keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Mitä tapahtuu?!?

Oon tässä illan aikana kun oon yksikseni ollut lasten nukahdettua niin miettinyt mua. Mun vartaloa. Mun treenaaminen on vähentyny ihan hirveesti, pakko kai se on myöntää. Aikasemmin liikuin noin 5-8 kertaa viikossa, nyt ehkä 1-3 kertaa. Hävettää. Selitän itselleni että se johtuu vaan siitä kun lapset on nyt kotona ja en sit tietenkään pääse salille tai lenkille ja kun illalla Jari kotiutuu niin...niin. Miksi mä en sillon lähe? Huono ilma? Väsyttää? Haluun olla koko perheen kanssa yhdessä? On kaikkea muuta? Vitut. Musta on tullu vaan laiska. Ihan sairaaaan turhauttavaa todeta se ja myöntää se. Joo paino on tippunut hitaaaaasti, tai ei ainakaan noussut. Sitä mä sentään seuraan, että se ei pääse nousemaan. Mutta sitten ne keinot millä se paino tippuu... Jätän ruokia väliin, napsin sillon tällön jotain pähkinää tai hedelmää tms, syön jätskin...Syön kokoajan silleen tietoisesti että kalorit ei nouse liian ylös, mutta aivan liian epäterveellisesti. Kuinka noloa? 

Päätinkin nyt, että alan taas panostamaan kunnolla syömiseen. Jätän ne turhat pois ja otan tilalle ne tärkeet. En tiedä onko se tää kesä vai mikä, mutta kun tuntuu että ei vaan maistu ruoka. Pärjään ihan hyvin näin. Siis sillee hyvin, että nälkä ei vaivaa. Mutta samalla tiedostan sen, kuinka hallaa teen itselleni. Tällä syömisellä en tuu ikinä saamaan lihaksia tai kiinteytystä, enkä kyllä tällä treeni määrälläkään. Ahdistaa, hävettää, turhauttaa. 

Pistän itselleni taas tavoitteeksi sen, että liikuntakertoja pitää olla viikossa 3-5, ei 1-3. Siitä ei lipsuta. Teen sitten kotona treeniä, käyn salilla, lenkillä tai ihan mitä vaan kunhan sitä voi urheiluksi sanoa. 

En enää pelkää että mä tästä paisuisin taas, mutta kyllähän se on perseestä että nytkin voisin olla jo vaikka kuinka paljon paremmassa kunnossa jos oisin jatkanut samaa rataa mitä alkuvuosi meni. Mä vaan olen aamutreenaaja, parhaan treenin saan tehtyä klo 8. Ei aikasemmin eikä myöhemmin vaan just sillon. Aamulenkit on jotenki jäänyt ihan täysin. Ei siksi että en jaksais lähteä (pitäis lähteä viiden aikaa että ehdin ennen kuin Jari lähtee töihin), vaan siksi että en halua alottaa aamua niin aikasin kun päivät on muutenki niin pitkiä ilman töitä ja muita säännöllisiä menoja niin sillä että nukun pitempään ja venytän päivän aloitusta ei päivät tunnu niin turhauttavilta. Säälittävää.

Odotin jo onnesta soikeana ensi viikkoa kun Jarilla piti olla loma ja ajattelin et lähden vaikka joka aamulle lenkille ja pääsen päivisin salille ja voin vaan urheilla niin paljon ku huvittaa. Ne suunnitelmat kuitenki muuttui ja olen edelleen samassa pisteessä kuin alkukuukaudenki. Jumissa himassa.

Joka tapauksessa alan nyt liikkua enemmän, iltasin se täytyy joo tehdä, mutta silti. Kyllä mä siihen pystyn kun vaan niin päätän. Jaksamisesta se ei enää onneksi ole kiinni, kiitos Fitline. Energiaa kyllä riittää, enää esteenä on viitsiminen ja siinä kohdin vaan mun omalla asenteella on merkitystä.

Eli ruokailut kuntoon ja liikunta kuntoon. 

Ei mulla muuta tällä kertaa.

Piis & laav <3


2 kommenttia:

  1. Jaan tämän ajatuksen:)... Ylämäki alamäki... ihan hyvä olla mutta... :) vois olla parempiki olo kun sais lisää liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivista kuitenkin että sen itse tiedostaa ja HALUAA liikkua. Mulla ainaki tulee ihan sellanen _pakko päästä hikoilemaan_ fiilis vähän välii ja sit oonko juoksemassa pitkin polkuja yömyöhään :D

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: