lauantai 7. joulukuuta 2013

Pitkästä aikaa

Jos saisin pitkästä aikaa laitettua vähän ajatuksia ylös..
Tai en mä tiedä, en tiedä onko tää bloggaaminen kumminkaa ihan mun juttu. 
Ei mulla oo sellasta asiaa mitä pitäis kirjoittaa ylös. 
Mutta joka tapauksessa nyt ajattelin jotain sanoja näpytellä kun tässä pimeässä istun.
Taustalla soi musiikki ja telkkarissa pyörii Tuntematon Sotilas.
Aloin just miettii että oonkohan mä koskaan kattonu tota Tuntematonta Sotilasta. 
Ääk, kivittäkää vaan. Voi kyllä olla että koulussa se on joskus katottu (:

Kuuntelen muuten just Vain Elämää 2 biisejä, kaikkii muita paitsi Maaritin laulamia. 
Sori, mutta se on musta niin kamalaa kuunneltavaa että moro!
Muuten tykkään kovasti näistä. No joo, ei Laura Närhenkään biisit ihan iske. 
Mutta kaikki muut!  

Joo, mitähän..Kirjoittaisinkohan mä nyt ihan diipadaapaa vai oikeesti asiaa. 
Ehkä sitä asiaa...

Laihdutus. 
Se on ollut tän vuoden aikana varmaan päivittäin mun mielessä. 
Aamulla ekana, illlalla vikana ja siinä välissäkin monen monta kertaa. Pitää laihtua. 
Oon laskenut kaloreita ja punninnut kaikki syömiseni nyt puol vuotta. 
Keskiviikkona kävin lääkärillä kuuntelemassa kilppariarvoni 
ja muita verikokeissa otettuja arvoja. Olen kuulemma terve. 
Ei ollut lääkäritäti hetkeen hoitanu ketään yhtä ideaalisia arvoja omaavaa potilasta. 
Ihmetteli että miksi oon siellä. Sanoin että haluan laihtua. 
Avauduin sille mun tän vuoden taistelusta kiloja vastaan. 
Se katsoi mua, hymähti ja totesi että lopeta stressaaminen. 
Olet elämäsi kunnossa, rentoudu ja heitä vaa'at (ruoka- ja henkilövaaka) roskiin. 
Juteltiin  ja lääkäri tosiaan totesi että kyllähän me tiedetään että mä tiedän miten kuuluu syödä. 
Ei suostunut sanomaan mulle sopivia kalorimääriä eikä muitakaan
 "noudata tätä niin laihdut"-oppeja antanut. Se sanoi että mun avautumisen
 perusteella mä tiedän hyvinkin paljon ravinnosta ja sen vaikutuksesta painoon ja hyvinvointiin,
 mutta että oon käynyt nyt niin pitkään kierroksilla tän asian suhteen, että on aika rauhottua. 
Välillä kuunteli melkein suu auki kun kerroin miten punnitsen ja merkkaan kaiken syömäni ylös.
 Nyt mä relaan. 


Asiaa mietittyäni tajusin paljon asioita. Mun silmät aukesi. Se lääkäri oli oikeassa. 
Mä oon ollut todella tarkka syömisteni suhteen, tuloksetta. Mitä se sitten kertoo? 
Se kertoo sen ettei siitä oo hyötyä. Haittaa ehkä enemmänkin.
 Se että oon kumminkin saanut kymmenen kiloa pois, on jo paljon. 
Varmasti oon myös kiinteytyny, vaikken sitä ite huomaa. 
Nyt lupaan relata, panostaa hyvään ja puhtaaseen ruokaan, 
ilman neuroottista punnitsemista ja kaloreiden laskemista. 
Iteltä jotenki putos iso taakka harteilta kun tajusin itsekin näitä asioita ja avasin silmäni sille, 
että ei tää oikeesti toimi näin. Kyllä mä tiedän ilman vaakaakin että miten kuuluu syödä, 
mikä on hyväksi ja mikä ei.
 Nyt harjoittelen syömään fiksusti ja terveellisesti ilman vaakaa. Ilman ressiä.
 Kyllä mä nää kilot saan pois. Hitaasti mutta varmasti. 
Joka tapauksessa oon jo niin paljon pidemmällä kuin vaikka keväällä.
 Mä liikun paljon ja syön todella paljon fiksummin. Mä kyllä osaan.

Viikolla kävin etsimässä itselleni mekkoa. 
Mekko jäi kauppaan koska L koko oli liian ISO ja M koko oli loppu. 
Tollaset asiat vasta herättää mua vähän siihen todellisuuteen, että jotain on tapahtunut.
 Vaikkakin siinä niitä mekkoja kokeillessani huomasin miettiväni että
 "no tää nyt on joku poikkeus että L koko on liian iso" ja muuta yhtä tyhmää. 
Miksen mä hyppiny ja kiljunu onnesta, koska vielä joku aika sitten en olis mennyt ollenkaan 
kyseisen liikkeen tyylisiin kauppoihin kokeilemaan vaatteita
 ihan vaan siksi että mikään ei olisi kumminkaan mulle mahtunu.
 Miksi, oi miksi sitä ei osaa nähdä niitä oikeita asioita, vaan keskittyy ihan vääriin asioihin. 
Jäätävä tää ihmismieli. 

Tosiaan, kymmenen kiloa ylimääräistä roikkuu edelleen tossa mahassa, 
mutta kyllä ne siitä sulaa. 
Salilla, juoksemisella ja oikealla ruoalla mä ne sulatan. 
Siitä päästäänki hyvin seuraavaan aiheeseen..

Salilla käyminen.. 
Käyn normaalisti sen 3 kertaa viikossa salilla. 
Tällä viikolla jäi yhden päivän sali väliin ja voi mikä morkkis. Ihan kamala morkkis. 
Joo onhan tässä vielä tätä viikkoa jäljellä, mutta kun mun salikortti on
 voimassa vaan arkisin 6-16 joten viikonloppusin en sinne pääse. Mutta lenkille pääsen. 
Päätinkin että käyn ainakin kerran vielä kunnon lenkillä korvaamassa puuttuvaa salitreeniä. 
Tää on iso lupaus, koska näillä ilmoilla vihaan olla ulkona. 
Ulkona on märkää, kylmää ja tylsää- mutta nyt se täytyy unohtaa ja muistaa oma olo. 
Hyvä olo siitä kumminkin tulee kun käy reippaalla lenkillä. 
Ois ihan superia kun mulla olis kotona joko käsipainot, tai vielä parempi, kahvakuula. 
Sais kotonaki tehtyy kaikkee kivaa treenii. 
Toki voi tehdä ilman mitään välineitäkin, mutta silti kahvakuula olis kiva. 
Vinks vinks joulupukki, sellanen kymppi kilonen kuula ois aika kiva ;)



Noh, tässä muutaman ajatus taas. 
Nyt mä kaivaudun peiton alle jatkamaan näiden ajatuksieni ihmettelemistä.

Hyvää yötä<3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: