torstai 20. helmikuuta 2014

V***n jännitys!!

Naurakaa vaan..

Mutta..

On aivan jäätävän ärsyttävää olla jännittäjä. Mulla on tänään ollut tosi ahdistava ja oksettava olo. Itkettää ja en malta pysyy paikallani. Mietin ensin että se johtuu viikonlopun koulupäivistä. Mutta nyt tajusin että se onkin tän päivän lääkärikäynti. Pojan kanssa siis käydää ihan perus lääkärireissulla, mutta sen takia mulla on ihan hirvee jännitys ja ahdistus. MIKSI?! Ei mitään syytä, sinne on ihan tuttu reitti ajaa, parkkipaikkoja on siellä yleensä ihan hyvin, lääkäri on mukava ja tiedän että ei oo mitään huolestuttavaa asiaa. Silti olo on tällänen. Ihan perseestä suoraan sanottuna.





Sitten kun tähän oloon ynnää vielä viikonlopun jännittämisen ni morjens. Miksei tää jännittäminen koskaan helpota? Ei oo mitään syytä ressata. Ja senkin tiedän että ei ne asiat ressaamalla tai jännittämällä parane, päinvastoin.

Raivostuttavinta on se, että tää vaikuttaa ihan koko päivän fiilikseen. Aamusta asti oon ollu kiukkunen ja levoton. Tai herkkä. Tai..no jännittynyt!

Sen vielä hyväksyisin että jännittäisin jos olis pidettävä puhe, tai jotain koetta, tai että odottaisin jotain tuloksia sieltä lääkäriltä. Mutta ei, ihan normaali lääkärilläkäynti. ARGH!

Viikonlopun jännittäminen onkin asia ihan erikseen. Varsinkin kun meillä on treenipäivä sunnuntaina. En lähde edes avautumaan siitä, oon niin paniikissa. Yähh. Joo, ei tästä tuu mitään. Täytyy vaan yrittää kasailla itseäni ja uskoa itseeni. Löytää edes jotain pientä hyvää itsestäni ja keskittyä siihen sekä unohtaa ne puutteet ja heikkoudet.


 
Millä te käsittelette omaa jännittämistänne? Vai oonko mä ainoo paniikkipirkko?

4 kommenttia:

  1. Mulla jää yleensä asiat hoitamatta sen takia että jännitän. Hammaslääkärin ajan varaamiseen menee yleensä parista kuukaudesta puoleen vuoteen, kun odotan sitä täydellistä hetkeä soittaa. Eli olen yksin (ettei kukaan kuule) ja mielellään kotona, olen käyny vessassa ym. Ja tietäähän sen, kun tilanne on mulle "täydellinen", ja kun en pääse läpi, niin seuraava kerta kun soitan on ehkä säkällä seuraavalla viikolla...
    En edes halua vielä ajatella mitä tulee tulevaisuudessa häämöttävästä näyttötutkonnosta, arvioijat hengittää niskaan kun pitäisi jotain hoitoa tehdä.
    Mutta onneksi mulla on ystävä, jolle soittoa en jännitä... koska voin laittaa viestin messengerissä, buahahaaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä luusereita me oikee ollaan :D tätäki päivää jännitin ihan turhaan. Kaikki meni paremmin ku hyvin :D

      Poista
  2. Kata, mäkin jännitän sikana aina kaikkee, vaikka oon ammatiltani esiintyjä. Oikein kädet tärisee, pulssi hakkaa lujaa, ja meinasin melkein lääkityksen aloittaa siihen. Onneks tajusin alkaa vähän miettimään tilanteita mitkä jännittää, ja ajattelin että antaa kaiken jännityksen tulla jos tulee! Yllättäen jännitys/paniikki ei valtaakaan mua ku oon pääset niiden yläpuolelle ja haistattanut niille pitkät. Ja toisilla on finnejä, toisilla läskiä Ym, mulla saattaa punastuttaa��
    -suvi vanha työkaveri viime vuodelta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana suvi, kiitos kommentista <3 niinhän se on. Järjellä kun ajattelee niin tollanen jännittäminen on aivan turhaa ja pitää vaan päästä sen päälle. Harjoitusta, harjoitusta..

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: