tiistai 6. toukokuuta 2014

Verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja vähän muutakin..

Hei vaan taas.
Viikonloppu ohi ja arki on talossa. Selvisin yksinäisestä yöstäkin oikein hyvin. Illalla kävin piiiiitkällä muutaman tunnin lenkillä Aurajokea seuraten, menin aikaisin nukkumaan, nukuin huonosti ja levottomasti, heräsin aikasin, söin hyvän aamupalan ja lähin salille.

Kummal puol jokkee mää niinku olin?!

Viikonloppu muutoin oli ihan huikea, paljon asiaa ja paljon reeniä. RAKASTAN! Tätä lisää siis mulle kiitos. Meillä oli sunnuntaina vähä erilaisia kuntotestejä ja HIIT-treeni, venyttelyharjoituksia, putkirullausta ja lopuksi kun oltiin tarpeeks finaalissa niin me päästiin vielä Spartanille tehotreeniin. Se kruunas kyllä päivän, hiki roisku ja fiilis oli yber hyvä! Siitä olikin kiva lähtee ajaa kohti kotia jalat ihan muussina, polvet ja kämmenet ruvella. Ens viikonloppuna lisää opiskelua, tosin vaan lauantai menee turussa.


Putkirullausta, auts!

Päätin nyt vihdoin alottaa taas tiukemman linjan syömisten kanssa, enkä enää vaan ajattele aloittavani. Tiedän joo, että just tänään sattuu olemaan virallinen Älä laihduta päivä, mutta en mä laihduta. Mä kiinteytän ja jätän turhat kalorit vaan pois. Kirjotin ihanalle vaaleenpunaselle paperille tarkkaan itselleni ylös, että mitä syön millonkin. Joku roti tähän touhuun täytyy nyt saada ennen kesän juhlia. Itseasiassa oon ihan fiiliksissä tästä, ihanan helppoa vaan katsoa paperilta että mitä syön millonki. Otin tänään myös vähän väliaikakuvia, mutta kun koitin etsiä vanhoja vastaavia niin löytänytkään niitä. Kai ne on mun vanhassa läppärissä joka on rikki, tai sitten ne on kadonnu. Jos toi viiminen vaihtoehto on oikea ni vähänkö mä itken! Oli jo kyyneleet silmissä sunnuntaina kun totesin että sykevyöstä on patterit loppu ja uusia en kerenny saamaan ennen sen päivän reenejä. Huoh..No, kai ne kalorit palo ilman sitä vyötäkin. Sama juttu muuten tänää, meen crossfittiin, mutta ei ole edelleenkään siis sykevyötä käytössä. Pyh.

Päivän vika reeni alkamassa Spartanilla.

Meillä oli viikonloppuna myös inbody mittaukset. Ei ollut kehuttavaa luettavaa ne tulokset, mutta toivon mukaan elokuussa saadaan uudet mittaukset ja siihen mennessä ne onkin sit parempi olla parantunu. Taas yksi syy motivoitua ja alkaa tsemppaamaan lisää itsekin. Oon niin onnellinen kun pari mun "asiakasta" on saanut oikeesti myös muutettua omaa suhtautumista ruokaan ja liikkumiseen. Hyviä tuloksia tullut niilläkin ja mikä parasta, niin se että kun sä itse hiffaat että tän täytyy olla oikeasti elämäntapojen muutos, eikä pelkkä laihdutuskuuri niin tuloksiakin tulee ja motivaatio pysyy. Aina tulee ylämäkiä ja alamäkiä, mutta niiden ohi poljetaan ja jatketaan matkaa. Hitaammin tai nopeammin, mutta suunta on aina eteenpäin eikä jäädä siihen mäkeen seisomaan ja hokemaan että en jaksa. Kohta sitä taas huomaakin että mähän jaksoin ja ollaan taas askeleen lähempänä oikeeta tietä.


Voinapillakin parempi sikspäkki ku mulla!
Se miten paljon hyvää liikkuminen, laihtuminen ja uusi elämä on mulle tuonut on ihan jäätävää. Tosin just puhuttiin parin koulukaverin kanssa siitä, että en ole varmaa koskaan ennen ollut näin kipee ku nyt kun urheilu on osa elämää. Millon on polvi kipee, millon selkä, millon ranne tai vaikka sit pää vaan kipee kun kaikki paikat niin jumissa. Mutta silti se fiilis minkä kunnon hikiliikunnasta saa ni ah, en vaihtais mihinkään. Tai miten rentouttavaa ja raikastavaa on käydä kevyellä iltalenkillä kaverin kanssa. Tai huomata että jaksan sen tai tän asian paljon paremmin kuin ennen. Kaikki nää motivoi mua niin paljon, että toivon todella että liikunta pysyy mun elämässä aina. Olen paljon onnellisempi näin. Toki laiskojakin päiviä on, mutta niistäkin oon oppinut ottamaan kaiken hyödyn irti. Joskus on pakko ladata akkuja ja kerätä palasia kasaan. Laiskojen hetkien jälkeen virtaa on taas ja fiilis ihan eri. Koulussa puhuttiin joidenki kanssa, että jännä miten toinen tarvitsee tiukan ohjeen mitä tekee millonkin ja esimerkiksi mä taas haluan mennä fiiliksen mukaan. Jos ei huvita mennä salille niin meen uimaan, tai jos ei juokseminen kiinnosta ni lähen pyöräilemään. En halua liikkua siksi että on pakko koska mun lukujärjestyksessä niin lukee, haluan liikkua koska mä HALUAN. En siksi että on pakko. Vaan siksi kun mä haluan. Tuliko selväksi nyt varmasti kaikille? :D


<3

 Mutta nyt välipalan tekoon ja sen jälkeen muksu lapsiparkkiin ja minä kiduttamaan corea crossfittiin. Koska mä haluan ;)



2 kommenttia:

  1. Ihana toi voi-sixpack kommentti! :D Mulla on kääntynyt niin, että kivut on jääneet sinne kilojen joukkoon ja myös flunssa. Kylläkin juuri sitä lihaskipua (upeaa sellaista) löytyy nykyään välillä ja on se kyllä mukava hahmottaa omaa kroppaa! :)

    Aiemmin kuuntelin, kun sanottiin "kaksi treenipäivää ja yksi välipäivä", nykyään piut paut välitän moisesta. Kävisin kolme kertaa päivässä liikkumassa jos vain voisin. Yhdistäisin salin, juoksun ja vaikka Pilateksen/venyttelyn. En näe, eikä moni muukaan urheileva ihminen näe tuossa mitään pahaa. Sohvanpohjaenergialla on varmasti vaikea hahmottaa moista liikkumista :) Jatka samaan malliin upeus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos kommentista!! <3 Nyt salille piiskaamaan pyllyä :D

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: