torstai 31. heinäkuuta 2014

Ja ulkona, kesäyö...

Hei,

Mä palaan vielä. Pieni himo jo päästä kirjoittelemaan. Nyt ollut vaan sellaista haahuilu aikaa, etten oikee oo tiennyt mistä viitsin kirjoittaa ja mistä en. Senpä takia oon sit ollut hiljaa,,
Nyt kun elo alkaa tasoittua niin palaan taas linjoille ja alan laittamaan ajatuksia ylös..

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. (:

Jaahas, ipad ei ole yhteistyöhaluinen kuvien suhteen, joten en tiedä nyt mitä kuvia näkyy vai näkyykö mitään. Toivottavasti ei ainakaan mitään mitä ei pitäisi näkyä ;)






perjantai 4. heinäkuuta 2014

Onko se oikeesti minä?

Noin vuosi sitten mä kirjotin facebookkiin omalle sivulleni tälläsen statuksen:

"Kata Halonen
11.elokuuta 2013 lähellä paikkaa Pähkinärinne

Nyt mä teen tästä julkista. Lupaan olla 5.7.2014 siinä kunnossa että "ennenjälkeen-kuvassa" on oikeesti jotain mistä olla ylpee.

Kill me!!"
 
No huomenna mulla on ehkä vähän muuta tekemistä kuin miettiä omia kilojani, joten otin varaslähdön ja läväytin melkosen "ennenjälkeen-kuvan" face sivuilleni.
 
Aikamoista kommenttia sinne satelee. Hyviä kommentteja. Mielettömiä kommentteja. Sanattomaksi vetäviä kommentteja. Itse kun katson noita kuvia niin kieltämättä mietin itsekin, että olenko siinä tosiaan minä. Kummankin kuvan kohdalla mietin että olenko se muka minä. Toisessa kuvassa olen niin oksettavan läski, että en haluais myöntää olevani siinä. Mutta jep, that's me. Sitten taas toisessa kuvassa on joku ihan hoikan näkönen tyttö. Ehkä vähä urheilullisenkin näkönen. Tai no kieltämättä ne vaatteet tekee osansa siinä kohti..Mutta silti, sitäkin kuvaa katsoessa täytyy miettiä että oonko se tosiaan minä. Kaiken järjen mukaan olen. Kyllä. Jotenki mä olen itsekin vähän sanaton. En mä koe itseäni vielä laihaksi. Laihemmaksi kyllä, mutta en laihaksi. Ja ei, tää ei tarkota ettenkö olisi tyytyväinen ja ylpeä. Mä olen. Ihan tosissani olen, mutta ongelma on ehkä siinä, että en ihan tajua itsekään että oon tosiaan saanut karistettua ne kammottavat 40 voipakettia ympäriltäni. HYI.
 
 
Samalla on myös sellanen olo, että en mä oo ansainnu noita onnitteluja ja "ihailuja". On sellanen olo, että en mä nyt mitään niin ihmeellistä ole tehnyt. Toiset laihduttaa hetkessä kilonsa pois. Mulla siihen meni kaks vuotta. Toiset on laihdutuksen jälkeen oikeesti laihoja ja lihaksikkaita. Mulla on edelleen löllö maha. Mä olen repsunut. Olen laihtunut ja taas lihonnut. Oon syöny karkkia, keksiä, pitsaa, jätskiä. Ei kai sellasta voi ihailla? Vai voiko? No voi hitto sentään. Miksi mä en sais nyt olla tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Mä tein sen omalla tyylilläni, hitaasti mutta varmasti. Ainaki mä tein sen. Mä heivasin ne kilot irti itsestäni kun niin päätin. On joo ollut ja tulee olemaankin vaikeita hetkiä ja helppoja hetkiä, mutta tein sen jokatapauksessa.
 
Mitä sitten nyt? Jatkuuko sama meno edelleen? Ehkä joo, ehkä ei... Ajatuksissa on edelleen että täytyy laihtua. Saada tää maha pois. Mutta antaisinko mä itselleni vihdoin vähän vapaammat kädet? Antaisinko itseni olla tyytyväinen näin? Opettelisinko hyväksymään tämän minän ja lopettaisinko sen jatkuvan laihdutalaihdutalaihduta-ajatuksen? Alkaisinko elämään mun nykyisen minän kanssa tyytyväisenä? Unohtaisinko edes hetkeksi kaikki hemmetin tavoitteet ja olisin hetken ihan vaan minä. Näin. Tälläsenä. Opettelisinko hyväksymään sen että mä olen hyvä näinkin? Että mä kelpaan tälläsenäkin, vaikka bmi edelleen näyttää lievää ylipainoa? Hyväksynkö ajatuksen että oon lievästi ylipainoinen? Opettelenko mä sanomaan "no oon kai mä vähän":n sijasta "kiitos, niin olen", kun joku sanoo että vau ootpa sinä laihtunut.  En tiedä. En todellakaan tiedä..Niiden ajatuksien parissa ehkä jatkuu tämä blogi myöhemmin, mutta nyt mun on aika sanoa adjöö ja nauttia tästä ihanasta jännittävästä kutinasta mahanpohjassa. Huomenna on NE häät. Huomenna mä saan olla kaaso ihanalle Johannalle. Huomenna mä en mieti laihdutusta. Huomenna mä olen mä. <3