keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Riittääkö puoli tuntia päivässä?

Täydellinen kuva, kunhan mä olisin tuolla kyydissä <3
Olisikohan taas aika vähän laittaa päivityksiä. Kun mä kuurin alussa sanoin, että kirjoittelen olo- ja fiilispäivityksiä joka päivä niin kuvittelin tämän elon olevan paljon rankempaa. Nyt kun päivät vaan menee eteenpäin ilman ongelmia niin en ole ottanut stressiä kirjoittamisestakaan. Ei ketään kiinnosta se että joka päivä on ihan jees.  Mutta siis, nyt on jo puoliväli aika lähellä. Taitaa olla 12/28 tällä hetkellä? Paino tippuu edelleen, vähän hitaammin tottakai kuin alussa, mutta tippuu silti. Olen jo kevyempi kuin ehkä koskaan aikuisiällä olen ollut ja mun mielestä se on aika jees!

Kaikkia mukavia pikkuvaivoja oon käynyt tässä kuurin aikana läpi. Pohkeet kramppasi yhtenä päivänä (mulla on taipumusta siihen) ja jalkapohjat pisteli. Ne on mun vanhoja vaivoja jotka hetkeksi nosti päättään, mutta ei onneksi jäänyt pidemmäksi aikaa kiusaamaan. Nyt eilen ja tänään on iskias ja lonkkakivut häirinnyt, mutta itseasiassa nyt kun asiaa mietin niin ne on kyllä helpottanut aika paljon. Tykkään itse ehkä siltikin valkoisista päivistä enemmän kuin vihreistä. Valkoiset on niin helppoja. Toisaalta vihreillä päivillä saa jugurttia joka on törkeen hyvää.

Viime aikoina olen tehnyt töitä jonkun verran ja ai että se on kivaa! Ihana olla muutakin kuin kodinhoitaja. Eilenkin töissä sanoin, että mulle se on vapaa päivä kun pääsen töihin. Kotona sitä väistämättä tekee ruokaa, pesee pyykkiä, tiskaa, siivoo, käy kaupassa, kuskaa lapsia ym ym. Ja nyt kun Rasmu on ollut kipeä niin yöt on ollut levottomia niin ei sekään kauhean hauskaa ole kun ei pysty toisen oloa helpottamaan mitenkään. Nyt kuitenkin ollaan jo voiton puolella. Aamulla isompi lapsi lähti koulun kanssa Korkeasaareen ja pienemmän vein tarhaan. Itse olen tehnyt tässä töitä ja kohta lähden tonne ulos töihin. Mun oli tarkoitus mennä piloxingiin, mutta toi alaselkä ei olisi ehkä tykännyt siitä niin päätin skipata.

Luin aamulla iltalehdestä tämän artikkelin ja jäin miettimään sitä. Toisaalta tuossa annetaan synninpäästö, että ei tarvitsekaan liikkua ja urheilla koska pieni kävely riittää. Itse olen sitä mieltä, että jos olet oikeasti aktiivinen ihminen, se riittää kyllä. Mutta sitten se tarkoittaa että olet ihan aikuisten oikeasti aktiivinen. Kävelet tai pyöräilet auton tai bussin sijaan. Kotona touhuat sohvalla makoilun sijaan. Kannat kauppakassit autolle sen sijaan että kuljetat ne ostoskärryillä auton viereen. Menet rappusia hissin sijaan. Lisäksi käyt ehkä kerran pari viikossa jumppailemassa tms, niin se onkin paljon. Tälläinen tilanne oliskin ideaali.

Kuitenkin harmittavan usein, me ollaan sellaisia sata lasissa tai ei ollenkaan ihmisiä aika moni. Ajetaan autolla, ollaan tietokoneen ääressä, makoillaan sohvalla, istutaan pöydän ääressä, kaupassa nojaillaan ostoskärryihin, käytetään hissiä, ajetaan autolla salille ja siellä sitten vedetäänki pumppi tunnilla sata lasissa ja taas palataan kotiin makoilemaan. Sanomattakin selvää, että toi ensimmäinen vaihtoehtohenkilö elää terveempää elämää? Kun ihminen lähtee yhtäkkiä tekemään täysillä jotain, ilman että se on kunnolla lämmitellyt ja valmistautunut tulevaan, sydän on todella koetuksella.

Eilen luennolla puhuttiin näistä asioista ja jäinkin miettimään niitä. Kuvitellaan, että treenin pitää olla aina täysiä tai sitten se ei ole mitään. Mutta kyllä edelleen se peruskunto on kaiken pohja. Kun treenaa sata lasissa, ei peruskestävyys kehity ja silloin ei kehokaan jaksa. Ei talokaan pysy kasassa jos perustukset on tehty huonosti. Lainaan nyt eilisen valmentajan sanoja paljon, mutta en osaa itse asioita fiksumminkaan selittää.

 
Ja mä en siis itsekään ole mikään malliesimerkki. En todellakaan. Mutta ainakin yritän muistaa sitä peruskestävyyttäkin kehittää ja ylläpitää kävelylenkeillä ja kevyellä hölkällä. Myös kehonhuolto tunnit on suuressa nousussa tänä päivänä josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Kuntoklubeilla valikoima laajentuu kokoajan ja valittava on entisten pelkkien bodypumppien ja steppi tuntien ohella yhä enemmän ja enemmän erilaisia kehonhuoltotunteja. Ihanaa! Menkää ja kokeilkaa. Tuntuu ehkä ensin, että sellanen löydä ja kevyt "harjoittelu" on ihan turhaa, mutta varmasti sielläkin tulee hiki ja saat ihan uusia ulottuvuuksia harjoituksiisi. Usko pois.

Mutta se siitä, pointti varmaan tuli kaikille selväksi. Kaikki liikkuminen on hyvää. Mikä vaan saa sut nousemaan siitä sohvalta, on aina askel eteenpäin. Kunhan se nyt on muutama askel enemmän kuin jääkaapille ja takaisin. Aamen.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Mun oma pieni tunnekoulu

Taas alkaa olla yksi päivä takana. Ollaan oltu tänään Rasmun kanssa kaksin ja sisällä koko päivä. Vähän alkaa mökkihöpötys iskeä, mutta toi poika kehitti itselleen jonkun ihme flunssa niin päätettiin levätä kotona tämä päivä. Ollaan pelailtu, leikitty autoilla ja luettu. Tai mä olen lukenut.

Oltiin joku aika sitten yhden kaverin kirjan julkkaritilaisuudessa ja ostettiin toki se kirja häneltä. Aloitin lukemaan sitä jo aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia se projekti jäi. Koko ajan takaraivossa on kolkuttanut olo, että mun on vaan pakko lukea se kirja. Ja niin mä tällaisena sisäpäivänä päätin että nyt on sen aika. Kirja käteen, peitto kainaloon ja sohvan kulmaan käpertymään. Mä luin ja luin ja luin. Niin koukuttavia sanoja. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön tietää. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön on nähnyt. On todella mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka päähenkilön menneisyydestä ja taustasta ei ole tiennyt juuri mitään. Jarkko Stenius on mielenkiintoinen ihminen ja kun kuulin että siltä ilmestyy kirja, tiesin että mun täytyy saada lukea se.


 
 
Tuossa lukiessa laitoin Jarkolle viestin "Tää kirja herättää niin paljon tunteita että melkein pelottaa lukea sitä, silti ei pysty lopettaakaan lukemista. Aika sanaton." Ei näitä fiiliksiä voi ymmärtää. On ihan eriasia lukea kirjaa ihmisestä jonka kanssa sä olet jutellut kuin että lukisit ihan mitä tahansa kirjaa jonka olet napannut kirjahyllystä. Niin paljon tunteita herää. Niin paljon ajatuksia. Se mielikuva mikä sun silmiin tulee, että toi jäbä on tosiaan kokenut ja elänyt tollasta elämää. Todella jäätävää. Tuntuu, että ei se voi olla todellista. Tai sitten mä olen elänyt elämäni vaan tosi ruusuisten lasien läpi katsellen maailmaa. Ei vaan, kyllähän sen tietää että kaikkea tapahtuu. Mutta..Eäh, tosi vaikea selittää näitä fiiliksiä.

Mutta se, mikä tekee tosta kirjasta The Kirjan..Minkä takia suosittelisin kaikkia lukemaan sen.. Jarkko on kulkenut mielettömän matkan ja kokenut paljon. Ei pieni tyttö voi edes kuvitella niitä teitä mitä Jarkko on kulkenut. Se miten rohkeasti tossa kirjassa kerrotaan siitä elämän kolhimasta pienestä pojasta. Pojasta jonka suhteen moni luovutti ja ajateltiin että sen tie voi johtaa ainoastaan vankilaan. Kuitenkin jostain löytyi se tie ulos kaikesta siitä pahasta mikä syö ihmistä sisältä. Pienestä kolhitusta pojasta kasvoi monien kokemusten kautta vahva mies. Vahva joo toki fyysisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Se jotenkin luo uskoa siihen, että ei maailma ole ihan paha paikka. Omilla teoilla, valinnoilla ja ratkaisuilla voi vaikuttaa paljon siihen mitä susta tulee. Mä jälleen kerran uskon, että kaikki noi Jarkon kokemukset on tuonut sen tähän pisteeseen. Kaikella on ehkä ollut tarkoituksensa. Ilman kaikkia noita kokemuksia Jarkko ei ehkä olisi julkaissut kirjaa elämästään. Ei olisi tota kirjaa, joka ehkä luo uskoa jollekin toiselle. Joka rohkaisee muita olemaan omia itsejään. Ymmärtämään tunteitaan ja uskaltaa näyttää ne. Jarkko ei mun mielestä ole vaan mies muiden joukossa, sillä on selkeesti sanottavaa ja annettavaa. Hieno juttu, että se teki ton kirjan. Hieno juttu, että se on löytänyt itsensä. Hyvä Jarkko!


 
Ps. Kuurilla kaikki hyvin.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Nyt se on ohi.

Eka viikko DONE! Koko viikon mä vaan odotin, että voi kun tämä viikko olisi ohi ja saisi taas kasviksia ym ym. Tänään mä saisin, mutta en haluakaan. Tai ei ole tarvetta. Jatkan siis vielä tämän päivän valkoista päivää. Aamulla kuitenkin otin väliaika kuvat, mitat ja painon. MOTIVOI!! Paino viikossa -3,7kg ja senttejäkin ihan kivasti lähtenyt. Kaikki kesäpöhö poissa siis ja vain viikossa. Ei huono, vai mitä? Olo on hyvä, ei ole nälkä todellakaan. Ei kai kun ruokaa on niin paljon että en aina edes jaksa kaikkea syödä. Ja muutenkin, eilinen jäätävä hedari on poissa ja katsoin eilen Koko suomi leipoo ohjelmaa eikä edes tullut herkkukiukkua. Nyt salaa haaveilen että saan 3kg vielä pois seuraavien kolmen viikon aikana. Jos ei onnistu niin ainakin jos jouluun mennessä saisin, sen pitäisi jo onnistuakin.


Mutta mikä ihaninta, tämän päivän jälkeen on taas lupa urheilla, jihuu! Eilen kävin jättärillä ja lammaslammella. Ihan rauhassa kävelin ylös ja alas vaikka niin olisi tehnyt mieli vetää kunnon hiki pintaan niin en uskaltanut ottaa riskiä että olo olisi mennyt huonoksi. Lammen ympäri kävelin vielä parit kerrat ja ai että oli ihanaa. Nämä syksyn kelit, laskeva aurinko ja lämmin ilma toi hymyn huulille väkisinkin. Tajusin että se liikkumattomuuskin voi olla osa syy tämän viikon kiukkuiseen oloon. Normaalisti liikun sentään aika paljon enemmän ja nyt kuluneen viikon aikana en ole liikkunut pienen pieni kävelyjä lukuunottamatta ollenkaan. Liikunta piristää. Piste.


Tässä kirjotellessani mietin, että miksi mä liikun ja mikä on se mikä motivoi liikkumaan? Se on just toi hyvä olo. Ei ole mitään parempaa kuin omien rajojen ylittäminen. Tai kunnon hiki. Punaset posket ja se hymy mitä ei voi pidätellä hyvän treenin jälkeen. Ennemmin kysyisin siis miksi mä en liikkuisi? En keksi mitään syytä. Paitsi tämän viikon ruokavalio, jota halusin noudattaa kunnolla. Olen enemmän kuin onnellinen että me ollaan miehen kanssa molemmat löydetty liikunnan ilo. Olen enemmän kuin ylpeä Jarin motivaatiosta ja siitä kuin hemmetin hyvä se on pelaamaan squashia. Viikonloppuna, tai siis huomenna, sillä on taas kisat ja mua harmittaa törkeän paljon kun en pääse mukaan. Rasmulle jo sain järkättyä hoitajan(t), mutta eilen illalla muistin että totta tosiaan, meillä on myös kaksi koiraa jotka ei ehkä pärjää aamusta iltaan keskenään kotona. Eli minä jään siis kotiin ja pidän peukkuja täällä että Jarilla menee kisat hyvin. Ja nehän menee.
Koska se on niin hyvä.

Mutta sitten asiaan jota mietin myös--Miksi sä et liiku? Miksi niin harmittavan moni ei liiku? Tähänkin varmaan on monia syitä. Mutta aika helppo mun on vastata tähän, koska ennen mäkin olin se yksi niistä jotka ei liiku. Koska en jaksa. Koska ei ole aikaa. Koska pitää tehdä ruokaa. Koska sataa. Koska telkkarista tulee hyvä ohjelma. Koska telkkarista tulee huono ohjelma. Koska on kuuma. Koska kenkä hankaa. Koska siitä tulee hiki. Koska en kuitenkaan jaksa mennä tarpeeksi lujaa. Koska jalkaan sattuu. Koska pää on kipeä. Koska just ne hyvät housut on pesussa. Kyllähän näitä syitä löytyy. Näin kun noita lukee niin tuntuu tosi tyhmältä jättää liikkuminen jonkun noiden takia. Eikö? Koska lähes joka kerta sen liikkumisen jälkeen on paljon parempi olo kuin ennen sitä. Ja jos ei ole, niin liiku uudestaan ja uudestaan niin kauan että huomaat että sen jälkeen on oikeasti hyvä olo. Ihan varmana siihen jää koukkuun kun vaan haluaa tarpeeksi. Haluaa olla terve, voida hyvin ja saada hymy huulille. Kuinka monesti sua hymyilyttää sen jälkeen kun päätät jäädä sohvalle? Entä kuinka usein sua hymyilyttää sen jälkeen kun päätit lähteä liikkumaan? Veikkaan että tämä toinen vaihtoehto tuo hymyn huulille suuremmalla todennäköisyydellä kuin ensimmäinen. Voin toki olla väärässäkin, ei kaikki ehkä vaan halua tai tykkää liikkua. Ei kaikki ehkä saa sitä energiaa liikkumisesta. Eikä se väärin ole. Tärkeintä olisi kuitenkin, että ihan jokaisella meillä olisi joku asia mistä tulee hyvä fiilis. Oli se sitten käsityöt, piirtäminen, kirjottaminen, urheileminen tai vaikka se leffojen katselu. Kunhan on joku asia mistä tulet onnelliseksi ja mistä saat energiaa ja hyvää oloa. Ollaan siis onnellisia. Keinolla millä hyvänsä. Tehdään asioita joista tulee hyvä olo. Tehdään joka päivä edes joku asia mistä voidaan olla tyytyväisiä. Huomenna saattaa olla liian myöhäistä.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Suklaa, suklaa, suklaa. 5-6/28

Eilinen ilta olikin sit vuoren huippu. Mulla ei pyörinyt mielessä mikään muu kuin suklaa. Vaikka en normaalisti edes osta itse suklaata tai herkkuja itselleni juuri koskaan niin nyt ne himot kyllä iski ja lujaa. Juurikin sen takia, että normaalisti en täysin kiellä niitä itseltäni, en vaan tarvitse niitä ja sen takia en osta. Mutta nyt kun on täysi kielto niin..Googlasin siis kuola valuen suklaan kuvia. Fiksua eikö totta (: No, menin vaan aikasin nukkumaan että unohtaisin ne mieliteot. Olin eilen illalla kyllä yhtäkkiä tosi väsynyt ja kiukkunen, vaikka juuri päivällä hehkutin hyvää ja energistä oloa. Niin ne olot muuttuu. Saattaa silläkin olla osansa kun on ihan väärä aika kuukaudesta muutenkin.  Tänäänkin olen ollut myös tosi tosi väsynyt ja nukuinkin päiväunet piiitkästä aikaa. Siitähän mä eilen haaveilin että väsyttäisi niin nyt se sitten toteutui.  Niin tai näin, eilisestäkin selvisin voittajana ja tänään se suurin himo on onneksi poissa.

Meidän isikin oli mukana mun tuskassa ja suuri tuki tyttärelleen  kun Facebookissa avauduin mun suklaa himoista. Se lähetti kuvan ja kertoi kuinka ymmärtää mun tuskan. Kiitos isi <3

"Meiltä löytyisi tälläsiä.."
Joku myös kyseli, että mitä mä nyt sit olen koko viikon syönyt. En ole mun gourmet annoksia jaksanut kuvata, koska niissä ei ole mitään nähtävää, mutta tässä tulee kirjoitettuna mun ruokailut; Kananmunaa aamulla, yleensä keitettynä. Lounaalla kanaa jonka itse maustan hurjilla kokkaustaidoillani ja sen jälkeen paistan suolattomalla voilla tai oliiviöljyllä. Päivällä syön joko samaa kanaa tai lohta jonka myös paistan pannulla. Illalla syön..öö sitä samaa kanaa tai lohta :D Lisäksi on Herbaslim tee ja Fitlinen optimaalisetti sekä aminohapot tässä tukemassa ravintoaineiden saantia. Tolla kaavalla olen nyt elänyt kohta kuusi päivää, huomenna vielä sama setti ja sitten astuu kuvioihin kasvikset ja muut herkut. Eli aika perus ruokavalioksi tilanne sitten muuttuu, ainoa ero on että edelleen suola ja sokeri on pannassa. Ja ei, älkää pelätkö että tää on taas joku vaarallinen hömpötysjuttu. Ideana on vaan puhdistaa itseä tuolta sisältä ja saada kaikki turha moska kunnolla ulos. Ei sen vaarallisempaa ;)

Mulla ei juurikaan ole tää ruoka tökkinyt, sillein kun jotkut sanoo että saa ihan väkisin tunkea ruokaa suuhun. Mä olen ottanut asenteen että mä syön ja täts it. Sama se maistuuko pahalta vai hyvältä niin ainakin se tekee hyvää. Tofua kokeilin ja se maistui ihan kamalalta joten se jäi siihen yhteen kertaan (: Ja tosiaan, mun ruokavalio on muutenkin aikalailla samanlainen kun mitä se nyt tulee olemaan seuraavatkin viikot, joten mulle tämä ei ole niiin iso muutos mitä se jollekin toiselle varmasti on. Itse olen aika hyvin oppinut sen, että ruoka on vain polttoainetta. Ei palkinto tai lohduttaja. Parannettavaakin on toki, mutta oikea suunta sen suhteen on löynyt.


Aamulla vaa'alle nousu motivoi kyllä taas tsemppaamaan seuraavaankin aamuun asti. Paino vaan tippuu ja leuan iho on vihdoin tasoittumaan päin! Jes!!Otin tosiaan kuurin alussa kuvat ja mitat ja varmaan sitten kuurin lopussa otan uudet kuvat ja mitat niin saatte nähdä onko muutosta tapahtunut. Mulle itselle riittää jo se että ei ole tukkoinen olo. Tietenkin on ne parit kilot mistä haluan eroon, mutta kyllä mä pääsenkin. Tulen täyttämään kolmekymmentä parhaassa kunnossa ikinä, lupaan sen! Huh, onneksi siihen on vielä vähän aikaa sentään.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Everything is awsome (4-5/28)

Mikä fiilis!

Kuuri sujuu todella hyvin ja mieli on hyvä. Tottakai edelleen on himoja, mutta päivä päivältä sujuu paremmin. Eilen katselin vierestä kun pikkuveli ja Rasmu söi Mäkkäri ruokaa, eikä mulle tullut mieleenkään että maistaisin tai että olisin itsekin halunnut. Suurimmaksi osaksi edelleen
puputan vaan kanaa ja kyllä kieltämättä odotan perjantaita kun alkaa uusi viikko ja saan kasviksia ja hedelmää! NAM! Raikasta ruokaa tekee mieli kyllä ton kanan rinnalle.

Eilen illalla nukkumaan mennessä oli ekaa kertaa hetken aikaa vähän pahaolo, mutta hyvin sekin on hävinnyt kun aamulla oli jo ihan hyvä olo. Mä olisin jopa vähän toivonut väsymystä, että olisi ollut hyvä syy levätä ja ottaa rauhassa. Mutta kun ei tule väsymystä eikä mitään. Energiaa on enemmän kuin tarpeeksi. Erikoista.

Hermot kiristää kyllä edelleen, mutta aamulla kun Rasmu kaatoi vesilasin niin yllättävän lunkisti sen hoidin, vaikka ärsytti aika lujaa. Muutenkin ehkä olen pienissä asioissa siellä täällä huomannut, että hillitsen itseni paremmin. Jari tosin oli erimieltä, mutta se onki valinnut sen paikan jolle mä saan kiukutella <3 Laitan tälläsen kuvan vaikka ihan vaan Jarin kiusaksi. Koska noinhan se pitää mennä. Itse me voidaan vaikuttaa hymyilläänkö vaiko eikö.

 
En voi oikeasti kuin lämpimästi suositella kaikille tätä, kokeilkaa edes. Tottakai on iso muutos sieltä roskaruokaviidakosta hypätä täysin puhtaan, luonnollisen ja suolattoman ruuan pariin, mutta on kuulkaa sen arvoista. Itse mä uskon, että kun muutenkin syön suht samalla tavalla kuin nyt niin sekin on iso tekijä että tämä ei tunnu niin rankalta. En tosin uskalla edes ajatella kuinka vaikeaa olisi katsoa jos vieressä joku söisi voisilmäpullia nyt. Se olisi jo rikollista. Silti kyllä luotan, että en lankea noihin houkutuksiin. Koitan muutenkin suunnitella menot ja tekemiset siten, että ei tarvitse olla houkutusten ympäröimänä nyt tämän kuukauden aikana. Eikä sitä voi kaikelta nyt suojautua eli kyllä vahvaa mieltäkin tarvitaan. Tuntuu että joka paikassa näkee nyt vaan kaikkia herkkuja joita mä haluaisin päästä maistamaan ja mieleen nousee kaikki mahdolliset letut ja kakut ja piirakat joita ei nyt saa. Hassuinta on se, että enhän mä normaalistikaan sellaisia syö. Nyt vain kun tietää että ei saa syödä mitään kuurin ulkopuolelta vaikka kuinka haluaisi niin tekee mieli entistä enemmän. Ah olemisen ihanuutta <3

 
Mutta hei, ulkona on edelleen ihana ilma, vaikkakin aamulla oli jo tosi kylmä. Nautitaan vielä näistä aurinkoisista keleistä ja hymyillään. (:

Päivän piristys biisi (:


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Aina ei mee niin kuin Strömssöössä (2-3/28)

Niin siinä sitten kävi. Olisihan se pitänyt arvata että ei musta ole tähän. Kyllä vakaa aikomus oli tehdä niin kuin lupaan, mutta elämä on. Aina ei kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan ja täytyy pystyä myöntämään omat heikkoudet ja olla itselle armollinen. Mulla kyllä oli oikeastikin tarkoitus päivittää joka päivä vähän jotain tästä mun kehokuureilusta, mutta eilen en vaan jaksanut tulla koneelle istumaan. Antakaa anteeksi. Nyt tulee kuitenkin pientä päivitystä (:

Kesä vieläkin <3
 
Ensimmäinen ilta meni hyvin, yllättävän hyvin. Mietin juuri, että oli oikeastaan loistava idea aloittaa kuuri perjantaina viikonloppua vasten. Viikonloput on kuitenkin varmasti koko kuurilla aina ne pahimmat koitokset ja nyt kun aloitin kuurin viikonloppua vasten niin motivaatio oli tottakai korkealla ja kaikki meni hyvin pieniä himoja lukuunottamatta. Jos olisin maanantaina aloittanut ja koko viikon jo kärvistellyt niin se viikonloppu olisi varmasti ollut kovempi paikka. Joka tapauksessa, ruodussa siis ollaan ja kaikki on loistavasti ainakin vielä. Olo on hyvä ja harmittaa ihan ettei saa lähteä urheilemaan. Eilen kuitenkin uhmasin sääntöjä ja kävin Johannan, Hannan, Monnan sekä Tuukan kanssa Järvenpäässä Fysiosaluksessa testaamassa Fascia kehonhuoltotreeniä. Ajattelin että kun on kuurin toinen päivä niin vielä on energiaa hyvin eikä muutenkaan ole mitään outoja oloja niin uskallan mennä. Koko tunnin kyllä kuuntelin omaa kehoa ja päätin että himmaan jos siltä tuntuu. No ei tuntunut vaan kaikki meni hyvin ja edelleen nyt seuraavana aamuna olo on tosi hyvä. Iso kiitos teille kaikille että päästiin mukaan kokeilemaan jotain ihan uutta ja erilaista kehonhuoltoa!

Onko ees mun lempikarkkeja ><
Eilen syömiset meni vähän vinksalleen, tai tuli aika pitkä väli ekan ja tokan ruokailun väliin. Siltikään olo ei ollut huono ja söin sitten vikat ateriat  vähän tiiviimmin. Lapsilla oli eilen myös karkkipäivä. Kun tultiin kotiin Järvenpäästä ja näin ne namit tossa pöydällä pyörimässä ja Rasmu tuli ekana niitä mulle tarjoilemaan niin täytyy kyllä sanoa että tiukkaa teki. Harvoin muutoinkaan itse ostan itselleni karkkia vaan napsin namin tai kaks lapsilta. Totuttu tapa aina maistella lapsilta kaikkea ja siitä on kyllä päästävä eroon. No iltapäivällä sitten oli toinen pikkasen tiukka paikka kun Jari ja Aki teki pihalla meille uutta aitaa ja mun piti toki niille sitten laittaa uunimakkarat ja ranskalaiset valmiiksi. Pienet kiukutkin siinä taisin heittää ;) No se meni taas äkkiä ohi ja taas olin yhden kynnyksen ylittänyt.

Olo on siis kaikin puolin tosi hyvä ja harmittelin just Jarille että on tylsää kun en pääse liikkumaan. Pienen kävelyn ehkä teen, tai sitten koitan olla oikeasti rauhassa niin kuin pitäisi. Kolmas päivä siis alkamassa ja motivaatiota on edelleen paljon. Kyllä tässä varmasti tulee tiukkoja hetkiä ja kiukkuja, mutta parhaani teen että niistä pääsen voittajan yli. Kyllä olo, vaaka, mittanauha ja vatsa kiittää!

Ja vielä pakko hehkuttaa, reipas uimakoulun suorittanut muru <3

perjantai 12. syyskuuta 2014

1/28

No niin, kehokuurin ensimmäinen päivä on tässä ja nyt. Voi kyllä tätä onkin odotettu. Pyrin kirjoittamaan joka päivä ainakin jotain omia fiiliksiä tästä, mutta jos en joka päivä kerkeä tai jaksa niin älkää kivittäkö mua. Tsemppiä tarvitsen kyllä paljon, mutta on oma motivaatiokin aika korkea. Ainakin nyt näin ekana päivänä kun kello on vasta 12.30 :D

Miksi mä sitten lähden tälläiseen mukaan? Päätin lähteä mukaan eniten ehkä mielenkiinnosta. Kun joka päivä enemmän ja enemmän mua kiinnostaa hyvinvointi ja se miten siihen voi itse vaikuttaa. Kiinnostaa nähdä mitä tuloksia MÄ saan tällä aikaiseksi, kun muutkin on saanut ihan mielettömiä tuloksia ja kokemuksia. Esimerkiksi siis iho-oireet, univaikeudet ym on monilla helpottanut vain jotakin mainitakseni. Eikä se painon putoaminenkaan mua haittais yhtään. Olen kuullut tästä paljon hyvää, lukenut muiden kokemuksia ja ollut kuuntelemassa Kehokuuri infoa. Jokainen kokemus ja tarina on vaan vahvistanut sitä fiilistä että tämä mun on pakko itsekin kokeilla. Ja hei, ei tämä ole superdieettiä tai bikini challengea kummallisempi setti, paitsi että tämä kestää vähemmän aikaa.

Ensimmäinen viikko on kyllä varmaan aika jäätävä, mutta kaikkeni teen että selviän siitä kunnialla. Aamun aloitin ottamalla valokuvat ja mitat itsestäni. Kuinka siistiä nähdä millasia muutoksia niissä tulee olemaan neljän viikon päästä!!Kuvien ja mittailujen jälkeen otin  Herbaslim tee+activize juoman ja se oli hyvää. Yllätti mut ihan täysin. En yleensä kauheasti tykkää teen mausta, mutta tämä oli jotain ihan muuta! Ja vielä kun join sen jääkaappikylmänä niin sopi mulle tosi hyvin. Aamupalaksi oli kananmunaa ja päivällä taidan syödä kanaa tai jos oikein villiksi heittäydyn niin testaan tofua. En ole koskaan ehkä edes maistanut tofua, saati valmistanut sitä itse niin voi olla aika eksoottinen kokemus. Mutta sekin oli yksi syy miksi halusin tätä lähteä kokeilemaan. Mun maustevarastoon on kuulunut aina vaan suola, pippuri ja grillausmauste ja kun kuurin aikana noista ainoastaan pippuri on sallittu niin joudun ihan pikkasen laajentaa tota meidän maustevarastoa :D Yrtit here i come!

Tästä se nyt lähtee, toivottakaa mulle onnea :D 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mihin uskaltaa uskoa?

Kyllä on taas ollut vauhdikas viikon alku. Olo on ihan Super hyvä ja odotan perjantaita todella paljon kun pääsen aloittamaan kehokuurin. Kuitenkin nyt alku viikolla on myös niin paljon kaikkea kivaa tapahtunut ja tapahtuu, että en voi kuin olla yhtä hymyä taas heti aamusta kun näitä asioita mietin. Nämä on taas sellaisia hetkiä, kun mä mietin että kaikella on tarkoituksensa. Oikeasti. Olen aina vähä niin kuin salaa uskonut kohtaloon ja taas se fiilis vahvistuu.




Kuinka moni uskoo kohtaloon? Uskotteko että asiat vaan tapahtuu ilman sen suurempia syvällisyyksiä, vai uskotteko että kaikella on tarkoituksensa? Älä nyt ihmeessä lopeta lukemista tähän, vaikka ei asia niin paljon kiinnostaisikaan. Lue silti loppuun, jos et muuta tästä höpöilystä saa irti, niin ehkä ainakin hyvän mielen tai vielä parempaa, hyvät naurut.

Kohtalolla en nyt tarkoita sitä, että kaikki mitä tapahtuu niin on valmiiksi määrätty. Tarkoitan enemmänkin sitä että kaikilla sun teoilla on joku merkitys. Itse voi vaikuttaa siihen, mitä sulle tulee tapahtumaan. Tottakai jos et usko itseesi, etkä tee asioita sen eteen mitä tavoittelet niin ei ne ihan nyt ehkä taivaaltaka tipahda sun eteen. Mutta kun uskot itseesi ja siihen, että hyviä asioita tapahtuu niin varmasti niin käy.

 
Toki tästäkin aiheesta saa pitkät keskustelut aikaiseksi kun mietitään sitä toista puolta. Onko sekin kohtalo kun joku sairastuu vakavasti? Tai onko kohtaloa jäädä auton alle? Näitä nyt voisi luetella vaikka kuinka paljon, mutta siitä tulee vaan pahamieli. Mielummin ajattelen, että hyvät asiat on kohtaloa ja surulliset asiat jotain mitä ei vaan pysty selittämään. Koska kyllähän maailmaan paljon vääryyttäkin mahtuu, se on fakta josta ei pääse yli eikä ympäri.

Joka tapauksessa mä nyt kerron mun tämän hetkisistä ajatuksista ja siitä, miksi mä uskon että kohtalolla on joskus sormet pelissä.

Aloitetaan viime viikosta..

Viime viikolla oli yhdellä meidän läheisellä kuntoklubilla avoimet ovet. Käytiin siellä kaverin kanssa parit tunnit testaamassa ja ai että se oli siistii! Olisin niin niin kovin halunnut napata sieltä jäsenyyden taskuun, koska olen pitkään haaveillut, että voisin liittyä taas johonkin kuntoklubiin ja päästä treenailee kivaan yhteisöön ja testailee kivoja ryhmäliikuntatunteja. Rahatilanteen takia en kuitenkaan ole voinut vaihtaa omaa nykyistä halpaa jäsenyyttäni mihinkään kalliimpaan klubijäsenyyteen. Monta kertaa se on ollut kuitenkin mielessä ja viime viikolla oli jo tosi lähellä että olisin sen jäsenyyden hankkinut. No onneksi rakas mieheni taas sai mulle järkeä päähän, että nyt ei sellanen jäsenyys ole järkevää. Heti kun töitä löytyy mulle niin sitten se on taas ajankohtaista.

No olen lähetellyt työhakemuksia enemmän kuin laki sallii (tai no onneksi sitä ei sentään ainakaan vielä ole rajoitettu edes Suomessa) ja aina vaan tulee vastauksia että "hakijoita oli 4856784 kappaletta ja sinä et ole valittujen joukossa"..Pieni epätoivo on aina silloin tällöin hiipinyt mieleen, että millä tästä suosta nyt noustaan ja mistä sitä rahaa alkaisi tulemaan.

No, jokatapauksessa, onneksi en ole ottanut jäsenyyttä..
Koska sitten tuli tämä viikko..

Maanantaina aamulla laitoin taas hakemuksia menemään. Olen jo vuosia ajatellut, että työ urheilullisessa, reippaassa, aktiivisessa ja positiivisessa yhteisössä olisi kivaa, mutta oman kokoni takia en ole kehdannut edes hakea. Urheilukaupoissa ja kuntoklubeilla ihmiset on useimmiten ihanan pirteitä ja klubin henkilökunnalla on hyvinkin iso rooli siinä millaisen kuvan firma itsestään antaa.
Sellainen käsitys mulla ainakin on, että työ tommosessa paikassa olisi tosi kivaa. No yksi hakemus lähti myös eräälle kuntoklubille ja päivällä tulikin kutsu haastatteluun. Wuhuu, eka haastattelukutsu piiiitkään aikaan. Ja voi pojat, voin kertoa että hakemuksia on lähetetty! Ehkä jotain merkitystä on sillä, että Jari vähän fiksasi mun työhakemusta ja CV:tä, tai sitten tää on kohtalo ;) Vai mitä oot mieltä Jari? Joka tapauksessa olin eilen tiistaina sitten haastattelussa ja suoraan haastattelusta siirryinkin töihin. Jep, se kävi äkkiä. Firman takki niskaan ja promoamaan. Joko mä tein hyvän vaikutuksen tai sitten ne oli tosi pulassa sillä hetkellä, mä itse tottakai uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon ;)


Eli siis sain paikan promoajana. Jollekin ehkä sellanen WTF kuka tollasta duunia haluaa tehdä, mutta musta se on kivaa. Pääsee kannustamaan muita liikkumaan, olla asiakkaiden kanssa tekemisissä ja jakaa hyvää fiilistä muille olemalla its reipas ja aktiivinen. Toki työ on osa-aikainen ja tunteja ei välttämättä tule juurikaan, mutta ainakin mulla on jotain töitä ja taas kerran jalka oven välissä. Olen tyytyväinen. Lisäksi nyt mahdollistuu se, että pääsen niille mun himoamille ryhmäliikuntatunneille. Ei paljon kivampi tilanne vois olla. Tai vois toki, että työ ois kokoaikasta ja ja ja ja..Mutta mä olen tyytyväinen jo tähän. Eihän sitä tiedä mitä kaikkea tästäkin seuraa. Kohtaloa (ja uusia haastatteluja) odotellessa :D

Tänään ja huomenna on vielä sellasta kivaa tiedossa, että meen yhden "tutun" koeasiakkaaksi kun se opiskelee Fustra-valmentajaksi. Todella hauskaa, ilmaset treenit on asia josta ei vaan voi kieltäytyä! Lisäksi saatiin vielä mahdollisuus lähteä kokeilemaan Fascia-treeniä kaverin kanssa, joten lauantaina sellastakin kivaa tiedossa. Ei voisi paljon mukavampia asioita tapahtua, vai mitä? (:

Kaiken tämän lisäksi on nyt niin paljon uutta kivaa tapahtunut mun elämässä ja oon saanut paljon uusia ihmisiä mun elämään ainakin jossakin määrin, että ei tästä voi seurata kuin hyvää.

TÄÄLTÄ  muutes löydät mun ja monen muun super hyvän bloggaajan esittelyt, käy kattomassa!













maanantai 8. syyskuuta 2014

Uudet tuulet puhaltaa

On maanantai. On syyskuu. On uuden alku..En tiedä mistä aloitan kaiken tän kertomisen, mutta aloitetaan vaikka siitä, että nyt mä olen Personal trainer. Jep, koe meni läpi ja olo on ihanan kevyt. Yksi vaihe elämästä on ohi. Hyvä minä. Koe itsessään oli yllättävän haastava, tai sitten mä vaan olin niin paniikissa, että se tuntui vaikealta. Nyt kun jälkikäteen mietin sitä koetta, niin en keksi mitään kohtaa mikä siinä olisi ollut kovin vaikea. Jännittäessä mieli vaan tekee yllättäviä asioita, kuten esimerkiksi hävittää kaiken tiedon aivoista :D No joka tapauksessa, nyt se on hoidettu ja on aika katsoa taas eteenpäin. Alun perin mulla oli tarkoitus laittaa heti oma toiminimi pystyyn, mutta nyt se saa odottaa. Haluan saada itselleni vähän varmuutta ensin ja olenkin viimeiset viikot lähetellyt työhakemuksia minkä kerkeän ja teen toki ruokavalioiden fiksauksia ja muuta valmennusta siinä ohella.

Mulle olisi oikeastaan ihan sama mitä työtä saisin, jos se edes pienesti liittyisin liikuntaan, ravintoon ja hyvinvointiin tai edes sitten vaikka asiakaspalveluun. Jostain se on pakko vaan aloittaa, vaikka pelottaa. Vaikka sanonkin että nyt olen valmistunut Personal traineriksi, niin en mä silti kuvittele olevani valmis. Valmistunut, mutta en valmis. Valmis en tule olemaan ehkä koskaan, koska kun on valmis niin helposti käy niin että kehitys loppuu. Mä en halua että mun kehittyminen loppuu. Haluan tulla kokoajan paremmaksi ja oppia lisää. Seuraava koulutusaihekin on jo haaveissa, mutta odotellaan nyt niitä töitä ja vähän vakaampaa taloudellista tilannetta.




Joku varmaan muistaakin, että mun piti aloittaa tänään kehokuuri. No en aloita, siirsin aloituksen perjantaihin, että pääsen tällä viikolla yhden kaverin valmennusasiakkaaksi. Kuvitelkaa, en siirrä aloitusta sen takia että on tulossa juhlat tai sitä ja tätä syytä syödä väärin. Vaan siirrän aloituksen liikunnan takia. Ei huono muutos mun elämässä sekään. Ennen kaikki dieetit sun muut siirtyi koska haluan syödä vielä tänään ton pullan tai suklaan. Se oli sitä "huomenna sitten-elämää". Hyvä minä siis taas kerran. Kuitenkin päätin nyt alkaa jo valmiiksi vähän ropaamaan ruokailutottumiksia kehokuuria varten. Ei tuu sitten niin iso muutos keholle yhtäkkiä. Koska jos nyt viikonlopun jälkeen olisin tänään aloittanutkin niin olisi voinu olla suolisto vähän kummissaan..

Viikonloppu oltiin mein ystävien kanssa saaressa- Ai että oli ihanaa! Ilmat oli ihan täydelliset, seura oli mitä parasta, ruoka oli hyvää ja muutenkin kaikki meni hyvin. Täydellistä rentoutumista siis. Kuitenkin syömiset oli taas niin erilaista mihin oon tottunut, niin kyllä osasi maha siitä ilmoittaakin. Luojan kiitos mulla on Fitlinet. Ilman niitä olisin varmaan ollut niin kipeä, että en olis liikkunut. Nyt tunsin vatsassa että kaikki ei ollut niin kuin vatsa haluaisi, mutta selvisin silti.

On aikamoisen siistii huomata se, kuinka olen oppinut lukemaan ja kuuntelemaan omaa oloani. Saaressa söin esimerkiksi kermaperunoita, jotka jo ilmoitti että ei hyvä. Illalla kun oli tarjolla sipsejä niin enpäs syönytkään. Vanha minä olisi syönyt vaikka väkisin, kun kerrankin sellasia on tarjolla, mutta uusi minä tiesi että niistä olo vaan pahenee. Mietin myös, että oliko vanhalla minällä sellanen
viikonlopun perus tukkonen ja ahdistunut olo se normaali olo? Koska se vanha minä söi kuitenkin melkinpä joka päivä kaikkea moskaa joka tekee suolistolle pahaa. Se olo kun oli vaan niin normaali, niin en varmaan edes huomannut kuinka huono se olo oikeasti olikaan.. Ymmärtääköhän kukaan mitä mä selitän? Niin tai näin, kaikki on menossa oikeaan suuntaan.


 

Nyt kun aloin valmistautumaan kehokuuriin muutenkin, niin samaan syssyyn päätin alkaa tarkkailemaan mun veden juontia. Ilmeisesti aika yleinen ongelma on se, että ihmiset ei juo tarpeeksi vettä. Tai ei ilmeisesti, vaan niin se on. Mulla on vähä päinvastainen ongelma. Mä juon tosi paljon vettä. Mulla on melkeinpä aina vesipullo kädessä ja juon kokoajan. En todellakaan tiedä kuinka paljon juon, joten laitoin pöydälle täytettyjä vesipulloja että näen kuinka paljon sitä vettä oikeasti kuluu.

Loppuun vielä yksi asia. Asia joka on aika kiva, mun mielestä ainakin. Pääsin mukaan sellaiseen treenibloggarit sivustoon. Sinne on koottu todella kirjava joukko eri aiheista bloggaavia henkilöitä. Sieltä löytyy ihan varmasti jokaiselle jotain luettavaa. Ihan huikeita tyyppejä ja blogeja oon sieltä nyt tässä lyhyessä ajassa jo bongannu. Menkää ihmeessä tutustumaan! TÄSTÄ pääset suoraan meidän sivuille katsomaan tarjontaa. Ihanaa kun on aktiivisia ihmisiä, jotka jaksaa panostaa tällaisiin juttuihin! Itse olen aina todella innolla mukana kaikessa uudessa, joten tämäkin tuli niin hyvään saumaan nyt.