perjantai 2. toukokuuta 2014

Turku, here i come. Viikonloppu ilman perhettä, apua.

Mä lähden viikonlopuksi Turkuun. Ihan yksin. Opiskelemaan. Mua jännittää ihan törkeenä. En meinaa oo ihan liian usein erossa mun ihanaakin ihanammasta perheestä. Ihan yhden käden parilla sormella (tai ehkä yhdellä sormella) voi laskea ne kerrat kun mä olen poissa kotoa yön ja muu perhe on kotona. Säälittävääkö? Ei mun mielestä, mä tykkään olla kotona, tai ainakin tykkään olla mun perheen kanssa. Nyt kuitenkin huomenna aamulla Turku kutsuu. Siellä tosiaan opiskeluja pari päivää ja yön vietän kuin vietänkin sitten hotellissa. Ihan yksin. Suunnitelmissa on iltalenkkiä Turun maisemissa ja aikasin nukkumaan menoa ja hyvin nukkumista ilman heräilyjä pitkin yötä. Vielä joku aika sitten odotin tätä mahdollisuutta innolla, kuinka siistii päästä yksin nukkumaan hotelliin ilman minkäänlaisia häiriöntekijöitä?! Nyt se ei enää ookkaa nii siistii. Mielummin mä kuitenkin olisin kotona ja vaikka sitten heräilisin koko yön...Mutta järki käteen,. kyllä nää täällä pärjää (ja varmaan nauttiikin) ilman mua ja ehkä mäkin pärjään.


Vanha kuva, mutta meidän perhe <3


Rokkistaralaulaja lähdössä koulun kykykilpailuun <3


Ja spiderman <3

 Nyt oon saanu aivot taas siihen moodiin, että kaks kuukautta aikaa häihin joissa oon edelleenkin kaasona, eli kaksi kuukautta aikaa litistää mahaa. On ollut todella helpottavaa ja kannustavaa huomata, että vaikka en ole mitään tiukkaa dieettii jaksanu enää noudattaa, niin oon silti saanut painon pysymään kurissa. Ja ehkä se on laskenutkin silleen ihan vähän. Ei ainakaan noussu ja se on erävoitto. Vielä vuosi sitten mä olisin jo takas lähtöpisteessä.



 
 
Mulla on ollu nyt muutaman päivän pää tosi kipee, tai ei ehkä voi sanoa tosi kipee, mutta sellanen ärsyttävä jatkuva jomotus. En tiiä mistä johtuu, enkä oo halunnu napsia lääkkeitä kun tän säryn kanssa voi kuitenkin vielä ihan elää. Ärsyttävää se kyllä on. Luultavasti johtuu hartioista, tunnen että ne on niin jumissa että moro. Selkäkivut on melkeenpä kadonnu kokonaan kun vaihdoin, tai no itseasiassa lisäsin oman patjan päälle toisen patjan. Se on helpottanu ihan todella merkittävästi selkäkipuja, mutta hartiat on edelleen vaan kipeet. Ei helpota vaikka kuinka venyttelen ja väännän ja käännän -_-

Tää viikko on ollut tunteiden vuoristorataa ja fiilikset on menny itkusta nauruun, onnesta suruun, ilosta mökötykseen, haaveista tyytyväisyyteen. On ollut unelmia, kiukkuja, hymyjä, kyyneleitä, tyytyväisyyttä, kaipuuta. Olen opiskellut, löhönnyt, lenkkeillyt, urheillut, siivonnut, leikkinyt, huutanut, nauranut, itkenyt, valvonut, hoitanut, murehtinut, ahdistunut, toivonut..Jokatapauksessa, kaikesta huolimatta nyt on hyvä olla, ainakin tällä hetkellä. ;)


Toi tän hetkinen lumisade ulkona saa kaipaamaan tätä hetkeä.
 
 


Olisi itseasiassa monta asiaa mistä voisin kirjoittaa. Esimerkiksi edellinen blogikirjoitus herätti paljon kysymyksiä. Monia itseasiassa kiinnosti mun tavoitteet ja että tulenko mä olemaan koskaan tyytyväinen kun en vieläkään nyt parinkymmenen tiputetun kilon jälkeen ole täysin tyytyväinen. Haluanko mä olla laiha vai lihaksikas. Onko vaan ne vaa'an numerot mitkä mulle merkitsee vai mikä on mun pointti koko tässä touhussa. Palaan tähän aiheeseen vielä, lupaan sen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: