maanantai 25. marraskuuta 2013

Edistystä

Totta tosiaan, Personal Trainer koulu sitten alkoi lauantaina. 
Voi jessus sitä jännitystä (eli tiuskimista ja kiukuttelua) mikä mulla oli perjantai iltana ja
 varsinkin lauantai aamuna :D Nöyrä anteeksipyyntö perheelle ja ystäville <3

Mutta asiaan, koulutuksessa oli aivan huikeen kivaa! 
En ihme kyllä tuntenu olevani mikää läskikasa muiden joukossa, 
vaikkakin varmasti mulla on heikoin kunto ja vähiten treenitaustaa ja eniten löysää mahaa. 
 Oli siltikin siis tosi kiva porukka siellä ja kouluttaja oli hauska (: 
Jännitys unohtu heti pian ja oppiminen alkoi. 
Mä tosin lähdin sieltä siis kesken päivän kun suunnattiin sinne Långvikin kylpylään. 
Kieltämättä kyllä harmitti lähtee kesken pois. Uuden oppiminen oli niin kivaa! 
Harmikseni seuraavan viikonlopun tunnit on peruttu ja ne siirtyy ens vuoteen. 
Toisaalta sit onki kiva opiskella alkuvuosi tosi tiiviisti (: 

Olin jo aikasemmin päättäny että viikonloppuna syön pitkästä aikaa vapaasti sitä mitä huvittaa. 
Odotin ku kuuta nousevaa kaikkia niitä hiilaripommeja mitä saisin vihdoin syödä.. 
Mutta eipä sit oikee huvittanutkaan :D Ostin keksiä, kahtakin eri laatua..
Molempii söin yhden ja se jäi siihen. Ei ollutkaan hyvää. Ostin irtokarkkeja..
Niistä söin vähän ja eilen illalla vielä puoliväkisin tungin muutaman karkin napaan,
 koska sit ois harmittanu että kaikki ois jääny syömättä ja tänää toki himottais kauheesti ne.
Loput heitin roskiin. Kylpylässä söin aivan täydellisen ihanan illallisen viineineen ja nautin siitä. 
Aamupalalla söin ylläripylläri rahkaa ja siihen sekaan laitoin kaikkii härpäkkeitä, 
eli ihan perus aamupala, mutta lisäksi otin kyllä croisanttiakin ;) 
Tarjolla oli myös jotain jälkiruokia, juustokakun tyylistä tms.
 Omaan tuttuun tyyliinii kasasin niitäkin lautaselle ja tutusta tyylistäni poiketen jätin syömättä :D
 Mitä edistystä!! Tosi hauska huomata, että vaikka annan luvan mässätä ni enää ei huvitakkaan..
Siinä mielessä oppimista on siis tapahtunu, ja ehkä vielä joskus voinkin syödä namin tai kaks 
ihan muuten vaan ilman että se lähtee lapasesta :D

Näitä ajatuksia ei varmaan monikaan ymmärrä minkä kanssa mä taistelen. 
Enhän mä olis läski jos voisin hillitä itteni -.- 
Joku, tai monikin itseasiassa sanoo usein että kyllähän sä nyt tiedät mitä saa syödä ja mitä ei. 
Joo tiedän. Kyllä kai alkoholistikin tietää ettei viinaa kannattais juoda? 
Ja tupakoitsija tietää et ei kannattais polttaa. 
Siitä sokerikoukusta ei vaan oo helppo päästä irti ja sen kanssa
 ainakin mä olen saanut tehdä paljon töitä. 
Tällä hetkellä suunta on hyvä ja  paino on ihan kivasti alkanu vaihteeks tippumaankin. 
Peukku sille (:
 Kovat on taas tavoitteet tammikuulle, ainoa ikävä juttu tässä välissä on joulu ja joulun herkut.
 Ei hyvä. Tarkkaan saan miettii että miten sen loma-ajan hoidan
 pilaamatta koko tätä tehtyä työtä.. Ai miten niin säälittävää?

Kerroin jossain postauksessa siitä punnerrushaasteessa..
Mun lähtötilanne oli siis se, että jaksoin tehdä neljä punnerrusta. 
Tänää tein 11+13+9+9+30 kahen minuutin tauoilla! Ihan jääätävääää! 
Mä en ois ikinä ikinä uskonu tollasta kehistystä itessäni. 
Tosin en mä ois ikinä uskonu että jaksaisin juosta 10km, mutta teinhän mä senkin. 
Hyvä minä!
 Peli ei siis ole menetetty, vaikkakin toki ois ollu helpompaa
 kun ei ois tälle tielle koskaan edes lähtenyt...

Edellisestä hyvä aasinsilta siihen mitä tavotteita mulla on tulevaisuuden ja koulutuksen suhteen. 
Ei sen kunniahimoisemmat kuin että saada nuoret liikkumaan enemmän ja 
istumaan tietokoneella vähemmän :D 
Musta olis ihana olla esimerkkinä nuorille ja opettaa ne siihen että liikkuminen 
on oikeestikkin kivaa ja samalla myös hyödyllistä.
 Ite en todellakaan ole nuorena ollu mikään liikuntaa rakastava,.Päinvastoin. 
Ja tässä tulos. Panostaisin todella mielelläni nuorison liikkumiseen, 
yhtään väheksymättä tietokoneella vietettyä aikaa. 
Tulevaisuudessa tietotekniikka on entistä enemmän mukana arjessa ja '
tottakai on hyvä että pysytään kehityksessä mukana.
 Haluaisin vaan että siinä koneella istuessa sun kaverina olisi himo ja 
kiinnostus terveelliseen ravintoon ja liikuntaan sipsipussin sijaan. 

Mietittiin koulussakin, että pienellä lapsella liikkuminen, kiipeileminen ja 
touhuaminen on luonnollista. Ne jaksaa tehdä ja mennä ja peuhata lopputomasti. 
Koska se muutos tapahtuu? Millä sen kiinnostuksen liikkumiseen sais jatkumaan? 
Isosti oon sitä mieltä että vanhemmistahan se lähtee.. Hyvällä ja pahalla.

Nyt odottelen kuumeisesti että postissa saapuis mulle koulukirjat ja pääsisin kunnolla opiskelee. 
Mietin myös että tarttis alkaa salilla pitää vähä kirjaa omasta kehityksestä. 
Ei ois varmaa yhtää huono juttu, vois tehdä siitäki heilumisesta
 astetta tavoitteellisempaa ja motivoivampaa (:
 Sanoinki just kotona että enpä ois vielä hetki sit nähny itteäni peilin 
edessä pullistelemassa habaa, mutta kieltämättä sekin on aika iso motivaattori 
kun huomaa että jotain oikeesti tapahtuu :P 

Huomenna siis kynää ja paperia mukaan salille :D









2 kommenttia:

  1. Moikka.
    Mieki opiskelen pt:ks. Kohta "valmistun". Mulla on ihan samat jutut ku sulla. En sinun ulkomuodosta tiiä tarkemmin, mutta ite oon ylipainoinen ja jännitti ihan sikana mennä ekalle viikonlopulle. Samaistun monessa asiassa. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla (: on se toodella mielenkiintoista kyllä opiskella tätä alaa, tykkään! Tsemppiä sullekin (:

      Poista

Kiitos kun jaksoit kommentoida (: