maanantai 31. maaliskuuta 2014

Faktojen myöntäminen

Nyt on pakko palata edellisen postauksen aiheeseen..Sokeus. Ton postauksen jälkeen mä sain kaverilta pari vanhaa kuvaa. Tutkin myös juuri äsken tietokoneelta vanhoja kuvia, joita en ollut edes nähnyt. Ne kun oli miehen puhelimesta niin ei oo tullu paljonkaan katteltua. Mutta siis asiaan. Mä OLEN laihtunut. Mä OLEN muuttunut. Mä ALAN OLEE normaalin näkönen. Mä OLEN kohta normaalipainoin. Ihan oikeesti. Pakko se on nyt myöntää kun uskalsin asiaa alkaa miettimään enemmän ja katsomaan asiaa rehellisesti silmästä silmään. Mun liikkuminen, syömisten tarkkailu, itku ja hammasten kiristely on tuottanut tuloksia ihan aikuisten oikeesti. Hitaasti, mutta varmasti kuten sanotaan. Tämä tulee myös vihdoin olemaan pysyvä elämäntapamuutos, joten aikaakin tarvitaan. Aikaa menee jo siihen että saa oman pään mukaan muutokseen ja oppii sen oikean tavan elää niin että pysyy siinä muutoksessa myös vuoden ja kahden vuoden päästäkin.

Pyöräilykelit on ollu niin buenot!!

Alunperinhän ajatuksena oli laittaa niitä kuuluisia ennen-jälkeen kuvia vasta sillon kuin aikanaan lupasin eli 4.7. Nyt kun itse olen noita paljon tässä katsellut ja vertaillut niin olen oikeasti aikamoisen ylpeä itsestäni. Ja iloinen että muutosta on tullut! Sen takia tekisikin mieli ottaa varaslähtö kuvien esittelyyn, mutta kuitenkin päätin että toistaiseksi pysyn päätöksessäni :D Ehkä..

Suurin "pelkoni" on ollut että tarpeeksi hyvää muutosta ei ole tapahtunut verrattuna viime kesään. Mutta nyt kun noita kuvia katselin niin olen mä tässä vuoden aikana pienentyt. Toki isoin ero on noin kolmen vuoden takaisilla kuvilla. Huhhuh. Miten sitä onkin niin sokea omakuvalleen? En mä rehellisesti sanottuna ole tajunnut kuinka kamalalta oon näyttäny. Surullista oikeestaan.

Laiskalauantai <3
Moni varmasti miettii että miksi ihminen päästää itsensä siihen kuntoon? Mulla on siihen tosi selkeä vastaus. Itse ei nää sitä kuinka kamalassa jamassa sitä oikeasti on. En mä ole tajunnut että olin niin lihava mitä olin. En todellakaan. Tottahan tiesin että olen läski, mutta en ehkä vaan halunnut myöntää koko totuutta. Sokea olen ollut siis siihenkin suuntaan. Aika pelottavaa oikeasti sekin. Kuinka sitä ei muka nää itseään niinku näkee toiset? Eilen kun katsoin Suurinta Pudottajaa niin tajusin että mä olin ihan niinku ne on. Yhtä läski. Tai kookas. Tai lihava. Miten kukin nyt haluaa bmi 30+ kokoista ihmistä kutsua. Erona eilisen ja aikasempien suurimpien pudottajien katsomisella oli se, että nyt tajusin että olen itse ollut sen kokonen. En ehkä sieltä pahimmasta päästä, mutta iso kumminkin. Aikasemmin kun olen katsonut niitä ohjelmia niin oon miettinyt että onneksi en ite oo vielä noissa mitoissa. Enpä. Johan noi kuvat joita oon vihdoin uskaltanut katsoa kertoo totuuden. No niin tai näin, nyt se on historiaa ja uudet kuviot on täysin erilaiset!

Viikonloppuna murehdin Jarille että kun luen näitä blogeja ja yhdessä blogissa onkin tyttö jonka kanssa olen hyvin samoissa mitoissa. Erona vaan on se, että se oikeesti näyttää jo tosi hoikalta ja mä en. Sillä on litteä maha ja kapea vyötärö. Tosin kun mulla. Mulla on juurikin se vasta ja jenkkikset edelleen ongelmakohtana. Musta ei sais hyvällä tahdollakaan sellasia kuvia kuin tolla toisella on. Jari sitten sanoikin ne ihanat pelastavat sanat. Mulla on ehkä jotain muuta kun mitä sillä toisella ei ole. Lihaksikkaampi ulkomuoto muutoin. Jari näki mussa niitä hyviäkin asioita, joita mä en itse nää koska nään vaan mun höllyvän röllön :D Tosin, olen mä siellä kasvattanutkin yhtä pientä poikaa 9kk, mutta se ei ole tekosyy. Siitä on jo 4 vuotta aikaa meinaas. Ja timmejä mammoja on pilvin pimein. Eli en hyväksy sitä syyksi että mulla on röllö. Mutta ei muuta kuin työtä, työtä, työtä ja työtä. Ehkä jonain päivänä se röllö on poissa.

Rasmus 4vee <3

Mulla on nyt tässä pienessä mielessäni suunnitelmia. Oman toiminimen perustaminen nyt ensiksi. Haluaisin jonain päivänä myös alkaa vetää jotain "laihdutusryhmää". Tai juurikin sitä elämäntapojenmuutosryhmää. Haluan niin olla mukana muuttamassa jonkun toisen elämäntapoja terveellisempään suuntaan. Itselleni ainakin erilaiset ryhmät (painonvartijat, herbalife ja mitä näitä nyt on) on ollut kaikkein paras tuki. Ne kaikki laihdutusyritykset on tosin kosahtanu siihen, että se ei ole ollut muutos. Se on ollut laihdutuskuuri. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana olen saanut oikeasti pään ja mielen  mukaan tähän touhuun ja uskonkin että tästä ei ole paluuta entiseen.

Nää maisemat!



2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Ja hienoa kun on tuloksia tullut, onnea:) Kiva juttu että olet ne nyt itsekin huomannut!!! Kuvat on kyllä siinä asiassa hyvä juttu... -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pakko kai se on katsoa faktoja vihdoin silmiin ja uskoa että mäkin onnistun jossain ;)

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: