maanantai 17. helmikuuta 2014

Mitä on onnellisuus?

Tää kirjoittaminen tuntuu vaan vähenevän kokoajan ja syy on ihan vaan se, että läppäristä on laturi rikki. Padilla en jaksa alkaa kirjoittelee ja pöytäkoneella on muuten vaan niin tylsää että oon siinä ihan vaan pakolliset hetket.

Nyt ajattelin kuitenkin tässä kirjoitella asiasta jota oon miettinyt. Onnellisuus. Mitä se on? Mä oon onnellinen. Huomaan sen aina jostain pienistä asioista, mutta niin isoista että ne tekee mun elämästä onnellisen. Joo toki perhe ja ystävät jne tekee onnelliseksi, mutta se on päivän selvä asia. Entä ne pienet asiat? Ulkona sataa eli lumi sulaa, aamulla linnut laulaa, lapsi antaa ison halin,  radiossa soi hyvä biisi, vastaan kävelee hymyilevä ihminen, jollain facekaverilla on ollut hyvä päivä, pyykit tuoksuu, taskusta löyty kolikko, kiristävät housut ei kiristäkään enää..paljon pieniä asioita joista en oo aikasemmin osannut ehkä samalla tavalla iloita. Asioita joita tapahtuu päivittäin, mutta joille ei ennen antanut edes ajatusta.

Uskon että tässäkin kaikessa on suurimmaksi osaksi takana urheilu. Se vaan saa mielen paljon paremmaksi. Oon viimeiset kuukaudet urheillut varmaan enemmän ku koko elämäni aikana yhteensä. Ei oo montaa päivää etten saisi mun ihanan Loopin aktiivisuutta täyteen. Haastan itteäni liikkumaan enemmän ja enemmän. Kokeilemaan uusia asioita ja tuomaan arkeen mukaan ihan tavallista hyötyliikuntaa. Mä niin haluan liikkumisesta mulle ammatin. Oon itse yleisesti ottaen paljon paremmalla tuulella ja jotenki rohkeampi. Ei tän takana voi olla mikään muu kuin urheilu!

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa Crossfittii. Viime vuonna aloitin juoksemisen. Vuoden alussa aloitin uimisen. Ryhmäliikunnat oon jättänyt kokonaan, mutta tilalle on tullut paljon muuta. Tän päivän crossfit oli jotain niin siistiä! Just sitä polttavaa tunnetta reisissä, hikeä, itsensä haastamista ja onnistumista. Ei vaan voi olla mitään parempaa! Kokeilkaa vaikka ite ;)

Itsetunto on mulla kans kasvanu huimasti. Kyllä tänään taas jännitti ihan törkeenä mennä crossfit tunnille, mietin että en mä siellä pärjää. Ajattelin että meen vaan nolaamaan sinne itteni. Mutta ei muuta kuin tulta päin. Siinä salin ovella odotellessa en tienny miten päin olla, ja kun valmentaja tuli paikalle ja sano että oonkin ainoo koko tunnilla niin ensin iski paniikki. Ei ei ei. En mä halua, en voi piiloutua takariviin enkä olla huomaamaton. Sen sijaan joudun olla koko ajan valvovan silmän alla kaikkine läskeineni ja osaamattomuuteineni. Täh mikä sana?!

Mutta, samalla hetkellä päätin että ei, mä otan tästä kaiken irti. Opin ja imen kaiken mahdollisen tiedon itelleni kun kerran  saan näin hyvän tilaisuuden, oman PT:n tunniks. Oon just niin huono tai hyvä ku oon, mutta ainaki mä oon mä. Alotettiin ihan nollasta ja kieltämättä oli aika jees kun valmentaja kehu. Se oli ehkä vaan peliliike kehua, mutta ainakin se toimi. Mun itsevarmuus kasvoi ja uskalsin olla oma itseni ja haastaa itteäni. Jälleen kerran sain todeta, että en mä oo niin huono kuin kuvittelen.

Viikonloppuna on taas koulua ja oon sen suhteen jälleen totaalisen sekavin tuntein. Meillä on ekaa kertaa käytäntöä. Koko päivä Myllypurossa reenataan. Mulle tooodella paha paikka. Olla se heikoin. Tai ainaki taas uskon olevani heikoin ja mietin kaiken aikaa että miks mä meen sinne nolaamaan itteni.  Mietin että keskeytän koko koulutuksen, oon kipee tai mitä vaan ettei mun tarvii mennä sinne muiden arvioitavaksi. En mä niin tekis, täähän on mun unelma mutta silti mua vaan pelottaa ja paljon! Ei tässä silti auta kuin mennä leuka pystyssä sinne ja tehdä parhaani. Oppia, kehittyä ja kasvattaa taas hitunen sitä uskoa itseeni. Olla vähän parempi sieltä lähtiessä kuin sinne mennessä.

On kyllä hurja huomata kuinka paljon on vielä töitä oman itseluottamuksen kanssa, mutta on myös lohduttavaa huomata kuinka paljon pidemmällä oon asian kanssa kuin vuosi sitten.

Kaikki tää on mun onnellisuutta. Mulla on mun oma perhe. Maailman ihanin mies ja lapset ja ystävät. Mä oon onnellinen ollessani mä. Kyllä se vaan on pakko myöntää. <3

Ps. Pahoittelen tylsää ja kuvantonta tekstiä. Pahoittelen myös kirjoitusvirheitä. Syytän ipadia, tällä ei toimi esikatselu eikä oikeen mikään muukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: