keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mihin uskaltaa uskoa?

Kyllä on taas ollut vauhdikas viikon alku. Olo on ihan Super hyvä ja odotan perjantaita todella paljon kun pääsen aloittamaan kehokuurin. Kuitenkin nyt alku viikolla on myös niin paljon kaikkea kivaa tapahtunut ja tapahtuu, että en voi kuin olla yhtä hymyä taas heti aamusta kun näitä asioita mietin. Nämä on taas sellaisia hetkiä, kun mä mietin että kaikella on tarkoituksensa. Oikeasti. Olen aina vähä niin kuin salaa uskonut kohtaloon ja taas se fiilis vahvistuu.




Kuinka moni uskoo kohtaloon? Uskotteko että asiat vaan tapahtuu ilman sen suurempia syvällisyyksiä, vai uskotteko että kaikella on tarkoituksensa? Älä nyt ihmeessä lopeta lukemista tähän, vaikka ei asia niin paljon kiinnostaisikaan. Lue silti loppuun, jos et muuta tästä höpöilystä saa irti, niin ehkä ainakin hyvän mielen tai vielä parempaa, hyvät naurut.

Kohtalolla en nyt tarkoita sitä, että kaikki mitä tapahtuu niin on valmiiksi määrätty. Tarkoitan enemmänkin sitä että kaikilla sun teoilla on joku merkitys. Itse voi vaikuttaa siihen, mitä sulle tulee tapahtumaan. Tottakai jos et usko itseesi, etkä tee asioita sen eteen mitä tavoittelet niin ei ne ihan nyt ehkä taivaaltaka tipahda sun eteen. Mutta kun uskot itseesi ja siihen, että hyviä asioita tapahtuu niin varmasti niin käy.

 
Toki tästäkin aiheesta saa pitkät keskustelut aikaiseksi kun mietitään sitä toista puolta. Onko sekin kohtalo kun joku sairastuu vakavasti? Tai onko kohtaloa jäädä auton alle? Näitä nyt voisi luetella vaikka kuinka paljon, mutta siitä tulee vaan pahamieli. Mielummin ajattelen, että hyvät asiat on kohtaloa ja surulliset asiat jotain mitä ei vaan pysty selittämään. Koska kyllähän maailmaan paljon vääryyttäkin mahtuu, se on fakta josta ei pääse yli eikä ympäri.

Joka tapauksessa mä nyt kerron mun tämän hetkisistä ajatuksista ja siitä, miksi mä uskon että kohtalolla on joskus sormet pelissä.

Aloitetaan viime viikosta..

Viime viikolla oli yhdellä meidän läheisellä kuntoklubilla avoimet ovet. Käytiin siellä kaverin kanssa parit tunnit testaamassa ja ai että se oli siistii! Olisin niin niin kovin halunnut napata sieltä jäsenyyden taskuun, koska olen pitkään haaveillut, että voisin liittyä taas johonkin kuntoklubiin ja päästä treenailee kivaan yhteisöön ja testailee kivoja ryhmäliikuntatunteja. Rahatilanteen takia en kuitenkaan ole voinut vaihtaa omaa nykyistä halpaa jäsenyyttäni mihinkään kalliimpaan klubijäsenyyteen. Monta kertaa se on ollut kuitenkin mielessä ja viime viikolla oli jo tosi lähellä että olisin sen jäsenyyden hankkinut. No onneksi rakas mieheni taas sai mulle järkeä päähän, että nyt ei sellanen jäsenyys ole järkevää. Heti kun töitä löytyy mulle niin sitten se on taas ajankohtaista.

No olen lähetellyt työhakemuksia enemmän kuin laki sallii (tai no onneksi sitä ei sentään ainakaan vielä ole rajoitettu edes Suomessa) ja aina vaan tulee vastauksia että "hakijoita oli 4856784 kappaletta ja sinä et ole valittujen joukossa"..Pieni epätoivo on aina silloin tällöin hiipinyt mieleen, että millä tästä suosta nyt noustaan ja mistä sitä rahaa alkaisi tulemaan.

No, jokatapauksessa, onneksi en ole ottanut jäsenyyttä..
Koska sitten tuli tämä viikko..

Maanantaina aamulla laitoin taas hakemuksia menemään. Olen jo vuosia ajatellut, että työ urheilullisessa, reippaassa, aktiivisessa ja positiivisessa yhteisössä olisi kivaa, mutta oman kokoni takia en ole kehdannut edes hakea. Urheilukaupoissa ja kuntoklubeilla ihmiset on useimmiten ihanan pirteitä ja klubin henkilökunnalla on hyvinkin iso rooli siinä millaisen kuvan firma itsestään antaa.
Sellainen käsitys mulla ainakin on, että työ tommosessa paikassa olisi tosi kivaa. No yksi hakemus lähti myös eräälle kuntoklubille ja päivällä tulikin kutsu haastatteluun. Wuhuu, eka haastattelukutsu piiiitkään aikaan. Ja voi pojat, voin kertoa että hakemuksia on lähetetty! Ehkä jotain merkitystä on sillä, että Jari vähän fiksasi mun työhakemusta ja CV:tä, tai sitten tää on kohtalo ;) Vai mitä oot mieltä Jari? Joka tapauksessa olin eilen tiistaina sitten haastattelussa ja suoraan haastattelusta siirryinkin töihin. Jep, se kävi äkkiä. Firman takki niskaan ja promoamaan. Joko mä tein hyvän vaikutuksen tai sitten ne oli tosi pulassa sillä hetkellä, mä itse tottakai uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon ;)


Eli siis sain paikan promoajana. Jollekin ehkä sellanen WTF kuka tollasta duunia haluaa tehdä, mutta musta se on kivaa. Pääsee kannustamaan muita liikkumaan, olla asiakkaiden kanssa tekemisissä ja jakaa hyvää fiilistä muille olemalla its reipas ja aktiivinen. Toki työ on osa-aikainen ja tunteja ei välttämättä tule juurikaan, mutta ainakin mulla on jotain töitä ja taas kerran jalka oven välissä. Olen tyytyväinen. Lisäksi nyt mahdollistuu se, että pääsen niille mun himoamille ryhmäliikuntatunneille. Ei paljon kivampi tilanne vois olla. Tai vois toki, että työ ois kokoaikasta ja ja ja ja..Mutta mä olen tyytyväinen jo tähän. Eihän sitä tiedä mitä kaikkea tästäkin seuraa. Kohtaloa (ja uusia haastatteluja) odotellessa :D

Tänään ja huomenna on vielä sellasta kivaa tiedossa, että meen yhden "tutun" koeasiakkaaksi kun se opiskelee Fustra-valmentajaksi. Todella hauskaa, ilmaset treenit on asia josta ei vaan voi kieltäytyä! Lisäksi saatiin vielä mahdollisuus lähteä kokeilemaan Fascia-treeniä kaverin kanssa, joten lauantaina sellastakin kivaa tiedossa. Ei voisi paljon mukavampia asioita tapahtua, vai mitä? (:

Kaiken tämän lisäksi on nyt niin paljon uutta kivaa tapahtunut mun elämässä ja oon saanut paljon uusia ihmisiä mun elämään ainakin jossakin määrin, että ei tästä voi seurata kuin hyvää.

TÄÄLTÄ  muutes löydät mun ja monen muun super hyvän bloggaajan esittelyt, käy kattomassa!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: