tiistai 13. toukokuuta 2014

Kaikkea maan ja taivaan väliltä.

 
Täytyy kai kentänlaidalla olla kunnon meikit.
Ja pipo <3
Oisko taas aika koittaa saada jotain asiaa tännekin kirjoitettua..
Päivät kuluu ihan jäätävää vauhtia ja kesä on jo niinku kai periaatteessa täällä. Ja kohta huomaan että sinne se kesä menikin kun on vaan painanu menemään päivä toisensa jälkeen pysähtymättä huomaamaan että kesä tosiaan on täällä. No ehkä tolla säälläkin on vähän vaikutusta siihen, että ei oo ihan kesän tuntua, mutta ei sillä sais olla niin isoa vaikutusta. Ulkona on kuitenkin vihreetä ja ilmakin on oikeesti aika lämmin. Eilen pojan futistreeneihin mennessä puin takin, hatun ja kaulahuivin koska jotenki ajattelin että nyt on kylmä kevät. Siellä kentänlaidalla seistessä totesin että vaikka ilma olikin synkkä ni oli ihan lämmin. Ei todellakaan hattukeli. Mutta kun mä sain ihanan ihanan pipon ystävältäni lahjaksi ni sitä on vaan pakko saaada käyttää edes joskus <3


Viikonloppuna oli taas koulua ja lisäksi ihana mieheni oli varannut meille huoneen Ruissalo Spasta jossa oltiin la-su yö.- Todellakin kivaa vaihtelua olla ihan rauhassa perheen kesken aikalailla pojan tahtiin kulkien. Syötiin hyvin ja nukuttiin hyvin. Ei sitä ihminen paljon muuta kaipaa.

Enää ei tälle kesälle ole montaa kouluviikonloppua, elokuussa sitte taas lisää. Ei toi edes takas turussa ramppaaminen mitään herkkua ole, mutta kerrankos sitä kärsii kun saa hyvää opetusta vastapainoksi.


Tuoreita marjoja saa jo, ulkomaisetki käy toistaiseksi :P

Olin eilen Sky-opistolla ihanan Johannan meikkimallina. Kuinka siistii ja rentouttavaa on päästä välillä hemmoteltavaksi noin. Ja oli kuulkaas sellanen bueno meikki, että jos vaan kellään on tarvetta saada hieno juhlameikki niin soittoa Johannalle,. Tai mitä vaan muitakin hemmotteluja, kasvohoitoja, jalkahoitoja, kokovartalohierontaa..Sky-opistolta saa sitäpaitsi noita hoitoja sellaseen normaalille ihmiselle sopivaan hintaankin kaikenlisäksi. Kokeilkaa! Olen tälle kyseiselle Johannalle kaasona heidän kesän häissä ja mietittiinkin että onko vähän liian härskiä että morsian meikkaisi kaason hääpäivänä :D

Miten sitä tuleekin aina niin huono omatunto tässä koneella ollessa, nytkin hyvä äiti olisi tekemässä ruokaa koska ihan pian täällä on kaks nälkäistä lasta. Mutta ei, taas tää tärkeysjärjestys..Vai miten se meni. Ehkä mä meen
tekemään sen
ruuan nyt vaan suosiolla. Eipä ollut taas kummoisia terveisiä tänne kirjoitella, mutta jotain sentään.

Aurinkoa odotellessa <3





tiistai 6. toukokuuta 2014

Verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja vähän muutakin..

Hei vaan taas.
Viikonloppu ohi ja arki on talossa. Selvisin yksinäisestä yöstäkin oikein hyvin. Illalla kävin piiiiitkällä muutaman tunnin lenkillä Aurajokea seuraten, menin aikaisin nukkumaan, nukuin huonosti ja levottomasti, heräsin aikasin, söin hyvän aamupalan ja lähin salille.

Kummal puol jokkee mää niinku olin?!

Viikonloppu muutoin oli ihan huikea, paljon asiaa ja paljon reeniä. RAKASTAN! Tätä lisää siis mulle kiitos. Meillä oli sunnuntaina vähä erilaisia kuntotestejä ja HIIT-treeni, venyttelyharjoituksia, putkirullausta ja lopuksi kun oltiin tarpeeks finaalissa niin me päästiin vielä Spartanille tehotreeniin. Se kruunas kyllä päivän, hiki roisku ja fiilis oli yber hyvä! Siitä olikin kiva lähtee ajaa kohti kotia jalat ihan muussina, polvet ja kämmenet ruvella. Ens viikonloppuna lisää opiskelua, tosin vaan lauantai menee turussa.


Putkirullausta, auts!

Päätin nyt vihdoin alottaa taas tiukemman linjan syömisten kanssa, enkä enää vaan ajattele aloittavani. Tiedän joo, että just tänään sattuu olemaan virallinen Älä laihduta päivä, mutta en mä laihduta. Mä kiinteytän ja jätän turhat kalorit vaan pois. Kirjotin ihanalle vaaleenpunaselle paperille tarkkaan itselleni ylös, että mitä syön millonkin. Joku roti tähän touhuun täytyy nyt saada ennen kesän juhlia. Itseasiassa oon ihan fiiliksissä tästä, ihanan helppoa vaan katsoa paperilta että mitä syön millonki. Otin tänään myös vähän väliaikakuvia, mutta kun koitin etsiä vanhoja vastaavia niin löytänytkään niitä. Kai ne on mun vanhassa läppärissä joka on rikki, tai sitten ne on kadonnu. Jos toi viiminen vaihtoehto on oikea ni vähänkö mä itken! Oli jo kyyneleet silmissä sunnuntaina kun totesin että sykevyöstä on patterit loppu ja uusia en kerenny saamaan ennen sen päivän reenejä. Huoh..No, kai ne kalorit palo ilman sitä vyötäkin. Sama juttu muuten tänää, meen crossfittiin, mutta ei ole edelleenkään siis sykevyötä käytössä. Pyh.

Päivän vika reeni alkamassa Spartanilla.

Meillä oli viikonloppuna myös inbody mittaukset. Ei ollut kehuttavaa luettavaa ne tulokset, mutta toivon mukaan elokuussa saadaan uudet mittaukset ja siihen mennessä ne onkin sit parempi olla parantunu. Taas yksi syy motivoitua ja alkaa tsemppaamaan lisää itsekin. Oon niin onnellinen kun pari mun "asiakasta" on saanut oikeesti myös muutettua omaa suhtautumista ruokaan ja liikkumiseen. Hyviä tuloksia tullut niilläkin ja mikä parasta, niin se että kun sä itse hiffaat että tän täytyy olla oikeasti elämäntapojen muutos, eikä pelkkä laihdutuskuuri niin tuloksiakin tulee ja motivaatio pysyy. Aina tulee ylämäkiä ja alamäkiä, mutta niiden ohi poljetaan ja jatketaan matkaa. Hitaammin tai nopeammin, mutta suunta on aina eteenpäin eikä jäädä siihen mäkeen seisomaan ja hokemaan että en jaksa. Kohta sitä taas huomaakin että mähän jaksoin ja ollaan taas askeleen lähempänä oikeeta tietä.


Voinapillakin parempi sikspäkki ku mulla!
Se miten paljon hyvää liikkuminen, laihtuminen ja uusi elämä on mulle tuonut on ihan jäätävää. Tosin just puhuttiin parin koulukaverin kanssa siitä, että en ole varmaa koskaan ennen ollut näin kipee ku nyt kun urheilu on osa elämää. Millon on polvi kipee, millon selkä, millon ranne tai vaikka sit pää vaan kipee kun kaikki paikat niin jumissa. Mutta silti se fiilis minkä kunnon hikiliikunnasta saa ni ah, en vaihtais mihinkään. Tai miten rentouttavaa ja raikastavaa on käydä kevyellä iltalenkillä kaverin kanssa. Tai huomata että jaksan sen tai tän asian paljon paremmin kuin ennen. Kaikki nää motivoi mua niin paljon, että toivon todella että liikunta pysyy mun elämässä aina. Olen paljon onnellisempi näin. Toki laiskojakin päiviä on, mutta niistäkin oon oppinut ottamaan kaiken hyödyn irti. Joskus on pakko ladata akkuja ja kerätä palasia kasaan. Laiskojen hetkien jälkeen virtaa on taas ja fiilis ihan eri. Koulussa puhuttiin joidenki kanssa, että jännä miten toinen tarvitsee tiukan ohjeen mitä tekee millonkin ja esimerkiksi mä taas haluan mennä fiiliksen mukaan. Jos ei huvita mennä salille niin meen uimaan, tai jos ei juokseminen kiinnosta ni lähen pyöräilemään. En halua liikkua siksi että on pakko koska mun lukujärjestyksessä niin lukee, haluan liikkua koska mä HALUAN. En siksi että on pakko. Vaan siksi kun mä haluan. Tuliko selväksi nyt varmasti kaikille? :D


<3

 Mutta nyt välipalan tekoon ja sen jälkeen muksu lapsiparkkiin ja minä kiduttamaan corea crossfittiin. Koska mä haluan ;)



perjantai 2. toukokuuta 2014

Turku, here i come. Viikonloppu ilman perhettä, apua.

Mä lähden viikonlopuksi Turkuun. Ihan yksin. Opiskelemaan. Mua jännittää ihan törkeenä. En meinaa oo ihan liian usein erossa mun ihanaakin ihanammasta perheestä. Ihan yhden käden parilla sormella (tai ehkä yhdellä sormella) voi laskea ne kerrat kun mä olen poissa kotoa yön ja muu perhe on kotona. Säälittävääkö? Ei mun mielestä, mä tykkään olla kotona, tai ainakin tykkään olla mun perheen kanssa. Nyt kuitenkin huomenna aamulla Turku kutsuu. Siellä tosiaan opiskeluja pari päivää ja yön vietän kuin vietänkin sitten hotellissa. Ihan yksin. Suunnitelmissa on iltalenkkiä Turun maisemissa ja aikasin nukkumaan menoa ja hyvin nukkumista ilman heräilyjä pitkin yötä. Vielä joku aika sitten odotin tätä mahdollisuutta innolla, kuinka siistii päästä yksin nukkumaan hotelliin ilman minkäänlaisia häiriöntekijöitä?! Nyt se ei enää ookkaa nii siistii. Mielummin mä kuitenkin olisin kotona ja vaikka sitten heräilisin koko yön...Mutta järki käteen,. kyllä nää täällä pärjää (ja varmaan nauttiikin) ilman mua ja ehkä mäkin pärjään.


Vanha kuva, mutta meidän perhe <3


Rokkistaralaulaja lähdössä koulun kykykilpailuun <3


Ja spiderman <3

 Nyt oon saanu aivot taas siihen moodiin, että kaks kuukautta aikaa häihin joissa oon edelleenkin kaasona, eli kaksi kuukautta aikaa litistää mahaa. On ollut todella helpottavaa ja kannustavaa huomata, että vaikka en ole mitään tiukkaa dieettii jaksanu enää noudattaa, niin oon silti saanut painon pysymään kurissa. Ja ehkä se on laskenutkin silleen ihan vähän. Ei ainakaan noussu ja se on erävoitto. Vielä vuosi sitten mä olisin jo takas lähtöpisteessä.



 
 
Mulla on ollu nyt muutaman päivän pää tosi kipee, tai ei ehkä voi sanoa tosi kipee, mutta sellanen ärsyttävä jatkuva jomotus. En tiiä mistä johtuu, enkä oo halunnu napsia lääkkeitä kun tän säryn kanssa voi kuitenkin vielä ihan elää. Ärsyttävää se kyllä on. Luultavasti johtuu hartioista, tunnen että ne on niin jumissa että moro. Selkäkivut on melkeenpä kadonnu kokonaan kun vaihdoin, tai no itseasiassa lisäsin oman patjan päälle toisen patjan. Se on helpottanu ihan todella merkittävästi selkäkipuja, mutta hartiat on edelleen vaan kipeet. Ei helpota vaikka kuinka venyttelen ja väännän ja käännän -_-

Tää viikko on ollut tunteiden vuoristorataa ja fiilikset on menny itkusta nauruun, onnesta suruun, ilosta mökötykseen, haaveista tyytyväisyyteen. On ollut unelmia, kiukkuja, hymyjä, kyyneleitä, tyytyväisyyttä, kaipuuta. Olen opiskellut, löhönnyt, lenkkeillyt, urheillut, siivonnut, leikkinyt, huutanut, nauranut, itkenyt, valvonut, hoitanut, murehtinut, ahdistunut, toivonut..Jokatapauksessa, kaikesta huolimatta nyt on hyvä olla, ainakin tällä hetkellä. ;)


Toi tän hetkinen lumisade ulkona saa kaipaamaan tätä hetkeä.
 
 


Olisi itseasiassa monta asiaa mistä voisin kirjoittaa. Esimerkiksi edellinen blogikirjoitus herätti paljon kysymyksiä. Monia itseasiassa kiinnosti mun tavoitteet ja että tulenko mä olemaan koskaan tyytyväinen kun en vieläkään nyt parinkymmenen tiputetun kilon jälkeen ole täysin tyytyväinen. Haluanko mä olla laiha vai lihaksikas. Onko vaan ne vaa'an numerot mitkä mulle merkitsee vai mikä on mun pointti koko tässä touhussa. Palaan tähän aiheeseen vielä, lupaan sen.