maanantai 18. elokuuta 2014

Kun jotain jää sanomatta..


Tiedättekö sen tunteen kun on tapahtunut jotain tosi kivaa tai oot innoissasi jostain asiasta ja tekisi mieli huutaa se koko maailmalle?
Tai kun mietit jotain juttua tai koet jotain uutta ja ajattelet että joo tän haluan heti kertoa sille tietylle? On vaan asioita jotka kuuluu kertoa jollekin tietylle.

Entä tiedättekö sen tunteen kun et voikaan? Kun lähellä ei ole sitä ihmistä jolle haluaisit kertoa sen asian? Etkä viitti huutaa kun lapsi nukkuu vieressä..

Nyt on se.

Mulla olis niin paljon asiaa ja kerrottavaa Jarille. Haluisin hehkuttaa sille mun hyvää fiilistä (joka ikävä kyllä nyt himmenee pikkuhiljaa koska ikävä) ja kertoa sille suu vaahdoten ja kieli sössöttäen (mä kuulemma alan sössöttää kun innostun) mitä ajatuksia mun päässä liikkuu.

Hyvin harvoin on tälläsiä hetkiä kun en pääsekää kertomaan Jarille mitä mulla on mielessä. Me soitellaan aina pitkin päivää ja viestitellään kaikesta turhasta ja ei turhasta. Nyt kun en pääsekään purkamaan näitä mun ajatuksia niin on tosi tyhjä olo. Iso ikävä. Kyllä nyt ainakin taas muistan arvostaa sitä omaa rakasta ja meidän suhdetta. Mähän olisin ihan tukossa omien ajatusteni kanssa jos mulla ei olis Jaria.

Ei vaan, oikeesti tekee hyvää olla erossa. Mutta tekee myös pahaa kun tulee ikävä. Ja sitte kun me taas nähdään niin on jo kertynyt niin paljon uutta asiaa, että jotkut asiat jää toistensa varjoon ja unohtuu. Vaikka tällä hetkellä tuntuis tosi tärkeältä jakaa nää ajatukset sen kanssa, niin viikon päästä muistan että ne jäi jakamatta. Eikä se oo edes sama asia puhua niistä enää sitten myöhemmin. Koska nyt on nyt. Just nyt tuntuu siltä että on väärin olla niin kaukana toisistamme. Kohta se tuntuu jo ihan hyvältä, mutta just nyt ei.

On ikävä sua Jari <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: