torstai 28. elokuuta 2014

Missä mä olen hyvä?

Niin kuin varmaan olette huomanneet, niin mä olen alkanut tekemään oman hyvinvointini eteen aika paljon työtä. Fyysisestikkin toki, mutta enemmän ehkä henkisesti. Olen aina omistanut huonon itseluottamuksen ja tuntenut että en ole oikeastaan missään hyvä. Nyt itsetutkiskelun myötä olen opetellut tosiaan löytämään itsestänikin hyviä puolia. Koitan nyt listata niitä tähän ja haastankin teidät muutkin tekemään saman, aika herättävää taas kerran (:


-Olen hyvä löhöilemään
-Olen hyvä olemaan laiska
-Olen hyvä luistamaan kaikesta mikä ei kiinnosta
-Olen hyvä syömään herkkuja (en kyllä oikeastaan enää, koska eilen koitin syödä pitkästä aikaa suklaata ja tuli paha olo jo muutamasta palasesta)
-Olen hyvä selittelemään
-Olen hyvä huijaamaan itseäni
-Olen hyvä hermostumaan
-Olen hyvä mököttämään ja loukkaantumaan turhasta

No joo...Tuossa ensimmäisiä mitä tuli mieleen, jospa sitten koitan miettiä vähän edes vakavammin näitä asioita..


-Olen hyvä leikkaamaan hiuksia (pakko kai se on vaan uskoa)
-Olen hyvä hymyilemään
-Olen hyvä leppymään (olenhan?!)
-Olen hyvä auttamaan muita
-Olen hyvä innostumaan asioista
-Olen hyvä tekemään asioita, helpottaakseni muiden taakkaa
-Olen hyvä kuuntelemaan
-Olen hyvä tsemppaamaan ja kannustamaan
-Olen hyvä neuvomaan ;D
-Olen hyvä järjestämään muille yllätyksiä
-Olen hyvä äiti, äitipuoli ja vaimo
-Olen hyvä esimerkki että kuka vaan voi olla hyvä kun uskoo itseensä

                        



Näin, tulihan siihenkin listaan jotain. Jos jollakin on sanottavaa niin sanokoon. En ole hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan, mutta opettelen sitäkin ;)


Itseluottamus on asia joka kehittyy jo ihan pienenä ja joka kulkee sun mukana aina. Itse en ole ihan varma, että mistä mun huono itseluottamus on lähtöisin. Kuitenkin nyt äitinä teen kaikkeni, että mun lapset voisi kasvattaa itselleen terveen itseluottamuksen. Ei ylimielinen tarvitse eikä saa olla, mutta kyllä itseen pitää uskoa ja luottaa. Muuten kaikki on aina vähän vaikeampaa. Uskokaa mua, mä tiedän mistä puhun. Ja ei, en mä ole aina äitinäkään mikään paras esimerkki. Ehkä juuri siksi olen nyt herännyt miettimään näitä asioita oikeasti. Kuitenkin mä olen aikalailla vastuussa siitä, millaisiksi mun lapset kasvaa. Toki ympäristöllä, kavereilla ja koulullakin on osansa tässä pelissä, mutta kotoa kaikki kuitenkin lähtee.


 
Lisäksi kun asioita miettii järjellä, niin tarviiko kaikessa edes olla hyvä? Jotenkin mä ehkä aina tavoittelen liikaa täydellisyyttä ja kaikki sen alle jäävä saa mut tuntemaan itseni huonoksi. Ostan toiselle yllätyksenä maitoa, mutta se olisin halunnut mehua vaikka toki on iloinen myös maidosta. Tai vien lapset yllätyksenä puistoon ja ne olisikin halunnut mennä mielummin toiseen puistoon. Ihan vaan kärjistettyinä esimerkkeinä siis..
 
Riittäisikö jos olisin alkuun vaikka vaan yhdessä asiassa hyvä? Hyvä olemaan minä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: