lauantai 20. syyskuuta 2014

Mun oma pieni tunnekoulu

Taas alkaa olla yksi päivä takana. Ollaan oltu tänään Rasmun kanssa kaksin ja sisällä koko päivä. Vähän alkaa mökkihöpötys iskeä, mutta toi poika kehitti itselleen jonkun ihme flunssa niin päätettiin levätä kotona tämä päivä. Ollaan pelailtu, leikitty autoilla ja luettu. Tai mä olen lukenut.

Oltiin joku aika sitten yhden kaverin kirjan julkkaritilaisuudessa ja ostettiin toki se kirja häneltä. Aloitin lukemaan sitä jo aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia se projekti jäi. Koko ajan takaraivossa on kolkuttanut olo, että mun on vaan pakko lukea se kirja. Ja niin mä tällaisena sisäpäivänä päätin että nyt on sen aika. Kirja käteen, peitto kainaloon ja sohvan kulmaan käpertymään. Mä luin ja luin ja luin. Niin koukuttavia sanoja. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön tietää. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön on nähnyt. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön menneisyydestä ja taustasta ei ole tiennyt juuri mitään. Jarkko Stenius on mielenkiintoinen ihminen ja kun kuulin että siltä ilmestyy kirja, tiesin että mun täytyy saada lukea se.


 
 
Tuossa lukiessa laitoin Jarkolle viestin "Tää kirja herättää niin paljon tunteita että melkein pelottaa lukea sitä, silti ei pysty lopettaakaan lukemista. Aika sanaton." Ei näitä fiiliksiä voi ymmärtää. On ihan eriasia lukea kirjaa ihmisestä jonka kanssa sä olet jutellut kuin että lukisit ihan mitä tahansa kirjaa jonka olet napannut kirjahyllystä. Niin paljon tunteita herää. Niin paljon ajatuksia. Se mielikuva mikä sun silmiin tulee, että toi jäbä on tosiaan kokenut ja elänyt tollasta elämää. Todella jäätävää. Tuntuu, että ei se voi olla todellista. Tai sitten mä olen elänyt elämäni vaan tosi ruusuisten lasien läpi katsellen maailmaa. Ei vaan, kyllähän sen tietää että kaikkea tapahtuu. Mutta..Eäh, tosi vaikea selittää näitä fiiliksiä.

Mutta se, mikä tekee tosta kirjasta The Kirjan..Minkä takia suosittelisin kaikkia lukemaan sen.. Jarkko on kulkenut mielettömän matkan ja kokenut paljon. Ei pieni tyttö voi edes kuvitella niitä teitä mitä Jarkko on kulkenut. Se miten rohkeasti tossa kirjassa kerrotaan siitä elämän kolhimasta pienestä pojasta. Pojasta jonka suhteen moni luovutti ja ajateltiin että sen tie voi johtaa ainoastaan vankilaan. Kuitenkin jostain löytyi se tie ulos kaikesta siitä pahasta mikä syö ihmistä sisältä. Pienestä kolhitusta pojasta kasvoi monien kokemusten kautta vahva mies. Vahva joo toki fyysisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Se jotenkin luo uskoa siihen, että ei maailma ole ihan paha paikka. Omilla teoilla, valinnoilla ja ratkaisuilla voi vaikuttaa paljon siihen mitä susta tulee. Mä jälleen kerran uskon, että kaikki noi Jarkon kokemukset on tuonut sen tähän pisteeseen. Kaikella on ehkä ollut tarkoituksensa. Ilman kaikkia noita kokemuksia Jarkko ei ehkä olisi julkaissut kirjaa elämästään. Ei olisi tota kirjaa, joka ehkä luo uskoa jollekin toiselle. Joka rohkaisee muita olemaan omia itsejään. Ymmärtämään tunteitaan ja uskaltaa näyttää ne. Jarkko ei mun mielestä ole vaan mies muiden joukossa, sillä on selkeesti sanottavaa ja annettavaa. Hieno juttu, että se teki ton kirjan. Hieno juttu, että se on löytänyt itsensä. Hyvä Jarkko!


 
Ps. Kuurilla kaikki hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: