Tosin, en mä nyt asiasta mitään isoa numeroakaan tee. Jupisen mielessäni ja marisen ehkä kavereille. Ja ai että, mä hypin innosta hihkuen kattoon, kun ohjeena tuleekin joskus ottaa mukaan jotai TERVEELLISTÄ evästä! 

Jotenkin vaan koen, että juuri tollanen on se joka kasvattaa niitä terveysriskejä, ylipainoa ja lisää tulevaisuudessa sairauksia. Lapsille opetetaan alusta alkaen, että karkkia syödään aina kun on joku spesiaalimpi tilaisuus. Ja siis ihan samalla lailla mä olen itsekin elänyt. Karkkia aina ja joka tilanteessa. Iloon tai suruun, juhlaan, arkeen, hyvään ja huonoon hetkeen. Ei se munkaan ylipaino kehittynyt ihan vaan terveellistä ruokaa syömällä.

Varsinkin nyt kun viimeisen vuoden aikana terveellisyys ja hyvä olo on mua alkanut oikeasti kiinnostamaan, olen myös huomannut sen kuinka paljon sokeri meitä vie. On pullaa työpaikan kahvipöydässä ja karkkikippo firman aulassa. Miksei tilalla voisi olla hedelmiä ja pähkinöitä? Koska se on kallista. Jep, se on varmasti yksi painava syy. Mutta niin on kallista hoitaa sairaita ja kuntouttaa ylipainoisiakin. En itse ole todellakaan sellanen paasaaja ja pidän yleensä mielipiteeni tosi visussa. Nyt vaan jotenkin tuli tarve avautua sokerista.

Limut ja energiajuomat ei mun mielestä kuulu lapsille. Eikä tosin aikuisillekaan. Mutta kun tuolla kaupassa käy arkena puolen päivän jälkeen, siellä on lauma pieniä koululaisia ostamassa äitiltä ja isiltä saaduilla kolikoilla limua, mehua, energiajuomaa, keksiä, sipsiä, karkkia ja jäätelöä välipalaksi.. Apua! Ainoa "ryhmä" jotka ei kuulu tähän, on ne nuoret jotka harrastaa jotain urheilua. Voimistelijat, tanssijat, jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat kyllä tietää mikä on terveellinen välipala ja mikä ei. Voiko tästä päätellä, että valmentajat osaa hommansa ja vanhemmat ei? Vanhemmat ei osaa neuvoa lapsilleen terveellisen ruuan ja välipalan merkitystä? Vai eikö ne välitä? Ja kyllä huomasin omistakin lapsista esimerkiksi kesän jälkeen kun oli syöty karkkia ja jäätelöä vähän rennommalla otteella, että kuinka vaikeaa se oli niillekin taas palata siihen normaaliin arkeen jolloin ei syödä jäätelöä kuin korkeintaan kerran viikossa. Ja sokeriko ei muka koukuta? En tässä nyt siis hauku vain muita vanhempia, minussakin on vikaa!

Ostakaa lapsille hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja opettakaa ne syömään pähkinöitä, ruisleipää ja vaikka munakasta. Opettakaa että vesi on janojuoma ja muut juomat on sitten oikeasti jossain erityisessä tilanteessa ok. Antakaa lapsillenne se terveellinen pohja mistä ne alkaa kiipeämään porras kerrallaan kohti tulevaisuutta. Se on iso palvelus lapselle saada terveellisen elämän avaimet. Ette kai te halua, että teidän lapset on aikuisena niitä jotka kärsii ylipainosta ja sairauksista ja hakee apua sokerikoukusta eroon pääsemiseksi?

Enkä nyt tällä tekstillä tarkoita että kaikkien meidän sairauksien ja sokerikoukkujen syy on vanhemmissamme, toki monella muullakin asialla on merkitystä. Tämä kaikki on vaan hyvin kärjistettyä tekstiä, joka ehkä saa edes jonkun ajattelemaan asiaa. Ja joo, toki on niitäkin joilla nämä asiat on kunnossa. On niitä jotka ihmettelee tätä mun tekstiä ja miettii että onneksi meillä on asiat toisin. On niitä jotka pitää tätä ihan paasauksena, mutta ehkä on myös se joku joka alkaa miettimään näitä asioita..

Mutta te (me) joilla asiat ei ole vielä ihan hanskassa; palkitkaa se lapsi mielummin jollain muulla kuin karkilla. Vaikka yhteisellä ajalla.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Kehokuuri on ohi, tulokset näkyy, uudet tuulet puhaltaa

Uusia tuulia. Joo, niitä ne on. Mä olen joskus tainnut mainita, että en tykkää jos mulla on liian tarkkaan määrätty milloin ja mitä mun pitää tehdä. Lähinnä liikunnan suhteen tämä siis pätee. Haluan mennä lenkille silloin kun huvittaa ja lähteä salille silloin kun on sellainen fiilis. Nyt kehokuurin aikana kun liikkuminen oli muutenkin vähän rajoitetumpaa niin huomaan että se jää päälle. Laiska olo. Eilen sitten iski se "pakko päästä lenkille". fiilis ja tuolla syksyisessä ilmassa juostessa, mieleeni hiipi ajatus, että mitä jos teenkin vaihteeksi itselleni vähän tarkemman liikuntasuunnitelman. Ja niin se syntyi siinä matkan aikana. Oon oikeastaan aika fiiliksissä vaihteeksi tästä. En todellakaan tehnyt mitään kellon tarkkaa sitovaa suunnitelmaa, mutta viikko tasolla sitovan. Tietty määrä tiettyjä harjoituksia täytyy suorittaa viikon aikana. Ei paha (:

Tämä oikeastaan tukee aika hyvin nyt kehokuurin jälkeistä elämää ja sitä, että ei kadotetut kilot pääse hiipimään takaisin. Nyt keskityn ylläpitoon. Se on mulle uusi tuttavuus, koska suunnilleen viimeiset 15 vuotta koko elämä on ollut vaan onnistuneita ja epäonnistuneita laihdutusyrityksiä. Nyt tämä ylläpito on ihan uutta ja varmasti aika haastavaakin mulle. Täytyy oppia syömään tarpeeksi. Toki on vielä rasvakerrosta tuossa mahassa sulatettavana, mutta enemmän tämä ajatus voisi vihdoin kohdistua kiinteytykseen ja ylläpitoon laihdutuksen sijasta. Simmoisia ajatuksia sitä tuolla lenkkeillessä päähän tunkee. Siinä kun pitkästä aikaa tosiaan ajattelin kokeilla vähän juoksua ja kun totesin että sehän sujuu yllättävän kevyesti, tajusin että mä en oikeasti ole enää se ylipainoinen heti hengästyvä tapaus. Nyt mä olen normaalipainoinen ja ihan ok kuntoinen tapaus. Kehokuuri, kävelylenkit, kehonhuolto ja muu peruskestävyyttä parantava harjoittelu on ilmeisesti siis tuottanut tulosta ja peruskunto paranee pikkuhiljaa.

Pieni palkinto eräästä saavutuksesta
Sitten..Joitakin varmaan tosiaan kiinnostaa kehokuuri, sen päättyminen ja päivät sen jälkeen. Kehokuuri meni hyvin. Yllättävän hyvin. Täytyy sanoa, että joku lipsuminen tuli, mutta itseasiassa olen todella tyytyväinen. Iho kukki jossakin välissä kovasti, mutta nyt sekin on poissa. On puhdas olo. Iltaisin ei ole ähkyä ja helpottaa kun tiedän millä sen tukkoisen olon saa varmasti pois. Kaikki se suolistoa tukkiva moska on poissa. On intoa liikkua, touhuta ja asiat ei tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Uudet asiat ei jännitä niin paljon ja uskallan olla aikalailla omaitseni tuntemattomienkin seurassa. Ei huono.

Torstaina siis kuuri loppui, perjantaina kävin ihanalla aamiaisella Ellun kanssa. Tuoretta leipää, maustamatonta jugurttia siemenillä ja karpaloilla. Tähän väliin täytyy kertoa ihanan aviomieheni ihanasta ajatuksesta. Hän oli siis käynyt ostamassa torstaina aamiaistarvikkeita, piilotellut ne ympäri keittiötä  ja oli ajatellut yllättää mut perjantai aamuna tuomalla sänkyyn aamiaiseksi tuoretta ruisleipää ja muuta ihanaa <3 Torstai iltana kuitenkin muistutin häntä että lähden seuraavana aamuna aamiaiselle ja niinpä hänen aamiaisyllätys murentui siihen. Ajatus oli silti I H A N A <3


Ben&Jerrysiä olen kyllä syönyt ja muutenkin aika lailla vapain käsin, kohtuullisuudessa pysyen on mennyt viikonloppu. Kuvassa näkyvä kaunis leivos on Kinderpiirakan palanen. Eikö olekin houkuttelevaa? :D  Olo on kaikesta huolimatta ihmeen hyvä ja tänään oli ihana aloittaa aamu tuttuun tapaan Fitlinen jugurtilla ja siemenillä. Tämä sopii mulle. Täytyy sanoa, että pelkäsin että kuurin jälkeen kaikki maistuu taas niin hyvältä ja homma lähtee lapasesta. Mutta itseasiassa jugurtti, kana, kananmunat, ruisleipä, puuro ym on ne mitä mun tekee mieli. Ei ne vohvelit, Arnoldsin donitsit ym houkuttele enää yhtää samalla tavalla kuin kuurilla. Ihan niin kuin ajattelinkin, täyskielto vaan saa mun aivot vinksalleen ja kun kielto loppuu, aivotoimintakin normalisoituu.






No, varmaan teitä joitakin kiinnostaa myös se paino..Mun salainen haave oli saada viisi kiloa pois. Vielä salaisempi tavoite oli päästä vihdoin virallisesti normaalipainoiseksi. Ihan ihan salainen haave oli päästä uudelle kymmenluvulle. Kaksi kolmesta toteutui. Painoa lähti abaut 6kg, olen vihdoin normaalipainoinen ja pakko kai myöntää että alan kai näyttää jo ihan normaalikokoiselta läskin sijasta. Itse olen todella kriittinen oman ulkonäköni, tai oikeastaan vaan kokoni suhteen ja on todella vaikea myöntää että olisin normaalikokoinen, koska pelkään että joku nauraa partaansa miettien että toiko muka normaalikokoinen. Pieni traumoja jäänyt ilmeisesti jostain? Viimeinen salainen haave jäi siis toteutumatta, mutta se tapahtuu kyllä kolmekymppisiin mennessä (: Täytyyhän niitä tavoitteita olla. Ja sen voin vielä tähän lisätä, mä todellakin haluan näyttää vaan terveeltä, urheilulliselta ja sopusuhtaiselta.. En sellaiselta mitä viikonlopun aikana on nähty tuolla kisalavoilla.


Pömppis pois ja vähän meinaa vyötärökin löytyä














keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Rauha

Millainen olo sulla on kun sulla on hyvä olo? Mikä saa sulle hymyn huulille? Mistä sä tiedät just että tästä tulee hyvä päivä? Mitä sä itse teet että sulla olisi hyvä olla?

Pientä lepoa karkureissun jälkeen..
Tänään mulla on ollut rauhallinen päivä. Mitä nyt koira karkasi ja naapurit soitteli perään että terassin ovi on auki sepposen selällään samalla kun me oltiin onnellisina IKEAssa shoppailemassa..Hyvä minä. No niin tai näin, silti olo on hyvä. Rauhallinen. Mietin että mistähän se johtuu..Mikä on se juttu, että välillä on vaan tosi hyvä olla. Ei mitään överiä, mutta silti..Rauha. Laitoin ympäri kotia kynttilöitä palamaan, lapset leikkii nätisti ja koirat vaan pötköttelee. Sateinen ja synkkä keli vois olla aika hyvä syy myös mököttää. Mun mielestä se on tällä kertaa hyvä syy olla sisällä rauhassa ja vaan nauttia. Noi tuoksukynttilät tuo ihanaa tunnelmaa. Välillä vaan jään tuijottamaan hymy huulilla jotain ei mitään. Lapset ihmettelee mikä äitiä vaivaa.



No kun asiaa tosiaan aloin miettimään, tajusin että jo  heti aamusta olo oli rauhallinen. Nousin reippaasti  sängystä, laitoin lapsille aamupalaa, en kiukutellut, ei ollut kiire minnekään. Palasin vielä sänkyyn kun oli aikaa ja Jari huusi ovelta töihin lähtiessä "Heippa Kata"..Noin pienet asiat, mutta ilmeisesti ne vaikuttaa alitajuisesti aika paljon. Normaalit aamut mä makoilen sängyssä, selaan ipadilla milloin mitäkin ja mietin että pitäisi nousta, mutta en nouse ja aika usein tartutan muillekin sen kiukkusen fiiliksen. Vasta kun on ihan pakko mä nousen ja sit onkin jo kiire. En makoile siellä siksi että väsyttäisi. Ei, ei väsytä. Makoilen, koska en vaan jaksa aloittaa sitä rumbaa. Tänään kun vaan nousin heti ja aloitin asiat ajoissa, on koko päivän ollut hyvä olo.
Tästä mä tykkään.

Pitäisi muistaa pysähtyä. Pitäisi osata jo heti aamusta alkaen miettiä millä jalalla sieltä sängystä nousee. Mä en ole aamuihminen. En yhtään. En oikeastaan tiedä edes miksi. Tai mikä niissä aamuissa tökkii. Joku se vaan on. Se on ihan vaan se ajatus että on aamu. Täytyy opetella muuttamaan se ajatus!

Olen jo pitkään haaveillut ihanasta rauhallisesta brunssista tai aamiaistreffeistä jotka on nyt niin pinnalla joka paikassa. Fannylla oli Groupon tarjous jossa pääsee nauttimaan ihanan kattavan aamiaisen edullisesti. Sain houkuteltua kaverin mukaan ja perjantaina me mennään aamiaiselle yhdessä. Kuinka siistii. Ei voisi paljonkaan paremmalla tavalla viedä kehokuuria päätökseen ;)

Nyt joka tapauksessa kuuria on vielä tämä ja  huominen päivä jäljellä. Mulla on hyvä fiilis tästä. Oikeastaan hyvä fiilis taas kaikesta. Kaikki järjestyy. Kaikella on tarkoituksensa.




tiistai 7. lokakuuta 2014

Mitä sä olet valmis tekemään oman hyvinvointisi edistämiseksi?

Mistähän taas alottaisin? Tauko kirjoittamisessa on ollut pitkä, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Päivät kuluu välillä hitaammin ja välillä nopeammin ja ulkona on kylmä.

Tämä viikko alkoi jotenkin aika masentuneissa fiiliksissä. Tuntui että mikään ei taas suju ja kaikki harmittaa, päivät junnaa eikä kuuri meinaa millään loppua ja oli tyhmää että en voinut vieläkään syödä ruisleipää. Eilistä iltaa kohden kuitenkin alkoi asiat kolahtelemaan paikoilleen ja tapahtui kivoja asioita. Pääsen yhteen huippukoulutukseen lauantaina, vaikka olin ihan heittänyt toivoni sen suhteen. Sain ihanan hieronnan rakkaalta mieheltäni eilen illalla ja kaiken lisäksi tänään tuli sähköpostia että voitin yhdessä arvonnassa ja pääsen mukaan viikon päästä maanantaina olevaan Greentreetin raakasuklaa workshoppiin. Varasin kaverin kanssa viime viikolla paikan raakakakku workshoppiin ja silloin mielessäni arvoin, että kumman workshopin valitsen. Onneksi päädyin kakkuilemaan (:

Kuuria on jäljellä viimeiset kolme päivää! Ihan huikeeta, en olisi uskonut että tämä näin hyvin menee. On ollut vaikeita päiviä ja on ollut helppoja päiviä. Ja tosi vaikeita. Kuitenkin lähes kaikki sellaiset "PAKKO SAADA"-himot on kadonnut. Ruisleipää tekee kovasti paljon mieli, mutta muuten kun tässä mietin että mitä mä sitten perjantaina haluan syödä, niin ei ole mitään must have juttua. Ben & Jerrykin on enää sellanen -ihan kiva saada sitä- ajatus. OMITUISTA! Aamun ainakin  meinaa aloittaa perus jugurtilla ja siemenillä, mutta taidan ottaa myös ruisleipää. voi nammm <3 Ja pakko sanoa, kyllä mä vähän haaveilen Liisa-mummun letuista ja porkkanasämpylöistä <3

Olen paljon parin viimeisen viikon aikana miettinyt tätä kaikkea. Olen taas muistanut sen, että kun jotain tekee mieli niin mietin että tekeekö mun vaan mieli vai onko mulla nälkä. Siinä on iso ero. Lähes joka kerta vastaus on, että tekee vaan mieli nyt sitä leipää eikä ole edes nälkä. Olen niin tottunut siihen, että popsin mitä milloinkin, eli tyydytän vaan sitä mielitekoa enkä syö siksi että on nälkä. Nyt kun on neljä viikkoa syönyt todella säännöllisesti puhdasta ja hyvää ruokaa (tai ei aina niin hyvää, koska mä en ole edelleenkään mikään kauhean hyvä kokki) mutta ainakin terveellistä, niin ei ole ollut nälkä juurikaan. Jonkun kerran kun ruokailujen väli on venynyt niin meinaa nälkäkiukku iskeä, mutta ei mitenkään pahasti. 
Isi sai potaalin <3
Paljon on ollut päiviä kun olen ollut pois kotoa ja on pitänyt miettiä tarkkaan että mitä syön missäkin välissä. Messuilla kun olin töissä, otin evääksi kananmunaa ja söin ne vessassa. Miehen kössikisoissa mulla oli myös eväät mukana ja ihan mihin vaan olenkin mennyt niin vettä on aina pullossa ja toisessa pullossa aika usein myös on ollut mukana Herbaslim teetä. Hyvin olen pärjännyt näilläkin.

Nyt kun kuuri loppuu, niin tottakai taas täytyy miettiä jatkoa. Mulla on vahva fiilis, että jatkan aika samoilla linjoilla. En tosin yhtä ehdottomana, mutta miksi muuttaisin hyvää? Tämän kuukauden aikana mulla ei ole ollut ehkä kertaakaan illalla sellainen ahdistavan turvonnut olo, mikä ennen oli vähän liiankin tuttua. Olen miettinyt onko se maitotuotteet, hiilihydraatit, vehnä vai mikä kun sen olon tekee että illalla olisi viisi kiloa ylimääräistä tavaraa mahassa. Niin tai näin, nyt sitä ei ole ollut laisinkaan niin miksipä sitten lähtisin tökkimään kepillä jäätä. Ja ainakin mulla on hyvät keinot millä palata takaisin maanpinnalle jos vaikka joskus meneekin vähän överiksi syömiset.
On tämä matka ollut siis kaikin puolin kulkemisen arvoinen.

Mitä isi edellä...
On kiva aamulla pukea vaatteet päälle jotka ei purista. On kiva ostaa paita joka istuu hyvin.  On kiva huomata että jenkkakahvatkin on alkanut vihdoin sulaa. On kiva kun iho on taas paremmassa kunnossa. On kiva kun ei tarvitse nukkua päiväunia. On kiva kun joku huomaa että näytän reippaammalta. Tai raikkaammalta niin kuin joku sanoi. On kiva kun voi käydä kaupassa, ilman että himoitsee jokaista sokeria sisältävää tuotetta sieltä. On kiva syödä omenaa. On kiva että mä pystyin tähän. On kiva että tämä on kohta ohi.

Joo, oikeasti on kiva että tämä on ihan pian ohi. Vaikka kaikki tuntuukin menneen näin jälkeenpäin ajatellen hyvin, niin mä huomaan että mulle ei sovi sellainen totaalikielto. Normaalisti en edes miettisi että kaupassa ostaisin vaikka pullaa, mutta kuurin alussa se tuntui ihan kamalalta etten voinut ostaa. Ulkona liikkuessa silmiini osui kaikki mahdolliset mainokset ja ilmoitukset ihanista vohveleista, letuista, jäätelöistä ja karkeista ja suklaasta joita en ole ennenkään tarvinnut tai kuola poskella himoinnut niin nyt tuntui että se on vaan pakko saada maistaa niitä. Eli se totaalinen kielto sai aivot käyttäytymään just väärällä tavalla. Nyt kun kuuri lähenee loppuaan ja tiedostan, että saisin taas syödä mitä mieli tekee, niin ei juurikaan tee mieli. Taas mietin esimerkiksi lapsia, voi niitä raukkoja kun me vanhemmat asetetaan rajat ja karkkipäivät ja säännöt. Tottakai tekee mieli koskea siihen maalipurkkiin kun se on E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kielletty. Kyllä munkin tekisi mieli.
 
Tyttöjenillan herkut
Perjantaina otan vielä viimeiset kuvat ja mitat ja laitan nekin sitten tänne. Mua vähän harmittaa, että kehokuurista on nyt tullut jotenkin kaikille sellainen mielikuva että se on vaan tehokas laihdutuskuuri. Varmasti itsekin olen alkuun hehkuttanut vaan sitä painon putoamista ja edelleenkin on kiva kun vaa'an luku pienenee, mutta kyllä nämä muut olot on ehdottomasti se kehokuurin juttu joita ei laihdutuskuureilla voi saavuttaa.

Tehkää siis sitä mistä nautitte ja voikaa hyvin. Jos ei ole energiaa tai olo tuntuu muuten vaan masentuneelta, laita mulle sähköpostia (katariina132@gmail.com) niin mietitään yhdessä mitä tehdään juuri sinun hyvinvoinnin edistämiseksi. Peace <3