perjantai 29. elokuuta 2014

Time to belive

Huomenna koittaa muuten päivä jota mä olen odottanut aika kauan. Melkein vuosi on nyt mennyt siitä, kun asiasta päätin. Mä opiskelen personal traineriksi. Tähän vuoteen ja lähinnä siis opiskeluihin on mahtunut niiin paljon. On ollut pettymyksiä, epätoivoa, ahdistusta, kyyneleitä, paniikkia ja turhautumista. Osa tietää mitä tarkoitan, mutta julkisesti en vieläkään viitsi asiasta puhua sen enempää. Kuitenkin asiat alkoi kulkemaan uuteen suuntaan ja usko palasi linjoille. Usko siihen, että kyllä mä vielä personal trainerin paperit saan.



Koko tämä kulunut vuosi on ollut aika..hmm..no tunnerikasta. Todella paljon tunteita ja ajatuksia olen käynyt läpi. Paljon huolta, murhetta ja hätää tulevaisuuden suhteen. Tuleeko musta koskaan pt? Tuleeko musta koskaan niin hyvä, että voisin tehdä pt:n töitä itsenäisesti? Pienistä lapsen kengistä mä lähdin yhtäkkiä kulkemaan aikuisen kenkiä. Hyppäsin mukaan johonkin mulle täysin vieraaseen. Mä oikeasti olin aika hukassa alkuun. En tuntenut kuuluvani joukkoon, silti halusin yrittää. Tehdä kaikkeni.

Nyt mä olen tässä. Kädet täristen ja vatsa koristen mietin huomista koetta. Olenko mä edelleen niissä lapsen kengissä, vai olenko mä päässyt ylöspäin? Olenko oppinut ja kehittynyt tarpeeksi? Onko musta tähän? Entä se häpeä jos mä en pärjääkään? Aluksi mietin, että kun en mitään nyt julkisesti huomisesta kokeesta mainitse niin häpeä ja pettymys ei ole niin iso jos kaikki ei menekään niin kuin toivon. Ajattelin että voin sitten kaikessa hiljaisuudessa yksin itseä ja sen jälkeen taas koota itseni ja odottaa uutta mahdollisuutta. Mietin, että puhun tästä vasta sitten kun mulla on oikeasti se paperi kädessä. Kuitenkin mä nyt tässä kirjoitan ja koitan koota omia ajatuksiani.


Mitä mä sitten olen oppinut?

Ainakin olen oppinut sen, että mä arvostan ammattitaitoa. Kun joku on asiassa hyvä, sitä on hieno katsoa ja siitä saa motivaatiota.

Olen myös oppinut, että meitä on monenlaisia ihmisiä. Paljon erilaisia taustoja ja kokemuksia, mutta jokainen voi aina oppia uutta. Kukaan ei ole koskaan valmis.

Sen mä myös olen tajunnut, että musta ei tule sellaista ketju pt:tä (ketään väheksymättä) joka tekee liukuhihnalla töitä.

Mä olen tajunnut, että mä haluan olla jotain muuta. Jotain erottuvampaa. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on paljon enemmän kun raejuuston punnitsemista ja raudan nostamista.

Tän tekstin mä meinaan tatuoida iholleni. Ethän suutu isi <3

Mun haave on ollut viimeisen vuoden ajan se, että voin tehdä töitä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa. Itsenäisesti. Alkuun haaveilin, että voin ohjata asiakkaita salilla, käydä lenkillä, antaa ruokaohjeita jne..Nyt mun haave on kertoa hyvinvoinnista paljon kokonaisvaltaisemmin. Pitää luentoja, pieniryhmiä, motivaatiokursseja..Järjestää erilaisia pienryhmiä joissa voidaan vaikka treenata, venytellä, jutella, tsempata.. Olla ihmisille esimerkkinä, että kuka vaan voi muuttaa elämänsä suuntaa jos sitä oikeasti haluaa.

Mulla eilen illalla iski yhtäkkiä sellanen puristava ahdistus rintaan, joka jatkuu edelleen nyt aamulla. Tärisyttää ja ahdistaa. Oisko se pelkoa? Pelkoa että mitä tän kaiken jälkeen? Mitä kun pääsen kokeesta huomenna läpi? Miten tyhjän päällä oon kun tähän asti on vaan ajatellut, että no sitten koulun jälkeen..Entä sitten kun on tosiaan se hetki "koulun jälkeen"?

Vai entä jos en pääsekään läpi? Jos tää ei olekaan nyt ohi huomisen jälkeen? Nämä samat ajatukset ja odotus jääkin eikä tää kaikki olekaan ohi? Pitääkö mun sit vaan ajatella, että no tälläkin oli joku tarkoitus vai mitä? Ehkä sillä tosiaan olis tarkoitus..En tiedä.

Kyllä mä nyt vaan silti toivon, että huomenna voin huokaista helpotuksesta ja katsoa avoimin silmin tulevaisuutta. Avata kaikki ovet sepposen selälleen ja lähteä rohkeasti kulkemaan kohti unelmia. Tavoittelemaan niitä unelmia joita mulla on tai keksiä uusia unelmia ja tavoitella niitä.

 
Ai niin, liityin myös facebookkiin... Käykää tykkäämässä (:

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä kokeeseen! Hienoa, kun teet unelmistasi totta <3

    VastaaPoista
  2. Huomenna hoidetaan homma kotiin (hyvin samanlaiset fiilikset tosin täälläkin tänään) :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: