tiistai 26. marraskuuta 2013

Fiilis

Fiilis on hyvä. En tiedä mistä tää hyvä mieli ja olo kumpuaa, 
mutta päivittäin huomaan että mulla on hyvä olla. (ainaki heti sen aamukiukun jälkeen)  
Elämä on kivaa (: Mun perhe on paras <3 

Aamulla taas heitin poitsun tarhaan ja ite suuntasin salille. 
Fiilis ei ollu sillon katossa, tuntu et eiii jaksa. 
Mutta niin vaan menin ja tein, onhan se tällä hetkellä mun työ. 
Käydä salilla ja opiskella. Mun elämäntehtävät  :D Ei yhtään hassummat. 
Musta on ihanaa saada tällänen mahdollisuus, panostaa itseeni täysillä. 
Uskon että tästä hyötyy muutkin ku minä ;)

Päivät menee kutakuinkin samalla tavalla aina niiden päivien osalta kun poika on tarhassa. 
Eli vien hänet kasiks hoitoon ja meen meen salille.
 En pidä kiirettä, kukaan ei odota mua ja mulla ei oo mihinkään kiire. 
Salin jälkeen kotiin, suihkuun ja aamupalalle. Nautin rauhallisuudesta ja omasta ajasta. 
Sen jälkeen avaan netin ja alan tutkii. Uutisia, blogeja, artikkeleita..
Kaikkea mikä liittyy nyt mun koulutukseen. Koitan oppia ja imeä tietoa joka paikasta. 
Erilaisia mielipiteitä ja tutkimuksia. Venyttelen lattialla, syön hyvin, juon, siivoilen.. 
Panostan vaan itseeni. Kuinka itsekästä. 
Mutta ah kuinka tarpeellista kaiken tän hektisen elämän keskellä. 

Lauantaina koulutuksessa puhuttiin myös stressistä. 
Pyydettiin nostaa käsi ylös jos tuntee olevansa stressaantunu. Suurin osa nosti. Mä en. 
Mä olen saanu itselleni ainutlaatuisen tilaisuuden irrottautua oravanpyörästä. 
Mun ei tartte stressata että sairastuuko poika ja jos sairastuu ni kuka jää sen kanssa kotiin. 
Ei tarvii häpeillen ilmoittaa töihin että taas oon kotona kipeän pojan kanssa. 
Ei tarvii stressata että poika joutuu olee pitkiä päiviä tarhassa, eikä ahdistua kiireestä. 
Töihin, kauppaan, kotiin, tee ruokaa, ulkoiluta koiraa, syö terveellisesti, liiku, 
ole perheen kanssa, tiskaa, pese pyykkiä, imuroi, hoida sitä ja tätä. 
Kaikesta tosta kierteestä oon saanu irrottautua ja tehdä asiat ajan kanssa. 

En tiedä mitä ajatuksia tää kaikki herättää muissa. Laiska? Saamaton? 
Ehkä joo, mutta mä koen että tää on myös panostus mun tulevaisuuteen. 
Nostan hattua niille jotka tekee töitä, ehkä jopa kahta tai kolmea työtä. 
Lisäksi opiskelee, hoitaa lapset ja perheen ja kodin. Harrastaa ja näkee kavereita. 
Todella nostan hattua. Niin kai se nykypäivänä pitääkin mennä. 
Mulle nyt sattu tulee tilaisuus opiskella ja panostaa siihen täysillä. 
Tottakai mulla on myös huono omatunto, itsekäshän mä oisin jos ei olis. 
Mutta yritän siltikin ajatella että tästä on hyötyä koko meidän perheelle. 

Mua ei oo tehny juoksemaan oravanpyörässä. 
Oon siitä joskus aikaisemmassakin blogissa kirjoittanu.. 
Mä toimin paljon paremmin kun saan itse määrätä työaikojani ja työtahtiani. 
Omassa työhistoriassani ehdottomasti parhaana muistona mulla on kampaaja aikani. 
Mulla oli oma yritys ja vaikka työpäivät oli pitkiä ja oli raskasta haalia asiakaskuntaa
 ja tietää että vain mä olen vastuussa omasta toimeentulostani, se oli myös tooodella antoisaa. 
Tiesin että voin pitää vapaapäivän jos siltä tuntuu. Se vaan näkyy sitten myös palkkapussissa. 
Mutta minä päätin siitä. Ei kukaan muu. 
Toki sillon olin vielä lapseton eikä mun tarvinnu ottaa vastuuta kun vaan omasta
 toimeentulostani, mutta oli mulla sillonki laskut maksettavana. 

Nään niin paljon hyvää meidän perheen tulevaisuudessa, 
että en mitenkään halua uskoa että tässä kävis vielä huonosti. 
Meidän perhe rokkaa <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: