torstai 24. huhtikuuta 2014

Kuljettu matka, kynnyksiä ja niitä muutoskuvia......

Tiedättekö te sen tilanteen, että kunon vihdoin saanut painoa putoamaan niin miksi sitä sitten "luovuttaa". Mulla on nyt käymässä silleen. Painoa olisi vielä viisi kiloa pudotettavana, mutta mitä mä teen? Heitän hanskat tiskiin..Ajattelen jotenki kokoajan että kyllähän mä nyt voin vähä löysäillä kun oon näin hyvin edenny. Ja ei, mun löysäily ei tarkoita mättämistä ja ihan överiksi heittäytymistä, vaan se tarkoittaa sitä että en jaksa olla niin tiukka, vaan syön ehkä just sen verran liikaa että paino ei enää putoa vaan jumittaa. Tiedän että kun taas aloittaisin tiukemman linjan niin paino alkais varmasti putoamaan, mutta ei vaan huvita. Samalla tiedän että THE DAY lähestyy, enää kaks kuukautta aikaa tiristää vikat viis kiloa pois. Viimiset kilot on kuitenkin niin tiukassa, että ne ei enää putoakkaan niin hyvin ku alkuun, joten oikeesti mun pitäis tsempata nyt. Mä petän sekä itseni, että ne joille oon tätä hehkuttanu. Ehkä eniten kuitenkin itseni. Mä haluan onnistua. Mun on pakko onnistua. Tuntuu vaan että tässä kokoajan on jotain kissanristiäistä jotka vesittää kaiken. Annan itselleni luvan ottaa keksin tai karkin tai suklaan. Alkuvuoden olin niissäkin tilaisuuksissa tiukka, enkä ottanut edes sitä keksiä ja paino tippu tippumistaan. Ny Ajattelen että ei se nyt oo tästä keksistä kiinni, mutta ikävä kyllä se on. Se on tässä tilanteessa kiinni just niistä pienistä valinnoista ja nyt pitäis oikeesti tsempata niissä. Miettiä kumpi on tärkeämpää, se yks keksi tai pulla, vai se että onnistun mun tavoitteessa.  Eipä oo vaikeeta valita, mutta silti niin vaikeeta toteuttaa >< Just marisin asiaa Jarille  ja se muistutti taas että onhan tää ihan eri tilanne ku ennen. Nyt mä en ala kerää niitä kiloja takas, vaan kuitenkin pysyn tässä painossa. Se ehkä kertoo siitä että tää on tosiaan muuttunut elämäntapa, eikä mikään hetkellinen laihdutuskuuri. Nyt pitäis silti vaan jostai kerätä se motivaatio kiristää nää vikat kilot. Ihan vaan koska mä haluan onnistua.

Mietin myös mitä sanoisin tässä tilanteessa olevalle asiakkaalleni. No kannustaisin tottakai tsemppaamaan täysillä, miettimään mistä on lähdetty ja miettimään kuinka vähän oikeesti on enää jäljellä. Se ei vaadi paljon ja jos nyt vielä tsemppaa kunnolla niin on vihdoin se tilanne että sä oot voittanu tän matkan. Sä oot itse omalla työllä saavuttanut haaveilemasi tavoitteen. Sä ylitit sen kynnyksen ja astuit voittajana maaliin.

Mä varmaan tarttisin nyt itselleni sen personal trainerin kannustamaan ja potkimaan persiille. Tarttisin sen joka oikeesti potkii mut sen kynnyksen yli nyt, eikä sano vaan että oothan sä jo saavuttanut paljon ja älä oo liian ankara itselles..Mä tarttisin oikeesti nyt sen joka ei anna mun jäädä tähän. Todella opettavaisia hetkiä siis nämäkin tilanteet tulevaisuuden kannalta. Mä todellakin kuljen itse sen tien mitä mahdolliset asiakkaani tulee kulkemaan. Niilläkin tulee tää kynnys kun tuntuu että ei enää jaksa. Alkaa olla jo melko tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyy, joten alkaa niin sanotusti palkitsemaan itseään jo tehdystä työstä. Se on todella petollinen hetki. Hetki mistä on vaan jatkettava täysillä eteenpäin eikä antaa periks. Ei tää oo kumminkaan vielä se hetki mihin mä haluan jäädä. Mä haluan saavuttaa sen mun tavoitteen ja siitä ei tingitä.

En oo halunnut laittaa tänne vielä väliaika-ennen-jälkeen kuvia koska oon ajatellu että sit heinäkuussa kun olisi aika laittaa lopulliset kuvat niin ei oliskaan tapahtunut isoa muutosta tästä hetkestä. Nyt kun mietin asiaa niin mä ehkä laitankin. Sit mulla on entistä isompi motivaattori saada muutosta vielä tästä hetkestä heinäkuuhun. Enhän mä voi heinäkuussa laittaa muutoskuvaa missä ei oo tapahtunut muutosta.

Joten voipi olla että tän jutun lopussa teidän verkkokalvoille lävähtää tilanne mistä mä olen lähtenyt toteuttamaan tätä elämäntapamuutosta. Vuosia on kulunut noin kolme, on ollut ylä- ja alamäkiä. On ollut hetkiä kun palaan taas entiseen ja on tullut hetki milloin olen päättänyt että nyt tää pelleily loppuu. Nyt riittää jojoilu ja on pysyvien muutosten aika. Kirjoitan tätä tekstiä taas ihan selkesti itselleni. Että mä nään mistä oon lähtenyt ja mitä tässä vuosien varrella on muuttunut. Että mä nään sen, mitä haluan vielä saavuttaa. Toki myös kirjoitan tätä ehkä just sulle. Sulle joka olet vielä alussa. Tai toivon että joku matkansa alussa oleva, itsensä kanssa kamppaileva näkee tän tekstin ja huomaa,  että ei tää ole kenellekään helppoa. Mutta näkee myös sen että tää on mahdollista ihan kenelle vaan.  Sullekin. Toivon todella että mun matka olisi jollekin motivaattorina ja luomassa uskoa itseensä.

Tätä tekstiä saa jakaa jos kokee että tässä ehkä olisi jollekin se motivaatio tekemään muutos elämäänsä. Saa jaksaa jos haluaa näyttää muille että jokainen on potentiaalinen tekemään muutoksia. Saa jakaa jos haluaa luoda uskoa ehkä just sille yksin kilojensa kanssa kamppailevalle. Saa jakaa jos uskoo siihen että kuka vaan pystyy tähän. Saa jakaa jos kokee että tää teksti vois auttaa sitä jotakin uuteen alkuun. Saa myös olla jakamatta ja olla vaan ylpeä mun muutoksesta ;)

Mä olen tän tien kulkenut ja uskon että kuka vaan pystyy tähän. Mutta on mullakin vielä matkaa jäljellä. Sä voit liittyä mun matkaan nyt, kuljetaan se yhdessä loppuun. Tai aloitetaan sun matka nyt ja kuljetaan se yhdessä. Voidaan myös kulkea vierekkäin toisiamme tukien, kannustaen ja kynnysten yli tuuppien. Lähde mun mukaan, tehdään tästä kaikesta totta sullekin?

Mutta joo, tässä tulee muutoskuvia. Olkaa armollisia. Tää on mulle tooosi iso askel laittaa itsestäni tälläsiä kuvia, mutta kyllähän tässä on jotain tapahtunut :D En tiedä miten nää kuvat nyt asettuu ku ipadilla tätä kirjoitan, mutta ehkä oleellinen kuitenkin tulee esille. 

Nyt hengitän syvään ja painan julkaise nappia. 

2010-2012
2013
2014
2014







17 kommenttia:

  1. Juma nainen!! Loistavasti vedetty, todellakin. Viimeistelyä vaille valmis ;) Ne kovimmat kilot jäljellä. Terveyshyödyt saavutettu jo, nyt enää hiljennät sen turhamaisen sisäisen äänen, jolle ei ihan kiva ja ok riitä, vaan joka haluu SEN KAIKEN!! Mut tiedätkö, mä uskon että sä teet sen :) Näytät kaikille, kuten ajattelit. Välillä tarvii vaan herätellä itseään ja sun kohdalla se on nyt. Ja toki noita vaiheita on ollu säännöllisesti matkan varrella, josko tää olis se viimeinen ylämäki ennen maalia. Maalisuora näkyy jo!! -hengessä mukana-

    VastaaPoista
  2. Tähän käy vain yksi sana, WOW! Tai ehkä toinenkin, MIELETÖNTÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kimmo. Onhan tää ihan positiivinen suunta kyllä kieltämättä (:

      Poista
  3. Hauskoja kuvia:D upee muutos, hienoa! -Laura-

    VastaaPoista
  4. Ai niin ja tsemppiä loppurutistukseen! Sä teet sen ja sä pystyt siihen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura tsempeistä, ei tässä tosiaan auta ku painaa menemään vaan :P

      Poista
    2. Eipä auta ei kun painaa menemään:) mulla on matkaa jäljellä vielä runsaasti, mutta pirkkuhiljaa!

      Poista
    3. Niinpä, pitkä on mullakin matka takana. Välillä toivoton ja välillä toivoa täynnä, mutta tässä ollaan. Jess (:

      Poista
  5. Ensinnäkin ihan mieletön muutos – en olisi ikinä uskonut ennen-kuvien olevan tota luokkaa, kun sun blogia on seuraillut! Saat todellakin olla ylpeä saavutuksistasi, äläkä missään nimessä turhaan häpeile ennen-kuvia, sillä ne ovat historiaa ja olet selkeästi näyttänyt, että täältä piisaa potkua enemmän kuin kenessäkään tavismimmissä. :) Mun (ja oikeasti varmasti suurimman osan ihmisistä) mielestä mieluummin sitten näin päin kuin se, ettei ole koskaan joutunut taistelemaan painonsa kanssa – silloinhan ei olisi myöskään mitään taistoja ja niiden voittamisia takana.

    Sitten tosta viidestä kilosta. Jos sen viisi kiloa oikeasti haluaa pois, niin kyllä sen saa suhteellisen lyhyessä ajassakin ihan varmasti, kunhan motivaatiota ja itsekuria riittää. Sen sijaan kysynkin, haluatko todella juuri sen viisi kiloa pois ja mistä sen pitää lähteä? Kilomääränä vaa'asta vai rasvakerroksesta? Saattaisi lähteä huonolla tavalla myös lihaksistakin. Saisiko se samainen viisi kiloa tulla lihaksiin jonain päivänä takaisin? Kyse on nyt niin pienestä ja marginaalisesta määrästä, että sitä on vaikea lähteä mittaamaan ja on myöskin vaikeaa kuvitella, että se voisi olla merkittävä pudotus. Lähestulkoon samassa tilanteessa haluaisin vain tsempata ennemminkin siihen suuntaan, että älä ainakaan turhaan stressaa tai murehdi niitä viimeisiä kiloja – nautitaan auringosta, kesästä ja liikunnan ilosta niin voi olla, että se vitonen lähtee kuin itsestään! Ja valmistahan ei tule sen vitosenkaan jälkeen, sitten sitä keksii itselleen uuden tavoitteen ja taas uuden ja taas uuden... :) Onneksi tässä on koko loppuelämä aikaa viedä kehoaan siihen suuntaan, mihin haluaa, joten kiirettä ei luulisi tulevan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu moni muukin kysyy että miksi vielä pitää saada se viis kiloa pois ja miks ei oo tyytyväinen näin ym ym.. No, jos olisin ilman vaatteita niin ymmärtäisitte. Toisekseen se viis kiloa on matkaa normaalipainoon..se kun on aina ollu haaveena saada se paino tiettyyn pisteeseen niin en mä siitä luovu. Inbody mittausten mukaan oon saanu hyvin tavaraa pois läskistä, kutistamatta lihaksia. Kyllä nääkin sit lähtee (: rasvaprosentti on vielä törkeen korkea eli tottakai sen pienennys on myös kokoajan menossa. Mahassa mulla on edelleen tää ylimääränen kerros ja sen täytyy lähteä. Sitten alkaa vasta se varsinainen työ kun keskitytään vaan kasvattamaan lihaksia :P eli sitten painokin alkaa varmaa taas nousta :D

      Poista
  6. Tää teksti tuli kyllä just sopivaan aikaan sopivaan paikkaan! Voin niin samaistua noihin sun fiiliksiin ja siihen, että kun alkaa olla tyytyväinen niin otekin lipsuu ja alkaa "palkita itteään" jollain herkuilla! On kyllä aivan huikeat muutoskuvat! En olis ikinä uskonu, enkä osannut mieltää miten iso oot ollut..! Wautsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu huomasin että sullakin pientä kriiseilyä. Mutta niin kai sitä pitääkin olla niin saa taad uutta näkökulmaa kaikkeen (: tsemppii meille :D

      Poista
  7. Hyvää duunia ja tulokset näkyy! Otetaan ens elokuussa uudet kuvat mökillä samasta paikasta. Lavastetaan esim. toi kuva kun osoitat sormella majaa ja kun tuot mulle kaffetta!

    VastaaPoista
  8. Siis aivan mahtavaa duunia oot tehnyt ja todellakin saat olla ylpeä ittestäs! Kuten muutkin jo kommentoi, niin ne vikat 5 kiloa on tiukimmassa, mutta tehtävissä kun vaan jaksaa painaa. Pääasia on kuitenkin, että oot jo nyt tullut pitkän tien ja ottanut terveellisen elämän asenteeksi, et vain hetkelliseksi hurahdukseksi. Saat ihan varmasti ne vikatkin kilot pois ennen kuin huomaatkaan :) tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Veera, kyllä se niin on että nyt ei luovuteta ;)

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: