tiistai 28. tammikuuta 2014

Kuka on hyvä ja kuka ei?

Minä Personal Trainerina
 
Viime aikoina on Personal trainerit ollut paljon tapetilla. Millainen on hyvä PT?
Mistä tiedät kuka on hyvä ja kuka ei?  Kenellä on koulutus ja millainen koulutus?
Hyvän PT:n löytäminen ei ole välttämättä ihan helppo juttu.
Saatiinkiin tehtäväksi miettiä millainen juuri minä olisin Personal trainerina.
Tehtävä olikin melkoisen mielenkiintoinen ja haastava.
Tässä tulos..
 
Kannustava? Vaativa? Tiukka? Kaveri? Joustava?
Onko personal trainer vain silloin hyvä kun se on treenattu, timmi, lihaksikas?
Olenko hyvä personal trainer heti kun olen suorittanut koulutukseni?
Ei. Minusta personal trainer voi olla hyvä vasta sitten kun hänellä on intohimo ja halu olla hyvä.
Pitää olla kiinnostusta harjoittamaansa ammattiin ja halu kehittyä jatkuvasti. Näistä sanoista tunnistan itseni. Ei tutkinto tee minusta hyvää traineria. Intohimo ja kiinnostus tekee. Haluan toki olla esimerkkinä asiakkaalleni, mutta en mielestäni tarvitse mielettömiä lihaksia voidakseni olla hyvä esimerkki. Uskon että me kaikki voimme olla hyviä trainereita huolimatta ulkomuodostamme.
Toki meidän täytyy olla terveen ja urheilullisen näköisiä, mutta ei kaikki tarvitse tai välttämättä edes halua itselleen juuri fitness-lavalta tullutta personal traineria.
Tärkeämpää on se tieto. jota pitää olla voidakseen neuvoa asiakasta oikein.
Minä personal trainerina on suuri unelma, jota en ole ikinä uskaltanut edes ääneen ajatella.
Miten tällainen vähän pehmeä pullea tyttö, joka rakastaa kaikkea hyvää, voisi ikinä olla neuvomassa toisia miten laihtua, treenata ja saada terveellinen elämä? Kyllä se voi. Kun tähän lähden niin lähden täysillä, lupaan sen. Mikäs sen parempi esimerkki ja motivaattori asiakkaalle voisi olla kuin personal trainerin oma kokemus ja kuljettu tie. Toivonkin kovasti ja paljon, että saisin kaikkea opppimaani tietoa ja taitoa joskus vielä jakaa toisten itsensä kanssa kamppailevien kanssa. Jakaa ja olla mukana tukemassa jonkun toisen kivistä tietä pehmeästä vähemmän pehmeäksi.
Jonain päivänä juuri minä tulen olemaan jonkun esimerkki, tien näyttäjä, tsemppaaja ja kannustaja.
Olenkin viime aikoina miettinyt paljon asioita jälleen kerran ja todennut, että minä alan olla ihan hyvä. En ole todellakaan vielä unelmamitoissani. Mutta se on oikeestaan aika toisarvoista.
Minä olen terve ja minulla on hyvä olla.
Saman tunteen minä haluan, että tulevat asiakkaani tulevat saamaan.
Ei tarvitse olla täydellinen, mutta tarvitsee olla tyytyväinen.
 Ymmärtää liikunnan ja ravinnon merkitys hyvinvointia tavoitellessa.
Olen itse aina ollut hyvä kuuntelija ja uskon siitä olevan paljon apua tulevassa ammatissani.
Rakastan olla ihmisten kanssa ja tehdä muille hyvää ja juuri sitähän hyvä personal trainer tekee. Näyttää asiakkaalle suunnan mistä löytyy hyvä olo itsensä kanssa.
Haluan kohdella jokaista asiakasta yksilönä enkä sortua liukuhihnatyöhön.
Haluan jakaa kaikkea kannustavaa sanottavaa jokaiselle, joka kamppailee itsensä ja niiden tuttujen "en mä vaan tohon pystyis"-sanojen parissa. Haluan että jokainen asiakkaani oppii uskomaan itseensä ja siihen että jokainen meistä pystyy muutokseen. Se todellakin vaatii jonkun ihmeellisen napsahduksen päässä. Päätöksen. Päätöksen, että nyt kaikki muuttuu. Se päätös ei tapahdu pakottamalla, se tapahtuu ihan huomaamatta. Se ei tapahdu sillä, että minä sanon sen asiakkaalle -minä vain olen suunnannäyttäjä ja annan asiakkaan itse oivaltaa sen.
Itse tykkään liikkua monipuolisesti. Uin, pyöräilen, lenkkeilen kävellen ja juosten,
käyn salilla ja harrastan paljon hyötyliikuntaa. Lähden mielelläni asiakkaan kanssa vaikka
 lenkille, se on useasti helpoin tapa aloittaa liikkuminen.
 Tahtoisin olla ainakin aluksi mahdollisimman paljon asiakkaan kanssa tekemisissä
 ja kannustaa pieneenkin liikkumiseen. Pikkuhiljaa asiakas innostuu luultavasti myös liikkumaan itse. Omalla esimerkilläni on varmastikkin paljon merkitystä alkumotivaation saavuttamiseksi ja olenkin valmis etsimään jokaiselle asiakkaalle juuri häntä kiinnostavan tavan liikkua.
Edellisiä lukiessa esiin tulee vahvasti se, että minä koen olevani parhaimmillani asiakkaan kanssa, joka haluaa muuttaa elämäntapansa. Haluaa laihtua. Haluaa löytää liikunnan ilon.
Haluaa löytää itsensä. Kun asiakas on näitä asioita miettinyt ja kokenut mahdollisesti monia epäonnistumisia, niin silloin minä astun mukaan kuvioihin. Rakennamme yhdessä tien,
 jota kulkea ja jota kulkemalla saavutetaan maali. Matkan varrella minä olen se, joka nostan asiakkaan ylös pohjalta, muistutan mistä ollaan lähdetty. Annan motivaatiota loppuun asti.
 En anna lupaa luovuttaa.
                                                                                                    
Tässä tulee kuitenkin myös haaste itselleni.
Itse olen ollut aina luovuttaja.
Antanut periksi kun asiat ei onnistu. Keksinyt tekosyitä.
Millä siis saan asiakkaan uskomaan minuun?
Entä mistä tunnistan tekosyyt tai miten voin vaatia aikuiselta ihmiseltä lisää suorituksia kun
toinen sanoo että ei kiinnosta tai ei jaksa.
Millä löydän siinä tilanteessa itsestäni sitä
kovuutta vaatia, eikä antaa periksi?
Enhän minä ole sellainen, joka vaatii toiselta
jotain mistä toinen ei tykkää?
Jokainen on toki omasta vapaasta tahdosta             
lähtenyt mukaan tälle tielle, mutta tuleeko oma kiltteyteni   olemaan kompastuskiveni? Ei personal trainer voi antaa asiakkaan luovuttaa.
Pitää olla luonnetta vaatia jatkamaan ja saada asiakas uskomaan itseensä.
Tässä on varmasti itselläni vielä paljon opittavaa. Minun täytyy oppia uskomaan ja luottamaan itseeni täysin, jotta saan asiakkaankin luottamaan ja uskomaan minuun. En voi antaa mahdollisen epävarmuuteni näkyä asiakassuhteessa.
Työssäni haluan olla luotettava, ammattitaitoinen ja osaava.
Antaa asiakkaan maksamille rahoille vastinetta ja olla osana nostamassa personal trainereiden arvostusta. Otan selvää jos en tiedä. En anna epävarmoja vastauksia tai ohjeita.
 Haluan olla täysin varma opastaessani asiakasta. Kehitän itseäni jatkuvasti.
En halua sekoittua massaan ja olla yksi muiden joukossa harjoittamassa asiakkaita liukuhihnalla. Haluan olla muuttamassa vaikka vain yhden ihmisen elämän kokonaan, sen sijaan että vain katson vieressä kun asiakkaat treenaa, mutta unohdan heidät kun tunti on ohi.
Haluan saada mahdollisuuden antaa paljon enemmän.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Poliisista päivää

Sanaton ja tylsistyny olo, mutta silti tuun avaa blogin. Hmh..istun tässä iltaa ihan itseni kanssa, lapset nukahti ja ite oon ihan kuutamolla. Läppäristä meni laturi rikki ni en oo jaksanu edes ajatella tät kirjoittamista kun tää on ipadilla aika hankalaa. Mutta jos jotain kumminkin..ehkä.

Tää viikko ja itseasiassa koko tää loman jälkeinen aika on menny hirveetä vauhtia. Oon liikkunu tosi paljon, syöny hyvin, opiskellu, suunnitellu, miettiny, ihmetelly ja laihtunu. Ei huono siis.  Tänää on ensimmäinen päivä kun päätin että ihan sama mitä aktiivisuusmittari sanoo ni mulla on lepopäivä. Tähän asti oon joka päivä halunnut että aktiivisuus tulee täyteen joten ehkä nyt oli ihan paikallaan ottaa yksi päivä vähä vähemmän aktiivisesti. Ihan tarkotuksella olen siis vaan ollu ja möhnänny sohvalla, omalla ja naapurin sohvalla. Ja kylläpä on muuten tylsää! 

Tossa sitten kun kaverin sohvalla röhnötin niin puhelin soi. Numero kyllä näky, mutta se ei ollu tuttu. Yleensä en vastaa, mutta nyt ajattelin että samapa tuo. No sepä oli poliisi. Hah, vähä nousi pala kurkkuun että mitä nyt. No se poliisi olikin ottanut mun viime elokuussa tekemän rikosilmotuksen hoiviinsa ja tekikin mulle puhelinkuulustelun.  Lyhyesti homma meni nöin: Mä löysin elokuussa tori.fi:stä Iphonen ja otin myyjään yhteyttä. Se oli nuori tyttö ja sano että on nyt reissussa ja en voi hakea siltä puhelinta, mutta että hän voi sen lähettää mulle. Vähä epäröin ja sanoinki sen sille niin sitten sain jutella hänen "isänsä" kanssa. Asiallisen kuulonen mies ja sano  oli tosiaa ostanu tytölle uuden puhelimen ja vanha on nyt turhana. No ei mitää, laitoin rahat tilille ja jäin odottamaan puhelinta. Lopun varmaan arvaattekin..ei tullu puhelinta eikä kuulunu enää muutakaa. Tein rikosilmotuksen ja unohdin asian. Kunnes nyt sitten tosiaan poliisi soitti ja sano että tän asian selvittely on vähä vieny aikaa, mutta ilmeisesti sama tyyppi on tehny näitä samoja juttuja aika paljon enemmänkin  ja nyt kuulustellaan kaikki ja kattoo sit mihin asiat johtaa. 
Sellanen lauantai-illan piristys. 

Enpä oo sen jälkee torista tainnu mitää ostaakkaa.

Tästä taitaa tulla aika äärettömän tylsä höpötys, kun en saa kuvia tällä ipadilla lisättyä ja miitenkin tää kirjottaminen on aika tönkköä. Ajattelin laittaa tänne yhden ihan mielenkiintoisen tekstin teille luettavaksi joku päivä kun saan aikaseksi. Ton läppärin laturin hajoomisen takia kaikki on vaan vähä haastavampaa. Joudun meinaa käyttää pöytäkonetta ja sehän on ihan liian vaativaa kun sitä haluaa käyttää molemmat tämän talon aikuiset. Ei vaan, se on vaan väärässä huoneessa ja en jaksa istuskella siellä yksinäni. Joku päivä sit, odotelkaa rauhassa.

Nyt mä meen leikkii ninjaa. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Haaste.

Sain tälläsen haasteen ja otanpa sen nyt vastaan-.


Minut haastoi Äiti nimetön:lta
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukiaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta:
1. Ennen ensimmäisen lapseni syntymää olin varma että haluan 7 lasta. 
2. Ensimmäisen lapsen syntymäni jälkeen olin varma että en halua enää yhtään lasta.
3. Kuitenkin haluaisin adoptoida tytön. 
4. En oo ikinä ollut julkisesti bikineissä. Enkä varmaa epäjulkisestikkaan.
5. Rupesin 18-vuotiaana yrittäjäksi.
6. Halusin nuorempana poliisiksi, mutta vaahtosammuttimia ei kuulemma kelpuuteta poliisikouluun.
7. Mulla on maailman huonoin sävelkorva (mikä se edes on?) 
8. Mulla on myös maailman huonoin lauluääni.
9. Mä suutun ja loukkaannun tosi helposti
10. Rakastan järjestää yllätyksiä muille, isoja ja pieniä.
11. Tykkään vaihdella huoneissa järjestystä ja joskus haaveilinkin arkkitehdin ammatista.


Kysymykset haastetuille: (eli mulle)

1. Hauska/kiva/ihana muisto lapsuudesta
Ekana tulee nyt jostain syystä mieleen se kun tulin 11-vuotiaana Espanjasta lomalta jossa olin ollut kaverini perheen kanssa ja kotona odotti oma sänky uusilla ihanilla Aku&Iines lakanoilla <3 Ne lakanat on muuten vieläkin tallessa :D
2. Mikä “rooli” (kiusattu, kaikkien kaveri, nörtti jne) sinulla oli koulussa?

Varmaa vähä sellanen kaikkien kaveri?!
3. Mikä sinusta tulee isona?

Voi kumpa tietäis..Kovasti paljon tuntuu että terveyden ja liikunnan parissa haluan tulevaisuuteni viettää eli sitä tietä tavoitellaan (:
4. 3 ruokalajin illallinen, mikä olisi herkkumenúsi?

Alkuun vois olla kevätkääryleitä, pääruuaksi öö..hah mun miehen tekemää spagettii ja jauhelihakastiketta ja jälkkäriks kaikkii ihania suklaisia ja pähkinäisiä kakkuja ja leivoksia :P
5. Asia jota pelkäät?

Että joku läheinen kuolee
6. Miksi kirjoitat blogia?

En oo vielä keksiny kunnollista syytä..Kirjoittaminen on kivaa ja on hauska lukea vanhoja juttuja myöhemmin ja katsoa mihin on tultu..
7. Päivä näkymättömänä, mitä tekisit?

Ääk apua, varmaa tälläsenä vainoharhasena kävisin kaikkien tuttujen luona kuuntelemassa mitä musta puhutaan :D Ai miksikö ne sattuis puhumaan just musta? No en tiiä :D
8. Haluaisitko oppia uuden kielen, minkä?

Espanja
9. Mitä eläintä et voi sietää?

Öö..No kissoista en tykkää, mutta kyllä mä niitä siedän. Jotku ötökät on ehkä ihan yök!
10. Oletko kateellinen jollekin/jostakin?

Aina kaikille kaikesta :D
11. Suosikki jäätelö maku/merkki?

Cookie dough :P

11 kysymystä seuraaville haastetuille:

1. Mikä on unelma-ammattisi?
2. Ketä tai mitä ihailet?
3. Mistä tulet onnelliseksi?
4. Mikä on parasta aamuissa?
5. Kaunein suomenkielinen sana?
6. Mitä on aina pakko katsoa telkkarista?
7. Romanttisinta mitä oot kokenut?
8. Mikä on parasta kodissasi? (ei henkilöt, vaan paikka tai tavara)
9. Uskallatko kertoa julkisesti muista eriävän mielipiteesi?
10. Paras liikuntamuoto?
11. Oliko ees vähän väkisin väännetyjä kysymyksiä tässä? :D

Minä haastan seuraavat:


Haastan teidät:
Vinkatkaa mulle kun ootte ottanu haasteen vastaan ;)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Mikä viikonloppu?

Nyt makaan vihdoin sohvalla peiton alla räkäverkkarit jalassa
 (oikeesti kylläkin ihan vaa yöhousut, mutta räkäverkkarit kuulostaa uskottavammalta).
 Opiskelut, treeni, suihku ja ruoka takana.  Hetkeksi voin siis pysähtyä tähän.

Sitä ennen kuitenkin muutama sana tänne..

Viikonloppu oli ja meni. Menikin todella nopeasti koulun penkkiä kuluttaen. 
Paljon oli taas uutta asiaa ja tietoa. Pää ihan pyörällä. 
Ei ehkä niinkään opistuista asioista, vaan enemmän ehkä siitä kun mulle tuli 
taas sellanen olo että ei musta oo tähän. Tuntuu että oon ihan eri tasolla noiden muiden kanssa.
 Ei mulla oo sellasia tietoja ja taitoja ku niillä muilla. 
Miten musta voi tulla PT kun ei mulla ole sellasta sali- ja treenihistoriaa ku noilla muilla on.
 En mä oo mikään timmi ja mulla ei oo  hyvännäkönen treenattu ruho.  
 Eääh. Ihan todella rasittavaa miettiä näitä, kun kumminkin tiedostan että siellähän mä opin. 
Ja osaanhan mä jo paljon. Ravinnosta ja perustreenaamisesta osaan jo aika paljon. 
Onhan mulla kokemusta vaikka kuinka paljon varsinkin ravintopuolella.
 Mutta heti kun mennään astetta vaativammalle tasolle niin mulle iskee epävarmuus. 
Kokoajan opin uutta, mutta silti..

Tää on taas niin hyvä ;)


Kaikesta huolimatta haluan jatkaa ja oppia lisää. 
Ehkä mä oon vaan asettanu itelleni liian isot tavoitteet  ja sen takia mua pelottaa. 
Jos mä taas vaan vähän relaan ja mietin tavoitteitani uudelleen. 
Tai ainakin muutan aikatauluja. Ei kai mun tarvitsekkaan olla täysin valmis 
Toukokuussa kun koulu on loppunut. Tai no ei kai sitä koskaan oo täysin valmis, 
mutta onhan mulla tässä aikaa oppia ja kehittyä. Eihän mulla edes oikeestaan ole mitään 
suoria suunnitelmia tulevaisuudelle. Paljon vaan ajatuksia ja haaveita, 
mutta ei mitään konkreettista tietä mitä tulen kulkemaan.
 Day by day, vai miten se meni.

Asiasta toiseen. Aloitin uudestaan sen punnerrushaasteen. 
En oo joulun jälkeen punnertanut ollenkaan ja mietinkin että on vaan aloitettava alusta se  koko haaste. Äsken tossa sitten kahvakuulailun jälkeen otin ne ohjeet esiin. 
Mietin että aloitan ihan samasta ku viimeksikin, koska voimat on varmaan ihan surkastunu 
tässä tauon aikana. Viimeksi alkutestissä jaksoin tehdä 4 punnerrusta. Nyt jaksoin 20 ja nekin tein vasta kahvakuulatreenin jälkeen. Eli ei sentään ihan nollasta tarvii taas lähteä. 

Tässä vielä linkki siihen haasteeseen jos joku muukin innostuu. 
Siitä vaan haastamaan itseä.


Mutta joo, nyt on taas aikaa miettiä ja sisäistää asioita. Lukea ja opiskella lisää. 
Tutkia ja ihmetellä. Saatiin kotitehtävä joka pistää mut ainaki haastamaan itseni kunnolla. 
Täytyy mennä ajatuksieni sisälle ja miettiä asioita oikeesti. 
Opetella tuntemaan itseäni lisää ja pistää itseni likoon. 
Siitä tulee mielenkiintoista.






keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Sekametelisoppaa

Niin se loma meni ja arki on jälleen palannut keskuuteemme. 
Arjen lisäksi keskuuteemme on saapunut myös talvi ja pakkanen. HYI. 
En tykkää vähääkään tästä, varsinkaan nyt kun sai 10 päivää nauttia auringosta ja lämmöstä. 
Mutta minkäs teet, ei ehdi murehtia kun on taas päivät täynnä touhua. 
Pyykkiä, matkatavaroiden järjestelyä, postien selvittelyä, laskuja, koulujuttuja, ruokailujen
 ja liikkumisten suunnitteluja ja ja ja..Kaikkea mukavaa.


Mutta jos jotain pientä lomasta kirjottaisin. 
Tai lähinnä teitä ehkä kiinnostaa että miten mulla meni se syömisten ja liikkumisen suhteen? 
Ihan hyvin mielestäni. Painoa oli joo tullut 1,5kg lisää, mutta annettakoon se anteeksi.
 Salilla en siellä käynyt, mutta lenkillä kävin. 
En herkutellut läheskään niin paljon kuin oisi voinut luulla. 
Karkit pysyi kaupassa ja järki muutenkin päässä.

Loop oli kokoajan ranteessa ja se olisin jälleen kerran hintansa arvonen. 
Oli tosi mielenkiintoista ja hauskaa joka ilta katsoa kuinka paljon on askelia tullut
 ja paljonko kaloreita palanut. Aina piti vähän haastaa itseään ja kisata miehen kanssa
 kummalla tulee paremmat tulokset. Parhaimpana päivänä askelia tuli 35 000. 
Eli ei ihan 100 000 päästy. 
Olis sekin ehkä ollut mahdollista jos oltaisiin oltu yksi kokonainen päivä kaksin. 
Kaiken kaikkiaan koko 10 päivän aikana tuli käveltyä/juostua 230 965 askelta. 

Iltalenkillä rantsussa (:

Kaikin puolin olen todella tyytyväinen lomaan ja siihen että en heittäny hanskoja tiskiin 
vaan kokoajan pidin mielessä että nyt ollaan tekemässä isoja muutoksia ja
 siihen en halua takapakkia. Puolessa välissä lomaa alkoi olla jo tosi 
kova ikävä rahkaa ja kaurapuuroa. Tuolla kun oli muutenkin tosi vaikee keksiä 
mitään proteiinipitoista syötävää kun joka paikassa oli vaan patonkeja ja croisantteja 
ja muita höttöhiilareita. Ei paljon näkyny rahkaa tai raejuustoa. 
Nyt niitä tosin sitten arvostaakin taas kahta kauheemmin ja eilen illalla kotiin palatessa 
olikin naapuri ostanu jääkaappiin rahkaa että sain iltapalaa <3 

Nyt onkin sitten taas motivaatio oikein kohdillaan ja päätinkin olla ilman herkkuja 13.2 asti.
En usko että tekee edes tiukkaa. Enemmän oon innoissani kun pääsee 
puhtaan ja hyvän ruuan pariin taas. Treenien suhteen oon vähän pihalla vielä.
 Tai en oo oikein jaksanut miettiä miten alan tätä ruhoa nyt liikuttaa. 
Tekis mieli uida, käydä salilla, lenkkeillä, kokeilla crossfittii ja vaikka mitä. 
Täytyy ehkä ihan ajan kassa miettiä itelleni liikuntalukujärjestys. 
Kaikki illat espanjassakin luin eri blogeja ja artikkeleita treenaamisesta ja syömisestä. 
Kyllä vaan niin paljon oppii ja saa uutta tietoa kun noita lueskelee. Tykkään.


Buahaha.

Tää kirjoittaminen ei tunnu nyt luistavan ollenkaan. Takkuaa ja en saa ajatuksista kiinni. 
Lomalla mietin että viitsinkö jatkaa kirjoittamista enää ollenkaa, 
siellä ollessa ei ainakaan tehnyt mieli ollenkaan kirjottaa. 
Tosin se johtuu ehkä siitä että nettiyhteys ei ollut mikään paras mahdollinen. 

Nyt kumminkin ajattelin että kirjoitan vaan ajatuksia ylös ja
 katselen päivä kerrallaan kirjoitanko vaiko enkö. 
Terapeuttista tämä kumminkin on ja motivoivaa tietenkin jos
 joku siellä seurailee että missä mä menen elämäntapojeni kanssa. 
Itse mä ainakin olen edelleen tyytyväinen itseeni ja uskon että kyllä tää on
ihan pysyvä muutos mulla nyt eikä mikään hetken huuma jonka voi kohta taas unohtaa. 
Näillä mennään!


torstai 2. tammikuuta 2014

Kolmen H:n painajainen

Tänään on ollut ihan tuskanen päivä. Saatiin kaverilta tuliaisiksi ihana taatelisuklaarasia. 
Alkuun laitoin sen tonne pöydälle sivuun ja ajattelin että niitä maistellaan sitten joskus..
Kumminkin himo kävi liian suureksi ja avasin sen. Pitkin päivää napsin sieltä ja nyt se on tyhjä. 
Mikä morkkis!!! Ei tän näin pitäny mennä :( Ajattelin että se jää siihen että maistan vaan, 
mutta jotenki ne vaan eksy mun suuhun toinen toisensa jälkeen. EI!

Kaikki ruokailut on muuten mennyt suhteellisen hyvin, mutta toi pieni herkuttelu on ollut kiusana. 
Uuten vuotena tein pähkinätoffeekakun ja sitä söin palan aattona ja palan seuraavana päivänä. 
Tänään noita tuliaisia, mitä huomenna..Näin helposti se siis lähtee sittenkin hanskasta
 koko touhu. Järkyttävää! Melkein täällä itkua tuherran kun on niin epäonnistunu olo. 
Just kun oon saanu pidemmän aikaa hehkuttaa omaa muutosta ja sitä että enää ei 
herkuttelu lähe käsistä niin tässä sitä ollaan. Säälittävää lähinnä. Noloa. Tyhmää. 
Minä joka niin vannoin että lomanki vedän fiksusti näillä mun uusilla elämäntavoilla
 niin löydän itseni ajattelemasta että "no loman jälkeen sitten ruotuun", ja että
 "johan tää lähti lapasesta ni sama se on lomakin nautiskella"..
Eijeiei, en edes uskalla ajatella mihin kiloihin paino pääsee tätä tahtia taas nousemaan. 

Nyt tarttis jonkun hirveeeeeen motivaatio potkun perseelle. 
Ei auta fitnesskuvat eikä muiden onnistumistarinat. 
Ei musta oo tähän. 
Ikuinen läski. 

Moikka!

Ps. Hirvee Herkku Himo, jos otsikko mietityttää.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuoden vika ja eka

Niin se joulu on mennyt ja uusi vuosi alkanut.
 Ihanaa, en malta odottaa mitä kaikkea tää vuosi tuo tullessaan. 
Toivottavasti vaan paljon kaikkea hyvää, ne kurjat jutut voi jäädä tapahtumatta.

Itse oon saanut pidettyä liikunnan päivittäin mukana menossa, 
tosin vaan lenkkeillen koska oon ollu flunssassa. Lenkkeily on alkanut maistumaan taas 
tosi hyvältä ja tänäänki oon käynyt kahdesti reippailemassa. Hyvä minä! 
Loop on edelleen ollut isona motivaattorina ja ai että kiukutti kun tossa
 pahimpana flunssapäivänä loppuraportti oli surkea. Eilen sen sijaan tein ensimmäisen
 oman ennätyksen ja askeleita oli kertynyt puoleen yöhön mennessä 29 604 
ja aktiivisuusprosentti oli 207. Tästä lähtisi ajatus miehen kanssa, 
että nyt kun me lauantaina lähdetään Espanjaan niin tyrkätään muksut jonain päivänä 
mun vanhemmille ja tavotellaan 100 000 askelta. Melkonen haaste enkä usko 
että mitenkään siihen pystytään, mutta ei kai yrittämisestä mitään haittaakaan ole. 
Ainaki olis taatusti hauska päivä askelia haaliessa.

Syömiset on edellee vähä niin ja näin, mutta lapasesta ei oo lähteny
 niin se on pääasia ja siitä olen iloinen. Lomalla syöminenkään ei enää oo niin 
pelottava ajatuks kuin mitä se oli. Uskon ja toivon että tää terveellisyys on jo niin 
iskostunu mun takaraivoon, että hirveitä mokia ei tule. 
Katotaa sit loman jälkeen mitä mä tänne tuun kertomaan, 
onnistumisia vaiko epäonnistumisia. 

Tää kuva on muutes aika koominen. Ja niin totta.



Lomalta kun palataan niin heti onkin viikonloppu opiskelua. 
Huisin hauskaa päästä näkemään kaikkia muita ja oppimaan uutta. Tykkään! 
Uudet tuulet ja haasteet tulee niin tarpeeseen ja on ihana päästä kehittämään itseäni. 
Vielä vuosi sitten vannotin että en enää ikinä ala opiskelijaksi ja tässä sitä ollaan. 
Meillä tulee olee niin erilainen vuosi koko perheellä, että jännä nähdä mitä 
oon täällä kirjoittelemassa vuoden päästä. 

Yksi muutos on se että ajattelin loman jälkeen aloittaa uimisen. Ehkä. 
Vihaan ja kammoan uimahalleja, mutta olis kiva keksiä tähän salin ja lenkkeilyn rinnalle 
muutakin aktiviteettiä ja uiminen vois olla aika tehokasta. En mitään kilpauimista 
tai muuta ekstriimiä vaan ihan perus hallia päästä päähän touhua. Piti jo sunnuntaina mennä kokeilee, 
mutta flunssa vei voiton niin jäin potemaan ja nyt oonkin ihan vaan kävelly koiran kanssa ja ottanu rauhallisesti. En meinaan aijo viettää lomaa sairastaen!

Meinaatteko te alottaa uutta harrastusta tai muutoin keksiä jotain uutta tälle vuodelle? 

Loppuun vielä kuva viime vuoden viimeiseltä lenkiltä. Rok on!