maanantai 11. marraskuuta 2013

Muutos

Oon kovasti koittanut miettiä tätä blogia..ja sen suuntaa. Kirjotanko ollenkaan, enkö kirjota, jatkanko, enkö jatka, miten jatkan jos jatkan. Mistä kirjoittaisin?
Perheestä, itsestäni, elämäntaparemontista?
Siitä ja tästä ja tuosta vaiko mistä.

 Luulen että mulle itselleni paras ja kannustavin suunta olisi elämäntaparemontti ja siihen liittyvät jutut, vaikkakin samanmoisia blogeja taitaa olla netti pullollaan (:

Mitäs sanotte?

Pitäisi varmaan aloittaa ihan alusta, tai sitten ei.
Jos aloitan pienestä pikakelauksesta taaksepäin ja jatkan tästä päivästä eteenpäin.

Edessä on siis suuri urakka, saada kilot pois ja terve, kaunis minä tilalle.
Takana on kymmenen kiloa. 
Itkua, epätoivoa, luovuttamista, jatkamista ja kaikkea mahdollista tunnemyllerrystä. 



Tavoitteena on siis laihtua ja olla onnelinen minä. 
Tyytväinen ja kaunis minä.  

Itseni kuntoon saamisen lisäksi mulla on myös toinen todella iso haave...
Saada työ liikunnan ja terveen elämän parissa.
Tällä hetkellä oon tällänen "pehmee", niinku ihana ystäväni sanoo.
Painoa on liikaa ja vähän päälle, mutta nyt ne lähtee.
Tammikuussa alkaa, tattadadaa PERSONAL TRAINER koulu.

Unelma jota en oo ikinä uskaltanut edes ääneen ajatella.
Miten tällänen pehmee pullee tyttö joka rakastaa kaikkea hyvää,
voisi ikinä olla neuvomassa toisia miten laihtua ja saada terveellinen elämä? 
Kyllä se voi. Kun tähän lähden niin lähden täysillä, lupaan sen.
 Mikäs sen parempi esimerkki ja motivaattori muille voi olla kuin
mun oma kokemus ja kuljettu tie.

Jos ei siitä koulutuksesta jää muuta käteen, niin ainaki itselleni oikea tie kulkea. 
Toivon silti niin sydämestäni, että saisin sitä tietoa ja taitoa joskus vielä jakaa toisten itsensä kanssa kamppailevien kanssa. Jakaa ja olla mukana tukemassa jonkun toisen  kivistä tietä pehmeästä vähemmän pehmeäksi. Miettikää sitä! Että just sä voisit olla jonkun esimerkki, tien näyttäjä, tsemppaaja ja kannustaja. 

Itse oon ollu tällä tiellä aika yksin. Koittanut löytää sitä oikeaa tietää.
On menty tooosi pienillä kaloreilla. 
Oon karpannu, oon nutrannu, oon kokeillu superdieettiä.
Oon luovuttanu ja taas jatkanu. 
Oon etsinyt sitä oikeaa toimivaa tietä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa löytyä.
Tää ei oo helppoa, ei todellakaan. 
Mutta mahdollista, siihen on vaa uskottava, Saattaa olla että yhdellä hetkellä itken,
 kun tuntuu että mitään ei tapahdu.
Toisella hetkellä katson peiliin ja salaa hymyilen, on tilanne parempi ku vuosi sitte. 
On se, pakko vaan jaksaa uskoa. Muistaa mikä tie on kuljettu. 
Paljon on vielä edessä, mutta enemmän on jos taas kerran luovuttaa. 

Enää mä en voi luovuttaa. 
En.
Nyt tää tie kuljetaan loppuun ja siitäkin jatketaan vielä. 
Kaivetaan se kapee vyötärö ja pieni lihaksenpoikanen esiin näiden pehmeiden alta!

No, nyt se on sanottu ääneen- paljastettu teille kaikille. 
(Onneksi ainoat lukijat taitaa ainakin toistaseks olla jotain robotteja ;)) 
Mutta jos mä tän pienen päiväkirjani joskus uskallan paljastaa jollekin, niin tässä on nyt mustaa valkosella. Jaiks!! Näillä mennään.
Tosin teinhän mä jo kesällä facebookissa julkisen lupauksen.
Lupasin laittaa 4.7.2014 faceen itsestäni ennen-jälkeen-kuvan josta voin olla ylpeä. 
Sitä päivää odotellessa. Luulen että se kuva tulee hämmästyttämään eniten itseäni.
 Mä tein sen. Mä pystyin siihen.

Huomaan, että meinaan kirjoittaa kokoajan että jos onnistun ja jos sitä ja tätä. Ei. Se sana on KUN! 

KUN mä onnistun!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: