torstai 28. marraskuuta 2013

Se tunne

Tiiättekö sen tunteen kun alkaa ahdistaa niin että sattuu. 
Se lähtee jostain ihan pienestä asiasta ja paisuu niin että tuntuu että tukehtuu. Mä tiiän. 
Ja kun sellanen hetki tulee niin mä ite tahallani oikee ruokin sitä kunnes tajuan mitä teen..

Aloin äsken kuuntelee musiikkia, kaikkia ihania kappaleita jotka tuo ihania muistoja mieleen..
Sit kohdalle osuukin joku ahdistava biisi. Tai video. 
Alan miettii kaikkee ihan järjetöntä, huomaan että kyyneleet valuu ja vaan jatkan sitä. 
En lopeta vaan jatkan. Oikeen kiusaan itseäni. Hyi, se on ihan jäätävää. 
Netistä löytyy liikaa kaikkia koskettavia videoita. 
En ala tätä nyt sen enempää avaamaan, koska se on ihan tyhmää. 
Miksi tuskastuttaa omaa oloa enempää, sen sijaan laitan tähän muutaman
 biisin jotka tällä hetkellä jostain syystä vaan miellyttää mua. 
Nää jotenki herättää paljon ajatuksia. 
Oon aina ihaillu ihmisiä jotka osaa tehdä biisejä. Tai lähinnä sanoituksia. 
Näissä on koskettavat sanat ja tarinat taustalla.








Monesti kun kuulee tarinan jonkun biisin taustalla niin koko laulu muuttuu mun korvissa. 
Ensin se on vaan laulu muiden joukossa ja yhtäkkiä se koskettaa niin että sattuu. 
Ja jep, mä olen tosi herkkä. Eilen nauroin itelleni kun illalla katoin telkkaa.. 
Tuntu että jokaisessa ohjelmassa oli jotai mistä alko kyyneleet valuu pitkin poskia.

Musiikilla yleisesti on valtava voima. Se ilostuttaa, surustuttaa, lohduttaa, innostaa, ahdistaa..
Mä en kuuntele välttämättä edes päivittäin musiikkia. 
Joskus autossakin on pakko sulkee radio ihan vaan siksi että rakastan myös hiljaisuutta. 
Lenkille kun meen niin on ihan fiiliksestä kiinni että kuuntelenko musiikkia vaiko en.
Välillä taas on ihana kuunnella musiikkia, etsiä ja kaivella just niitä mulle tärkeitä kappaleita. 
Herätellä kaikkia muistoja mitä ne biisit tuo mieleen. 
Yleensä kumminkin on vaan kiva kuunnella radioo ilman mitää sen suurempaa
 draamaa ja jäätäviä tunnelatauksia. Kuunella ihan vaan siks koska se on ihanaa (:

Edelleen mulle on tän blogin kohtalo aika epäselvä. 
Tuntuu että kirjotan tänne niin henkilökohtasia ajatuksia,
 että en tiedä haluanko kaikkien lukevan niitä. 
Mulle tärkeitä asioita. Toisaalta on ollu ihana purkaa tänne ajatuksiani. 
Mä myös tiedän että en kestäis yhtään negatiivistä palautetta näistä kirjotuksista. 
Varmaan poistaisin koko blogin jos sellasta tulis ;) Parempi ehkä siis näin. 
Blogi muiden joukossa, ei erotu eikä herätä huomiota. 

Ps. Taas tän kirjottamisen jälkeen on paljon kevyempi olo. Nice!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: