maanantai 24. helmikuuta 2014

Story of my life

Voiko olla totta että enää tää viikko ja on jo Maaliskuu! Kuinka siistii! Kevät kevät kevät! RAKASTAN! Varsinkin kun sen jälkeen tulee kesä. Ei voi olla hymyilemättä kun miettii niitä lämpimiä päiviä ja aurinkoa.

Jari <3


Tää tuleva kesä tulee olemaan niin erilainen ku aikaisemmat. Mä meinaan olla energisempi, laihempi ja positiivsempi ku monena aikasempana kesänä. Kyllä täytyy myöntää, että on tuplasti kivampi odottaa kesää ja suunnitella kaikkea siistii kun on astetta pienempi kokonen. Ai että..Mökkeilyä, veneilyä, juoskemista, iltalenkkejä, aamulenkkejä, väriestejuoksua, pyöräilyä, herkkuja, häitä, grillailua, löhöilyä, midnightrunia, retkeilyä..Mä en kestä!!!



Tule tule pian aurinko ja lämpimät päivät <3

Mutta joo, se siitä hehkutuksesta. Palataan maanpinnalle ja maanantaihin. Mulla on ollut koko päivän maha kipee ja inhottavan turvonnu olo. Ruoka ei oo maistunu ja muutenki ihan plaaah. Viikonlopun opiskelin ja treenasin, tänään lepäsin. Ehkä tää lepopäivä tuli ihan tarpeeseen taas. Eilen sunnuntaina oltiin tosiaan koko päivä Liikuntamyllyssä ja oli niin siistii! Ihan turhaan jännitin. Kyllä mä edes jotain osasin ja sitäkin enemmän taas opin. Liikkuminen on niin ihanaa! Tollasia päiviä voisin oikeesti ottaa elämääni ihan vaikka noin viisi kertaa viikossa. Mä haluan haluan haluan liikunnasta ammatin! Ihan huippua.

No se sitten siitä hehkutuksesta..Tai no. Jos ei sittenkään. Mietin että miksi tai lähinnä miten mä oon vihdoin löytäny sen liikunnan riemun ja mistä oon löytäny sen motivaation liikkua ilman että kokoajan takaraivossa on ajatus että on vaan pakko liikkua että laihdun. Mistä oon saanu sen fiiliksen itelleni että tää on kivaa? Ei kuulkaa hajuakaan. Ennen nää "lepopäivät" oli sellasia helpotuksen huokauksia että sai luvan vaan olla, mutta nyt tänäänkin on oikeen pitäny muistuttaa että lepää välillä. Kovasti ois iltalenkille tehny mieli mennä, mutta päätin odottaa huomista aamu-uintia.

Mua välillä ärsyttää itseänikin (ja luultavasti alkaa pikkuhiljaa muitakin ärsyttää, sori kaveri) tää mun hyvänolon hehkutus ja positiivisuus. Oon itse välillä niin ihmeissäni että kuka mun suulla puhuu ja jaloilla liikkuu. En mä oo tällänen joka muita kannustaa urheilemaan ja syömään oikein. Tai no, miksen ois. Sitähän mä just haluan tehdä! Kun vaan muistan pitää rajat siinä toisille ojeita tuputtaessa. Huomauttakaa hei kun kyllästyttää! En mä suutu, ainakaan pahasti ;)

Itse oon muuten ollu kohta pari kuukautta ilman PepsiMaxia jota join ennen monta lasia päivässä. En ois uskonu että sen voin jättää pois, koska se oli aina sellanen "helpotus" että saa edes jotain hyvää. Nyt en todellakaa enää palaa siihen kierteeseen. Voin ottaa ravintolassa toki limua ruuan kanssa, mutta en meinaa enää ikinä litkiä sitä pitkin päivää. Hampaat ja maha kiittää. Täydellinen esimerkki pienistä muutoksista mutta isoista tuloksista.



Muutenkin mulla on elämässä niin erilainen sivu auennut että en meinaa perässä pysyä. En tosin pane pahakseni, tää on paljon parempi sivu kun mitkään edellisistä. Ja jos suunta on tämä, niin en uskalla edes miettiä mitä muutaman sivun takaa löytyy. Toivottavasti jotain yhtä siistii ku nyt.

Nyt joku saattaa miettiä, että voi kun kuulostaa ihanalta ja helpolta ja en mä vaan vois ja höpöpöpö(ainaki niin mä mietin aina muiden blogeja lukiessa, itsesäälissä rypien)...Kyllä voit. Jokaisella meillä on ikävä kyllä vaan tää yks elämä elettävänä ja mä olen tajunnut että en todellakaan halua elää sitä "sitten kun" moodilla. Haluan elää NYT. Uskoa että kaikki järjestyy, kaikella on tarkoitus ja pyrkiä vaan uskaltaa elää tästä hetkestä nauttien. Melkein 30 vuotta "sitten kun" elämää riitti mulle. Oli vaan otettava riski ja tehdä päätös että kaikki muuttuu. Mä haluan olla onnellinen ja se mielessä koitan elää päiväni. Ja kyllä, edelleen (kuten jossain aikasemmassa kirjoituksessa mainitsin) kiukuttelen, masistelen, huudan, itken, valitan ja pelkään. Mutta se ei oo enää hallitsevana olotilana. Eikä toivon mukaan tuu koskaan enää olemaankaan. Toki niitäkin päiviä, viikkoja ja ehkä jopa kuukausiakin tulee eteen että kaikki on sieltä ja syvältä, mutta toisaalta ilman niitä en tunnistais ehkä esimerkiksi tätä sairaan hyvää fiilistä mikä nyt on. Oikeesti tääkin olo lähti vaan siitä ku katoin säätiedotuksen ja se näytti aurinkoa. Siitä nousi hymy huulille ja ajatukset karkasi kaikkeen ihanaan mitä kevät tuo mukanaan. Musta on niin siistii kattoo ikkunasta ulos kun on synkkää ja sataa. Jep! Mulle se vaan kertoo siitä että kevät ja kesä on kokoajan lähempänä. Siitä mä tykkään.

Hoh, tulipas avautuminen taas. Toisaalta just tän takia tykkäänki pitää tätä blogia. Saan kirjotettua ylös ne hyvät ja myös huonot fiilikset.

Saan mustaa valkoselle siitä että mä elän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: