torstai 26. joulukuuta 2013

Ylpeys ja päätös.

Kyllä. Ylpeys. Mä olen äärettömän ylpeä itsestäni. 
Minä joka luulin olevani ikuinen pullasorsa, laiska, läski, herkkupossu ja vaikka mitä muuta. 
En ole enää. Joulu tuli ja meni, toki tuli syötyä ja herkuteltua. 
Mutta myös liikuin. Enkä vetäny övereitä.

Se mistä sitten taas saan huomata muuttuneeni tulee tässä. 
Mulla ei tullu morkkista vaikka herkuttelin, koska tiesin että se kestää korkeintaan 
vaan tämän muutaman hassun päivän ajan ja sitten palaan ruotuun.
 Itseasiassa olin ajatellut, että nämä kolme päivää otan rennosti, 
mutta nyt todellakin tuntuu että huomenna jo rahka kutsuu. Jäätävää.



Aikasemmin kun koko elämä oli pelkkää laihdutuskuuria, 
niin tiesin että kun kerran herkuttelen ni se jo lähtee lapasesta ja koin 
morkkista ihan jokaisesta suupalasta. Sitten herkuttelua kestikin päivästä toiseen
 kunnes taas sain itseäni niskasta kiinni ja itkin kerättyjä kiloja. 
Jonka jälkeen taas tuli uusi syy herkutella..

Enää noin ei käy. Miksikö? No koska en oo enää laihdutuskuurilla. 
Niin pieni, mutta mulle tooodella iso asia. Olen muuttanu elämäntapani. 
Ei enää kuureja jotka kuitenkin pilaan. Nyt on tilalla terveellinen elämä, 
joka ei kiellä mitään, mutta pysyy kohtuudessa. 

Aika kliseistä. Juttuja joita vaan aina lukee muiden kokemana ja kirjoittamana 
ja itse ajattelee samalla että  "en mä vaan pystyis".

Kyllä sä pystyt!
Jos mä pystyn tähän niin kyllä säkin. 
Jos mä olen päässyt eroon siitä kamalasta kierteestä niin kyllä säkin pääset.
 Jos mä olen löytänyt intohimon liikuntaan niin kyllä säkin löydät. 
Jos mä olen oppinut pysymään kohtuudessa niin kyllä säkin pystyt.
Jos mä olen oppinut rakastamaan itseäni niin kyllä säkin opit rakastamaan itseäsi. 

Kauhee ku on vaikea kirjoittaa mitä mä nyt ajattelen. Niin paljon olis sanottavaa, mutta en tiedä mitä sanoa. Haluaisin jakaa kaikkea kannustavaa sanottavaa jokaiselle joka kamppailee itsensä ja 
noiden "en mä vaan tohon pystyis"-sanojen parissa. 
Haluaisin että jokainen teistä oppisi uskomaan itseensä ja siihen että jokainen meistä pystyy muutokseen. 
Se vaan vaatii jonkun ihmeellisen napsahduksen päässä. 
Päätöksen. Päätöksen, että nyt kaikki muuttuu. Joo se se on, päätös. 
Ja se päätös ei tapahdu pakottamalla, se tapahtuu ihan huomaamatta. 


Uskokaa itseenne, rakastakaa itseänne ja halukaa muutosta. 
Älkää pakottako. Halukaa. 

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä homma! Pidä tavoitteet korkealla ja usko itseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aika pelottavaa nyt kertoo kaikki julkisesti, täytyy alkaa miettii mitä sanoo ettei sano mitä miettii :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Täytyy yllä myöntää että sun blogista sain rohkeutta itelleniki :P

      Poista
  3. Kiitos näistä kannustussanoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun luit ja kommentoit (: tsemppiä meille!

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: